Action-kuvia

Käytiin taas Puolarmaarissa näyttelykoulutuksessa ja saatiin pariltakin ihmiseltä kehuja kuinka mahtava luonne sillä on, ja nuoresta iästä huolimatta ottaa kontaktia. Sillävälin adhd-silakka kyllä riekkui hihnassa, kun vaan pääsis minne tahansa, kitisi ja vinkui ja... Yks mies tuli pitkät pätkät juttelemaan ja ihastelemaan Kittyä. Seisominen sujuu hienosti, tutkiminen sujuu peppuheiluen, juokseminen onkin sitten se vaikein - hirveetä hinaamista. No, eikai se ole niin nökönuukaa. Ja oli muuten uus hihna käytössä, vähän se on jäykkä, mutta eiköhän se tolla hinaamisella vetristy aika pikaseen.

Treenien jälkeen yritin ottaa vähän action kuvia, kun Kirkkiksen lehteen pitäs pentupotrettiin (missä esitellään uusia pentuja) saaha joku kiva kuva. Meinasin kyllä laittaa tuon mikä on tuossa sivussa ylhäällä, tykkään siitä hirveesti, mutta menin silti kokeilemaan josko sattuis jotain helmiä osumaan räiskinnän lomassa. Tässä siis sitä satoa, eka tai toka ehkä menettelis. Eka on hieno, tokassa tosin näyttää että se vois kaahottamisen sijaan yhtähyvin olla istumiskuva.






Hienosti muuten palautti palloa! Ja tonne heinikkoon kun se pallo hukkui niin älyttömän sitkeesti se sen sieltä etsi, kertaakaan en ite joutunut lähteä auttamaan.

Kotona yritin ottaa seisomakuvaa, kun se välillä seisoo niin nätisti, mutta ketut siitä mitään tullut. Yks luimistelee minkä kerkee... ei sitten oteta seisomakuvaa. Sehän on takakorkee!

Näyttelytreeniä

Puuf, kun on joka ilta menoa niin ei muka ehdi kirjoitella. Mullakin on tunne, että ei me mitään tehdä, mutta kyllä sitä jotain pientä tulee aina väliin tehtyä ja siinä arjen lomassa. Ainoat mitä nyt ihan oikeasti ollaan harjoiteltu on ne näyttelyjutut ja nouto. Keskiviikkona oltiin mätsärissä ihan piknikillä ja pentutreffeillä ja taas meni astetta hillitymmin se yleisvouhkaaminen, mutta kyllä tuo adhd-silakka pääsi ihan parhaitakin puoliaan esittelmään eli sähläämään pentuporukassa, etenkin Rallin kanssa niillä kyllä synkkaa niin mahtavasti, ihan kahjoja ovat.


Mätsärissä otin sitten ihan melkeen heti alkuun vähän kehätreeniä ja sehän meni hyvin! Juokseminen oli ravia eikä koikkaloikkaa, tosin se kyllä nojaa hihnaan melkoisesti, ja jos ei pidä tiukalla karkaisi mopo käsistä, että en tiedä kuinka kauniin näköistä se sitten on. Mutta ajoittain ihan ok. Aika paljon pitää kyllä kontaktia... mut eiköhän se kelpaa ekaksi pentunäyttelyksi. Seisominen on hyvää, pysyy hyvin paikoillaan, kopelointi tuottaa hieman ongelmia kun meinais peppu heilutaa koko koiraa, mutta parempi niinpäin kun pelkoagressiot. ;D Torstaina käytiin siis ihan näyttelyharkoissakin treenaamassa näitä ja etenkin sitä kopelointia ja ison koiramäärän kanssa kehässä jouksemista, ja hyvin meni sekin.


Mätsärissä otin tottistakin ja hienosti menee. Kit pysyy myös istumassa joitain hetkiä ja sillä voi ottaa jo lyhyellä matkalla (5m?) sivulletuloa. Seuraaminen menee namin perässä jo joitain askelia ihan nätisti. Kaukokäskyjäkin on treenattu ruokakupilla, se on vähän epäröivä siinä istumaan nousussa, mutta eiköhän siihen saada aikanaan vauhti. Ruokakupilla on nyt otettu myös maassa paikallaan oloa ja näyttää olevan melkoisen vaikeaa, kakara on kuin viritetty jousi valmiina pomppaamaan ruokakupille ;D

Ja sitä noutoa! Eli päätin lopettaa yritykset erinäisillä esineillä/leluilla ja otin ihan oikean noutokapulan (ohjatunnouto tosin), että olisi selkämpi. Pelkällä odottelulla en saanut haluamiani reaktioita aikaan, mutta jos tarjosin kapulaa se ottin sen suuhun, mutta siinä tuppaa tiputtamaan samantien naksun toivossa. Aloin sitten tehdä niin että kuljin itse ees taas kapulan ohi ja Kit nappasikin sen matkalta mukaan ja sai samantien naksun, ja tästä se sitten lopulta pikkuhiljaa lähti! Nyt se saattaa jo pystyä käydä vähän niinkun hakemassa sitä ja kuljettaa kohti mua muutamia metrejä. Eilen sattui jopa istumaan eteen edelleen kapula suussa ja siitä tuli kyllä melkoisen isot bileet!

Ruoka maistuu, pikkaisen pienensin annoksia, mutta edelleen 3xpv (n.1-1,2dl) Eaglea + höysteet. Söisi varmaan tuplasti jos saisi, ihan hullu syömään. Ja kaikki kelpaa, porkkanat, tomaatit, omenat, kesäkurpitsat, valkosipulitkin suoraan vaan! Mut ei se onneksi tuolta lenkiltä imeksi kaikkea, tosin aikapaljon olen kieltänytkin. Käpyjä saa ottaa, muuta ei. Ruohoa se kyllä kans syö kuin lammas.

Hammastilanne on se, että kaikki muu taitaa olla lähtenyt paitsi yläkulmurit, eikä siellä vielä edes näy uusia (korjaus, ihan just näyttäisi vanhojen etupuolelle puhkeavan uudet! Eli ei ainakaan kasva liian sisään, kun ovat samassa rivissä toisten edessä). Alakulmuritkin näyttävät asettuvan ihan kivasti, toinen on jo kohdillaan, toinen vielä hieman liian sisässä, mutta toivottavasti se sieltä oikenee, vähän ollaan kyllä "oiottu" sitä. Välihampaita näyttäisi olevan tulossa ainakin 3 settiä, montakohan niitä pitäs olla... 4? Mutta ovat siis vasta puhkeemassa, niin eihän siitä voi sanoa montako tulee.

"Kit, miksi sinulla ei ole hampaita?"

5 kk mittarissa!

Hui, nehän on jo ihan isoja! Lauantaina sain köydenrevityksellä Kittyn toisen alakulmurin lopulta irtoamaan, kun uusi alkoi jo puskea esiin hieman liian keskellä leukaa kohti kitalakea. Se aiempi kulmuri on nyt tullut sen verran esiin, että siitä saisi jo kiinni ja voisi vähän vetää sitä ulospäin, mutta se kyllä taitaa nippanappa osua ihan kohdalleen ilman modifikaatioitakin. Joku välihammaskin oli irronnut, verta roiskui vähän enemmänkin. Yläkulmurit ei vielä edes heilu, eikä uusia ole näkyvillä. Pitää jatkaa köydenrevitystä.

Eilen käytiin turisteilemassa Tuomarinkartanon näyttelyssä. Käsi kipeenä roikuin hihnassa, kun adhd-silakka sinkoili sinne tänne. Tunnin kuluttua se malttoi jo hetken istua ja ihmetellä kehätapahtumia. 3h päästä se alkoi olla sen verran sippi, että sen olisi ehkä kehdannut viedä kehäänkin. Mutta tosi reipas ja iloinen se oli, ja sai kovasti ihailijoita ja ihmettelijöitä. Kuulutuksia ei kyllä kuultu, vaikka osittain just niitä varten mentiin harjottelemaan - tai sitten me ei vaan huomattu niitä.

Todistettavasti se oli hetken myös aloillaan.

Kaisu piti Kittylle pienen treenin, multa meinasi tippua silmät päästä, kun heti ensimmäiset juoksutukset näytti tältä!

Mutta siihen se sitten jäikin, pariin askeleeseen, kun meno alkoi näyttää tältä...

Mut seisoa se osaa! "Maiskis"

No, meni tämä toinen ihmistenilmoilla oleilu silakalta jo selvästi paremmin kuitenkin. Ehkä meillä vielä on toivoa.

Hakutreenit
Kotona Kit veti sikeitä hetken aikaa ja sitten lähdettiin hakutreeneihin. Oli tarkoitus tehdä suht. samaa kuin edellisellä kerralla, mutta hieman pidemmällä matkalla ja maalimiehet piilossa. Sille tehtiin niin, että mm seisoi n. 20 metrissä valmiina, ja me käytiin katsomassa, että siellä se on, käännyttiin ympäri ja mm eteni vielä jonkunverran ja meni piiloon. Tämä oli kuitenkin Kittylle selvästi liian vaikea. Se eteni suht hyvin siihen asti missä oli mm:hen nähnyt, mutta sitten se alkoi pyöriä ja hakea ja pyöriä, kovasti teki kyllä töitä, mutta oli vissiin unohtanut avata nenän ja keskittyi vaan kaahaamiseen, koska oli pariin otteeseen mennyt tosi läheltä maalimiestä, tätä kuitenkaan huomaamatta. Pari kertaa jouduin lähettämään sen uudemman kerran, mutta kyllä se jokaisen maalimiehen kuitenkin löysi. Into oli kova, ja yhdessä pistossa sen kaahatessa edes takas, se kitisi surkeana mennessään "missä missä, en löydä" Maalimiehellä käyttäytyminen oli hienoa. Poikkeuksetta se taisi istua kiltisti kaikilla, osalla meni jopa maahan odottamaan, kun tarjoilu pelasi niin hitaasti. No, ens kerralla palataan selvästi askel taaksepäin ja palautellaan motivaatiota onnistunein suorituksin. Tosin, ei sillä motivaatio tuossa tuntunut kuitenkaan mihinkään vähenevän. Eikä väsy tuntunut painavan päivän aktiviteettien jälkeen, kun illalla se vielä yritti jumppailla leluillaankin.

Aamulla huomasin ensimmäiset tihutyöt, sain sen itseteossa kiinni vaatehuoneen ovenkarmin nakertelusta, argh! Karmissa on molemmin puoli jotkut isot ruuvinreiät just maatessa hampaiden korkeudella, ja niitä on taidettu nakerrella jo useampaan otteeseen, en vain ole huomannut. Pistin niihin sitten tabaskoa, jospa se tehoaisi ja nakertelu kohdistuisi leluihin...

Maalais-Silakka kaupungissa

Eilen käytiin turistina Koneen kentällä mätsärissä ... voi pyhä jysäys! Ehkä me jätetään se pentunäyttely väliin, tai ehkä me mennään sinne 5 tuntia etukäteen, että tuo ADHD-silakka saa purkaa energiaansa ... tai ehkä me opetellaan sitä ennen käyttäytymään. :-)

Eipä olla oltu paikoissa missä olisi noin paljon ihmisiä ja etenkin koiria yhdellä kertaa ja sen kyllä huomasi. Kit oli kokoajan menossa ihan joka suuntaan, eikä sitä riekkumista auttanut yhtään, että siellä oli riekkukaverina Ralli - ei tietty olisi pitänyt antaa riekkua, mutta...

No, nyt kunnostaudutaan ja aletaan harjoitella näitä tilanteita ihan tosissaan. Sunnuntaina tosiaan sinne näyttelyyn turistiksi, ens viikon keskiviikkona on kuulemma myös mätsäri tuolla, sitten torstaina olisi näyttelytreeniä (löysin lopulta tiedon mikä ryhmä siellä Puolarmaarissa treenaa, Lemmikkipalstojen omatoimi ryhmä, jonne saa mennä mukaan!) ja ja ... eiköhän tää tästä.

Otin siellä kentän reunalla jonkun verran kontaktia ja sivulle tuloa, ja kyllähän se tulee ja pitää kontaktiakin niin kauan, kun on nami suussa kiinni, sitten taas herpaantuu. Mutta ei se ihan kuuro ollut. Otettiin myös pieni näyttelytreeni, seisominen suht. ok (tosin seisoo varmaan miten sun sattuu rumasti, sain kaverilta vähän vinkkejä opettamiseen), mutta se liikkuminen... no, liikkuuhan se ;D

Mätsärissä tavattiin kuukauden vanhempi kelpiepoika Keiko, joka oli kyllä melkoisen skrode ja komea tuohon meidän silakkaan verrattuna ja komea karva. Kittyllä on vissiin karva vaihtumassa, se on haalistunut ja muuttunut omituisen väriseksi, ei ollenkaan komean kiiltävä. Ei sitä kyllä hirveästi lähde, mutta jos oikeen nyppää, saa siitä muutaman karvatikun irti.

Hampaita ei ole irronnut lisää, eli edelleen vasta 1 kulmuri lähtenyt. Uusi tulokas on sillä hilkulla että alkaa osua yläikeneen, mutta on vielä niin pieni, ettei sitä voi alkaa väännelläkään.

Mätsärin lopuksi oli Kittyllä, Lempillä ja Rallilla penturallit