Vastoinkäymisten jälkeen kesää kohti

Kittyn toipumisen kanssa on tapeltu koko kevät. Polvi piti sitten leikata jälleen kahteen kertaan, kun ensimmäinen ei vaan riittänyt. Sitten haavaan tuli viikko tikinpoiston jälkeen ommellankareaktio, haava aukesi molemmista päistä ja alkoi mätiä. Yksi antibioottikuuri ei riittänyt, vaan perään syötiin vielä toinenkin. Kuntoutus on siis edelleen ihan alkutekijöissään, kun ei olla päästy vesijuoksumatolle, eikä toki vielä uimaankaan. Mutta nyt on jälkimmäisestä leikkauksestakin aikaa kulunut jo 8 viikkoa ja Kii on jo hyvän aikaa päässyt mukaan normilenkeille metsään, hihnassa toki vielä. Mielestäni jalankäyttö ei ole aivan puhdasta, mutta olosuhteisiin nähden ihan ok. Ei olla treenattu vielä mitään, enkä ole antanut sen leikkiä edes itsekseen, otetaan ylivarovaisesti. Hienosti se on taas jaksanut sairastaa, passivoitui täysin tekemättömyyteen ja lepäämiseen. Mutta heti kun aktiviteetti hieman lisääntyi, on se ollut kovin onnellinen päästessään m u k a a n!

T y l s ä ä ä . . .

My sairasti heti juoksunsa perään huhtikuun lopussa kohtutulehduksen, sai siihen antibiootit ja nyt eletään sormet ja varpaat ristissä, että tulehdus pysyy poissa, ja päästään vielä 1-2 kk eteenpäin, jolloin se steriloidaan tulehduksen uusimisen välttämiseksi.

Muutoin elämä on pyörinyt Myn treeneissä. Ahkerasti tottista, vähän aksaa ja hakutreenitkin starttasi huhtikuun puolivälissä. Tottis alkaa näyttää tosi kivalta, paljon on toki vielä työstämistä kestossa ja tarkkuudessa etenkin käännöksissä. Noudot ja esteet on toki vielä ihan kesken, nyt on keskitytty lähinnä BH:n liikkeisiin.

TottisMy!

Agilityssä vaihdettiin ryhmää Kittyn paikalle, ja päästiin/jouduttiin lähes suoraan yksittäisten esteiden opetuksesta tekemään 3-luokan ratakiemuroita. Välillä menee hyvin, välillä näkyy kokemattomuus ja osaamattomuus. Kepeissä on paljon tekemistä, erikseen tehtynä osaa ne hyvin, mutta kun kierrokset on tapissa, ei pysty keskittymään eikä onnistu ei niin millään. Puomilla ollaan jouduttu jumppaaman ylösmenokontaktin kanssa. Käytössä on ollut pumpperi n. 0.5m kontaktin yläpuolella, mutta välillä tuppaa silti yrittämään loikkia. Nyt kokeilussa onkin pistää pumpperi ennen puomia maahan, katsotaan...

Hyppytekniikan treenaaminen oli huhtikuun tauolla juoksun takia, ja sen jälkeen ei olla sitä treenattukaan, kun hallivuorokin loppui. Treeneissä rimat on ollut 55cm ja pääsääntöisesti hyppää ne ok. Lähinnähän sillä korjattiin etupainoista ja pääylhäällä hyppyä, rimoja se ei ole ehkä ikinä tiputellut. Lisäksi sillä on tosi pitkät hypyt, kasaaminen on vaikeeta.

Pienenä ajatuksen oli startata Myn aksaura hyppyradoilla jo huhtikuussa, mutta juoksut ja kohtutulehdus estivät sen. Ja nyt tuntuu, että osaako se niitä keppejä kuitenkaan tarpeeksi hyvin, että kannattaisi vielä kisoihin mennä. Agiradoille en kyllä mene ennenkun tuon puomin saa johonkin kuosiin ylösmenonkin osalta.

Hakutreeneissä on tehty pääasiassa sellaista 100m rataa 5-7 pistoa, yksittäisiä tyhjiä mukana. Pääpaino on ollut mm käytöksen lisäksi Myn eteneminen maastossa ja keskilinjalle mun luo tulo. Treenit on menneet ihan ok, mutta tuntuu että niistä on muodostunut hieman liian hektisiä, ja nyt yritetäänkin vähän rauhoittaa menoa tauottamalla maalimiehillä. Ilmaisu on ollut mukana, mutta vain n. 10-15 haukkua kunhan aloittaa nätisti maalimiehiä härkkimättä.

Esineruutua on tehty jonkun kerran. Ongelma on ollut esineiden palautus, löytää kyllä hienosti. Sain lopulta palautustreenin kautta omien esineiden tuomisen varsin kivaan jamaan, eli etsii ja tuo jo omat esineet sieltä 50m:stä ihan kivasti. Mutta vieraat jättää sinne, joten nyt työstetään vieraiden esineiden palautustreeniä. Helpolla ei My mua päästä!

KaistapääMy! Kuva © Tuija Hurmekoski

Kelpieleiri 2014

Elokuun lopussa vietettiin leireillen pidennetty viikonloppu Hauholla Hauhovissa kelpieporukalla, sukulaisia ja vähän muitakin. My treenasi ahkerasti hakua, esineitä, ilmaisua ja agilityä. Kitty teki vähän tottista, esineruutua ja yhden peltojäljen. Oli huisin kivaa! Kittyn pennuista paikalla olivat Myn lisäksi Tikru, Rommi ja Kamu.

Haussa My teki pisimmän treenin ikinä, ehkä 200m rata, ainakin 8 pistoa, pari tyhjää jne. Hyvin jaksaa. Toisena päivänä lyhyempi treeni suorilla pistoilla ja L:llä. Meidän suurin ongelma onkin ilmaisu ja mm-käytös, sitä nyt tehotreeniin, pistot se jo osaa! Agitreeneissä keskityttiin rytmitykseen, ja sain hyviä neuvoja miten saada kaarrattava kelpie linjalle. Kitty oli vielä vauhtilajeista saikulla. Esineruudussa Kii teki vierailla esineillä hyvin, My tarvitsee vielä isosti apuja palautukseen, mutta etsintä sujuu hienosti (kunhan ensin hoksasi ettei ollutkaan hakumetsässä). Kitty ajoi n. 400m peltojäljen vähän hurlumhei-meninigillä.

Mitä muuten kuuluu?
Kii toipui operaatioistaan todella nopeasti, viikossa se oli jo ihan kunnossa. Otettiin kuitenkin varovasti eli 2 viikkoa hihnassa, sitten pikkuhiljaa irti metsälenkeillä riehumista välttäen ja sen jälkeen on saanut mennä ja rällätä miten haluaa. Ei olla vielä treenailtu mitään vauhtilajeja, perjantaina on fyssari ja katsotaan sitten josko ens viikolla uskaltautuisi aksaan. Vaikka sterkka ei ollutkaan tähystys, niin pienen n. 3cm haavan myötä toipuminen oli hämmästyttävän nopeeta!

My on treenannut hakua kerran viikossa koko kesän, Kitty ei ole hakuillut vielä saikun jälkeen. Sillä oli ennen taukoa isoja ongelmia haussa, johtunee minusta ja meidän suhteesta, saa nähdä palaako se enää hakuun. Jälkikoe kutkuttelisi, mutta pitäisi vähän treenata.

My on myös tottistellut n. 1krt/kk:ssa Suski Korrin yksärillä, ja sen lisäksi pientä pihatreeniä, mutta ihan liian vähän ollaan käyty kentällä tottistelemassa. Ei se homma etene jos ei treenaa. Mutta se oikea asenne ja mielentila on saatu luotua, ja seuraaminenkin taitaa pikkaisen olla edennyt kuitenkin. Nyt pitäisi piipertää niitä tarkempia juttuja, noudon luovutusta, jääviä kuntoon, paikkamakuuta ei olla tehty juurikaan. Hyppyesteen treenaaminen aloitettiin kotona ja nopeasti sain nostettua sen 70cm >85cm. Suskin treenissä kerran sitten katsottiin hyppyä ja tehtiin aina 90cm:iin asti. Hyvä tekniikka kuulemma. A-estettä teen vasta kun agility A on kunnossa.

Agility oli täystauolla elokuun puoliväliin asti. Nyt My on ehtinyt treenata uudessa ryhmässä muutamia kertoja, ja tosi hyvin on mennyt. Tehdään pientä rataa + erikoispisteissä estetreeniä (puomi, kepit yms). Rimat oli viime treenissä jo 55cm, ei mitään ongelmia! Tulevana viikonloppuna osallistutaan Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, saa nähdä mitä hän sanoo hyppytyylistä. Kisaikäkin lapsilla tuli täyteen 20.8., mutta kovin kaukana ollaan vielä siitä tasosta - katsotaan sit joskus vuoden päästä.

Vähän treenejä taas

My on hakuillut jokusen kerran hajun hauilla ja n. 15m "pistoilla" oikein kivasti. Kitty pääsi tekemään esineruudun ja meni varsin mallikkaasti sekin, en edes muista millon on viimeksi tehty...

Kitty on ollut Mannerin Ninan tokokerralla (tehtiin tunnaria, pitää palata reilusti taaksepäin ja hakea itsevarmuutta) sekä Korrin Suskin tottiksessa. Suskin kanssa tehtiin häiriössä kontaktin pitoa perusasennossa ja seuruuta. Perusasennossa meni jo ihan kivasti, mutta seuruussa otti vähän painetta huomautuksista. Käännökset oli ihan hirveitä, niitä pitää työstää palaamalla taaksepäin (kehuja, vaikka imutustakin). Liikkeestä istuminen oli rikki, en tiedä miksi, justhan me sitä itsekseen treenattiin ja se meni ihan kivasti.

Äitikoira ei saa leikkiä ollenkaan, kun pentu vie siltä lelut.

My pääsi myös Suskin oppiin lyhyeksi hetkeksi, kun yksi treenaaja ei tullutkaan. Imutusta katsottiin, pätevä penne! Sai kovasti kehuja. Lisäksi käytiin läpi jäävien opetus, penne keskittyi mielettömän hyvin ja oli rauhallinen, ei yhtään loikkaa tai haukkua! Ja lopuksi vauhtiluoksetulo, kyllä tulee! Sivulletuloa olen yrittänyt tehdä, mutta nyt sain siihen ensin yhtäältä ja lopulta toisaalta kunnon vinkit miten opetan sen kiepsahtamaan tosi pienesti peppua heilauttamalla. Ja kun vihdoin tajusin miten oman käden pitää olla, homma lähti pelittämään. Kunhan treenais...

Penne Smygelsson 4kk

Jalkaa, jalkaa, jalkaa...

Muutama kerta ollaan käyty kentällä humppaamassa itseksemmekin. Kittylle kontaktin parannusta, tehtiin vähän jääviäkin ja eteenmeno (keulii keulii). My on käynyt lähinnä leikkimässä.

Juhannuksena My pääsi vierailemaan Tuorlan Juhannusaksakisoissa turistina. Ensimmäisen 15min se sinkoili ihan joka suuntaan, kun olisi ollut niin paljon ihmisiä ja koiria, joita tervehtiä. Sitten se alkoi pikkaisen rauhoittua. Hirveästi sitä kehuttiin, kun on niin rohkea. No on se, mikään ei hätkäyttänyt, ei ihmiset, ei koirat, ei kuulutukset tai räpättävät kehänauhatkaan. Mutta se oppi haukkumaan. Istui edessä ja haukkua paukutti komentaen... Ihan sitä ei lähdetty hakemaan. Kotiin tultua käytiin vielä lenkillä 6:n koiran voimin ja My leikki pari tuntia Aavan kanssa, illalla oli kerrankin aika väsynyt pikkumusta.

Kittyn jalka alkaa olla kunnossa, ei ole ollut oireilua moneen viikkoon ja se on juossut jo lenkeillä ihan normaalisti. Että jospa sekin kohta pääsisi hakuilemaan, katsotaan. Uimassa se on päässyt käymään, ja Myn uimakoulukin on aloitettu - toistaiseksi aika laihoin tuloksin. Inhoaa tassujen kastumista samalla tavalla kun Kitty aikoinaan. Mutta ei lannistuta, harjoitukset jatkukoon!

"Hui, varpaat kastuu!"

"Apua, saatan ehkä hukkua!"

Pentutreffit ja kimpparokotukset pidettiin kuluneella viikolla, paikalle pääsi 3 veljeä. Kitty pisti lapsia ojennukseen. Upeita naperoita niistä on kasvamassa!

Umppareita ja alustanvaihtoja

Sunnuntain treeniputki aloitettiin pk-hakutreeneillä Veikkolan kupeessa. Tallattiin alue ja merkattiin piilot, mutta ne tulivat jotenkin kamalan lähekkäin eli kapeita pistoja, mikä just on se meidän ongelma. Tuuli tuli alueen vasemmalta puolelta, alue oli suht avaraa ja helppoa etenkin alkupäästä, loppua kohden tuli kalliota keskilinjan ja piilojen väliin. Tarkoitus oli yrittää saada vahvistusta suoriin pistoihin löydöillä lähetyskohdasta ja sekoittaa väliin pari tyhjää. Koira oli ihan kauhean tahmainen, ei lähtenyt, lähti vinoon, jäi kyselemään, sössi ilmaisun ja vaikka mitä!

1. vasen löytö. Ei uponnut ekalla pistolla tarpeeksi (alue oli vähän syvempi kun 50m). Uudella lähetyksellä ok, oli ihmetellyt ja jumpannut tovin mm:llä, lähtenyt sitten ilmaisemaan, mutta rulla ei tullut minulle asti. Lähetin uudestaan ja nyt toimi ok, tuli myös kivasti eteenpäin rullan kanssa.
2. oikea tyhjä, no meni jotenkin jonnekin - kait, en muista.
3. vasen tyhjä, yliheitolla ok. En muista menikö kunnolla vai pitikö lähettää uudestaan
4. oikea löytö. mm lähti aika myöhään (tai siis kun oli yliheitto, ei ehtinyt kovin pitkälle), joten jouduin pysäyttämään koira keskilinjalle. Lisäksi se nappasi jäljen tai hajutunnelin eikä edennyt pistolla suoraan. Ei kuitenkaan löytänyt figua heti, vaan joutui suihailla eestaas. Suorapalkka.
5. vasen löytö. Ei lähtenyt ekalla vaan pysähtyi ehkä 30m katsomaan minua eikä mennyt mihinkään.... uusi lähetys, löytö, ilmaisu hyvin eteenpäin ja näyttö ok. Eli loppuhyvin kaikkihyvin...

Ens kerralla pitää kyllä nyt vahvistaa vaihteeksi niitä suoria pistoja! Tehdä vaikka norjalainen sekametsä, jos on tarpeeksi aikaa ja porukkaa.

Hakutreenien jälkeen tehtiin autojen taakse vielä pieni esineruutu. Pieni... ei olla koskaan tehty niin isoa! Oli varmaan 30x50m. Vieraat esineet eikä mitään isoja sukkia tai hanskoja vaan joku pieni lepakkolelu ja muovinen hevonen. Aloitin oikeasta reunasta ja eteni ja liikkui tosi kivasti. Varmaan kolme pistoa siinä tehtiin ennenkun joku sanoi, ettei sillä reunalla tainnut esineitä ollakaan. Siirryin sitten toiseen laitaan missä oli esine, muttei löytänyt, juoksi tosi läheltä monta kertaa. Otin sitten täsmäiskun ja nyt taisi vasta syttyä lamppu keepiksen päässä, eihän se ollut kai edes tiennyt mitä oli tekemässä (edellisestä esineruudusta on ikuisuus!). Mentiin sitten pikkaisen lähemmäs takanurkkaa missä se hevonen oli. Lähetin ehkä 20m päästä ja nyt esine nousi nopeasti ja hienosti.

Metsätreeneistä kaahattiin suoraan Oittaalle raunioille. Omissa rauniotreeneissä otettiin ensin radan reunalla paukkuja 9mm:llä. Namiseuruuta ees taas välillä poispäin välillä lähemmäs, oltiin kuitenkin melko lähellä ehkä 10-30m päässä ampujasta. Aluksi lotkautteli korvia, mutta neljännen paukun jälkeen ei juuri edes reagoinut ja sillon oltiin kuitenkin melko lähellä ja namikäsikin pois ulottuvilta. Sitten vähän leikittiin sillä aikaa, kun figut pääsi piiloon ja suoraan radalle.

Meille oli kaksi kaivoa ja alakasanreunan "ruumisarkku". Ykköskaivo puukannella, jossa on keepin nenän mentävä reikä keskellä, figu oli ehkä metrin syvyydessä kannesta. Kii kyllä löysi hyvin, paikallisti ja etsi, mutta ei vaan ottanut rullaa. Odoteltiin ikuisuudelta tuntuva aika, se kävi, tuli pois, meni takas ja ihmetteli. Lopulta se pysähtyi vaan seisomaan kaivolle ja tuijottamaan minua. Figua siirrettiin niin, että sormet olivat heti aukossa. Ja keepis vaan nuoli sormia, mutta ei ottanut rullaa. Lopulta otin sen ja lähetin uudella käskyllä "etsi" kuin pistolle lähettäis. Ja sehän otti heti hyvin rullan. Otettiin sitten sama piilo uudestaan - ja ei, ei osannut. Voi pyhä yksinkertaisuus! Ja taas lähetin uudestaan "pistolle", jollon otti rullan.

No, sitä voisi luulla, että tästä olisi joku lamppu syttynyt keepiksen päässä, kun siirryttiin neloskaivolle. Siinä oli päällä rautakansi, mutta figun sormet olivat pienen reiän kohdalla keepin kielen ulottuvilla. Niin ei, ei voi enää muistaa, että juuri äsken otti kiintorullan kaksi kertaa vaikkei päässytkään ihan figun iholle asti (paitsi sormia nuolemaan). Taas se pyöri, hyöri ja kiroili, ja lopulta jäi vaan seisomaan kannelle ja tuijottamaan minua. Otin sitten taas sivulle ja lähetin "pistolle". Johan otti rullan.

Vois luulla, että no NYT olisi oppinut jotain. Siirryttiin "ruumisarkulle". Siinä kansi hörötti niin, että yhteen kulmaan muodostui keepin nenän mentävä rako. Mutta kun ei... pyöri, etsi ja kiroili, mutta kun ei. Ja taas piti taipua ja lähettää "pistona", jollon nosti rullan. Jestas sentään! On sillä ainakin syvään iskostunut se, että pitää päästä figun luo. Ensi kerralla pitänee ehkä ottaa yksi avo/kunnonrakopiilo ensialkuun, jos se yhtään auttaisi...

Maanantaina käytiin lenkillä :D

Tiistaina jälkitreenit Oittaalla jälleen teemalla alustanvaihtoja. Nyt otettiin oikeasti niitä alustanvaihtoja eikä vaan tien ylityksiä. Ensin pätkä nurtsilla, että kiinnittyy, sitten loiva kaari hiekalle, hiekkaa (etelään tuleva pätkä), siinä lopussa pieni nurtsipätkä, jolla käännös, taas siirtyminen hiekalle (pätkä pohjoiseen) ja sitä nurtsinreunaan ja kaarros nurtsilla ja loppusuora nurtsilla.

Jäljennostosta esine. Sitten ennen alustanvaihtoa esine, että voi siinä sitten odotuttaa että kalibroi nenää. Uudella alustalla vaihdon jälkeen esine, jne jne. Esineitä lyhyellä jäljellä siis 8 kpl! Ilmaisi kaikki kyllä, pysähtyi ja heilutti häntää, muttei mennyt heti maahan, osalla jouduin jopa käskeä. Ensimmäinen hiekalle siirtyminen oli tosi vaikea. Olisi tyypilliseen tapaansa jatkanut täysiä jäljen suuntaan kohti seuraavaa nurtsireunaa. Mutta me odotimme ja odotimme. Jäljentekijä oli pikkaisen painanut askelia, joten näimme ne. Sitten kun lopulta hiffasi että hiekallakin voi jäljestää, oli hän kovin tohkeissaan. Meno oli ihan vimmattua, häntä heilui, koira hinasi, takajalat ihan suti välillä. Mutta oli silti tarkkana. Lätäköiden kohdalla tuli tenkkapoota, koska vesi oli selvästi vetänyt hajua. Eka kertaa hiekalta takaisin nurtsille siirryttäessä aiheutti oudon lieveilmiön: Kii lopettin jäljestyksen ja alkoi syödä heinää! Se oli siis ensin jäljellä ihan hyvin mutta sitten vaan lopetti. Oliko sen mielestä tylsää vai pitikö se taukoa rankan hiekkajakson jälkeen? Sitten kun päästiin jatkamaan ja siirryttiin taas seuraavalle hiekalle, se selvästi taas riemastui uudesta haasteesta. Loppu jälki meni ihan mielettömän hienosti. Ja kaikkiaankin jälki meni ihan superloistavasti!

Ihan kaikkee - paitsi agia

Keskiviikkona hakua - kouluttajakoulutus teemalla maalimieskäyttäytyminen. Taas Siikis1 tien pohjoispuoli. Otin treenikohteeksi kiintorullan ja pressutetut maalimiehet. Itsellä ei ole pientä pressua, ainoastaan maastosadeviitta ja luotin, että aina kaikilla on autoissa pressuja. Vaan eipä ollutkaan! No, yksi pieni peite löytyi. Tarkoitus oli tehdä lyhyellä matkalla pistoja ilmaisutreenimäisesti, niin että näkee koiran käytöksen. Treenin vetäjä ei vaan ymmärtänyt tätä eikä kai osannut mitata 10m matkaa, koska osa tyypeistä oli jossain 30m:ssä ja aina piilossa, jotta se siitä näkemisestä. Kii kaahasi hurjaa vauhti, ekalle sadeviitan alla naama näkyvissä oli pompannut syliin tassut mahaan. Muilla käyttäytyi siististi. Eteni kaikilla myös kivasti kolmiota paitsi viimeisellä tuli omia jälkiä takas. Siihen sain vinkin, että lähden keskilinjan sijaan kulkemaan hieman metsään päin, jos näkyvyys keskilinjalle ei ole riittävän hyvä. Pidetään mielessä.

Juhannuspulikoinnit

Silli ui, suu auki!

Torstaina silmäkontrolli Anidentissa, hyvin paranutunut, kaikki kunnossa, ei tarvitse enää tippoja. Torstai-ilta menikin sitten jälkitreenin sijaan koirilla ihan laiskottelun puolelle, kun ohjaaja joutui tositoimiin eli etsintään.

Juhannusta vietettiin ihan kotona, aattona oli hieno ilma ja käytiin Nukan kanssa viemässä Kii uimaan läheiselle lammelle. Ja uihan se, ja ui, ja ui. Kun oli lämmintä. Launtaina pideltiin sadetta terassilla ja vahdittiin pihaa.

Sunnuntaina jälkeä. Oman ryhmän pikkutreenit Vanttilassa, osalle taajamaetsintää, meille nurtsijälki. Jälki, jonka loppuosaa pilasivat jäljen päälle palloa pelaamaan levittäytyneet lapset tuossa tokavikalla suoralla nro 28 paikkeilla. Se kohta jätettiin kokonaan ajamatta, palkkasin tienylityksen jälkeen ja nostettiin jälki uudelleen ennen kolmasvikaa keppiä.

Alku oli taas haparoivaa ja hutiloivaa, meni kuitenkin ja eka keppi nousi ok. Sitten hukattiin jälki, Kii ilmeisesti nappasi jonkun toisen jäljen siinä koska haparoinnin jälkeen lähti määrätietoisesti menemään ja luulin, että oli jäljellä, mutta jälki tekikin taas kulman puskien ja tien yli. Tovi jos toinenkin haettiin oikeaa jälkeä, kunnes se nousi. Tienylitys keskinkertainen, sen jälkeen nurtsilla häiritsi varis, joten kakkoskeppi jäi nostamatta. Sitten alkoi jäljestys vihdoin sujua. Terävä kulma meni hakemiseksi, laaaaaaja kaari, mutta haki kuitenkin. Keppi ok. Ja loppusuora ennen häiriökohtaa meni oikein kivasti. Pieni tauko ja siirtymä tietä pitkin viimeisen tienylityksen kohdalle, uusi jäljennosto ok ja loppujälki oikein kivasti, samoin kepit - paitsi vikasta kepistä ryysi taas yli, oivoi. Vähän sähellyksen makua.

Jäljen lisäksi treenattin pienenpieni n. 1x1m miniesineruutu miniesineillä eli tarkkuuusesineitä, hienosti. Sama setti tehtiin myöhemmin toisessa paikkaan uudelleen vain yhdellä esineellä, tosi hienosti. Lisäksi tottisteltiin pk-aloluokan kaaviota ensin jotain pientä ja sitten pitkää ilman palkkaa. Voi jestas sitä paineen määrää, kun ei tullut palkkaa, painui painui. Äh.

Esineruutu ja pihatreeniä

Maanantaina tehtiin ennen lenkkiä pieni esineruudunpoikanen. Tallasin ja merkkasin n. 5x40m kaistaleen, johon ripottelin kolme esinettä (sukka, hanska ja lippis (luin säännöt vasta myöhemmin, että esineet on oikeesti vähän pienempiä)). Ekaa kertaa tuommoinen isompi alue ja että Kit ei nähnyt mitä tein. Hain sen autosta, ja eikun hommiin. Esineet nousi yksi kerrallaan hyvällä temmolla ja innolla. On se vaan niin taitava. Aloitti lähemmistä ja eteni syvemmälle sitä mukaa kun läheltä ei löytynyt. Vasta tän jälkeen kyselin asiaa paremmin tuntevilta että miten kannattais treenata. :) Joten nyt pitäs sitten alkaa treenailla sitä suoraan takalinjalle menoa. Kun sais aikaiseksi, joka ilta on pitänyt mutta...

Treenin jälkeen käytiin parin tunnin reipas metsälenkki hyvässä seurassa. Ihanaa kun ilmat vähän viileni ja minäkin kykenen taas ulos!

Muina päivinä ollaan sitten työstetty tokoa ja pikkaisen puomin alasmenoakin lankun kanssa. Tokot on menneet hyvin. Toisaalta naksuttelen kontaktia, asentoa ja virettä sekä takapään käyttöä ja tiiviyttä käännöksissä, toisaalta olen treenannut palkattomuutta ja vireen säilymistä sen aikana sekä palkattomuuden jälkeen tulevaa liikkeestä seisomista, josta sitten tulee riemupalkka. Hyvin on mennyt. Vauhtinoutoon erilaisilla kapuloilla ollaan nyt myös panostettu, että tulisi se oikea fiilis siihen hommaan. Paremmalta näyttää sekin.

Illalla saatiin Ärräläiset lenkkiseuraksi ihan metsään, joten sitä ennen tein kaksi esineennoutoa takalinjalta. Näki kun tallasin ja vein. Ekan oikeen esittelin, että tänne pistän. Keepi meinas katkasta kaulansa kun kiskas hinasta, jolla oli puussa kiinni. Tokaa en sit näyttänyt varsinaisesti. Tosi kapean mutta pitäkän kaistaleen tein (oli vähän kiirus, että ehti), hienosti meni.