Jälkitreenit eilen Kauhalassa, metsäjälki n. 500m. We have a problem. Kepit jää, Kit oikein kiertää ne, ettei tartteis ilmaista. Nyt jo toinen, vai kolmas, henkilö sanoi, että miksi haluan sen maahan, kun näyttä, ettei se haluis mennä, sitä ahdistaa ja siksi se jättää kepit. Meni tosi hyvin jäljen päällä, kunnes kepin kohdalla kiersi 5m sivuun. Whaat!?!
Jälki oli reilu tunnin vanha, koko päivän tihkumisen jälkeen maasto oli märkää. 5 keppiä, en tiennyt missä jälki menee, vaan luotin koiraani. Alussa meni ennen jäljennostoa harhajälki, yritettiin smellerin kanssa
saada siitä yli ja etsimään oikea jälki, mutta ei ihan toiminut. Pitäs
treenata erikseen, mutta mielestäni se ei ole nyt tämän hetken asia, kunhan nostaisi jäljen puhtaalta - ja senhän se tekee, mutta voi sitäkin vielä vahvistaa.
Harhan jälkeen nosti jäljen tosi hyvin. Jäljestys oli aluksi ihan ok, välillä nosteli päätä ja kerran pysäytin ja annoin jatkaa vasta kun laski nenän alas. Peesarit sanoi, että sillä nousee sekä pää että häntä, kun ei vaan jäljestä korkealla nenällä vaan kuikuilee jotain muuta. Pitää seurata. Aika hyvin pysyin kyllä kartalla millon se hukkas jäljen ja millon löysi sen taas uudestaan eli ei menyt pahasti pieleen kertaakaan. Tuo "teräväkin" hanskattiin ihan jees. Jäljestys siis "ihan kivaa". Mutta ne kepit...
2 ekaa keppiä ei ollut merkattu, joten niiden jättämistä ei päässyt huomauttamaan. Kolmannesta kepistä (merkattu) meni sen 5m kiertämällä ohi, ja huomautin ja ilmaistiin se. Neloskepin ilmaisi ihan itse ja tosi hienosti, en huomannut merkkiä. Ja vikasta kepistä taas vihellellen suoraan yli. Voi argh! Luovunko suosiolla maahanmenosta ja opetan uudestaan esim tuomaan kepit, tai seisomaan niille?? Käyttöesineethän se ilmaisee iloisesti häntää heiluttamalla ja ottaa suuhun (sotkee esineruutuun kai), tosin vaan kerran tai kaks niitä on ollut jäjellä. Tai sitten vaan lisää lisää lisää treeniä ja kepeistä maailman paras asia (mitä olen yrittänytkin, mutta kun ei).
Kouluttaja sanoi, että se on ihan peruspäiväjälkikoekunnossa (spekl) eli kokeeseen vaan! Siis, että jäljestys on tosi hyvää, se myös luultavasti osaa jäljen nostaa ja ne käyttöesineetähän se kyllä löytää. No, onneks nyt ei ole kokeita tarjolla, kunnes elo-syyskussa, että vielä ehtii vähän treenata. Eikä edelleenkään olla ajettu kilsan jälkeä, mutta matka ei kouluttajankaan mielestä ole mikään ongelma. Ehdotti että treenataan "keppijälkiä" lyhyillä 100-200m jäljillä joilla yksi keppi ja jälki päättyy siihen. Ja sitten erikseen pituutta käyttöesinejäljillä. En tiiä. Hakkaanko päätä seinään sen maahanmenevän keppi-ilmaisun kanssa, vai toisko se ne mulle (ja miten mä sen sit opetan??).
Ennen jälkitreenejä aamupäivällä oltiin käyty Kexi-veljen luona katsomassa Keken kesälampaita. Uuhet olivat niin liukkaita, ettei niitä päässyt 50m lähemmäs joten vaihdettiin jäkittävien pässien seuraan. Niitä ei ihminen saanut työntämällä liikkeelle, eka kierros menikin vähän hakiessa. Mutta sitten lamppu syttyi, Kexi kävi välissä pistämässä pässejä vähän ojennukseen ja tokalla kierroksella päästiin liikuttelemaan laumaa. Me kuulkaa ihan paimennettiin ja siirrettiin laumaa kahdestaan, voi Killi pieni paimen! :) Pitää yrittää mennä toinenkin kerta nyt piakkoin, että näkee edistyykö kuinka. Kyllä siellä se idea on, löytyhän se jo viime kesänäkin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paimennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paimennus. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Kexi ja lampaat
Torstaina käytiin moikkaamassa Kexi-veljeä ja Keken kesälampaita. Tarkoitus oli myös tehdä peltojälki, mutta kun selkä on kipee, en pystynyt. Lampaita sentään käytiin moikkaamassa. Aluksi homma meni niin, että lampaat paimensivat keepiä, vaikka kyllä se niistä kiinnostunut oli. Toisella kerralla näytti jo, että keepi olisi hieman paimentanut. Keke sen sijaan oli jo ihan pätevä lampaiden kanssa.
Aluksi sisarusten tapaaminen oli yhtä huutoa: Kit kiljui ja Keke haukkui takaisin. Mutta lopulta tiukkis taipui ja antautui leikkiin. Kunhan iholle ei tultu, mutta Keke osaakin olla varsinainen herrasmies.
Eilen sadepäivänä tehtiin kaikenlaista pientä naksulla, pitkästä aikaa. Etujalat purkin päällä pyörien sivuasentoa - takapään käyttöä. Seinälle takajalkojen nostoa, "iskunoutoa" yms. pientä. Kyllä se vaan tykkäis tuosta naksuttelusta ja on kovin innokas, on vaan jäänyt.
Pihalla tehtiin myös keppi-ilmaisua, joka meni kohtuullisesti. Pari ihan hyvää väläytystä kunnon ilmaisusta, parilla piti huomauttaa ja loput oli sellaista semiä.

Loput kuvat tuolla.
Aluksi sisarusten tapaaminen oli yhtä huutoa: Kit kiljui ja Keke haukkui takaisin. Mutta lopulta tiukkis taipui ja antautui leikkiin. Kunhan iholle ei tultu, mutta Keke osaakin olla varsinainen herrasmies.
Eilen sadepäivänä tehtiin kaikenlaista pientä naksulla, pitkästä aikaa. Etujalat purkin päällä pyörien sivuasentoa - takapään käyttöä. Seinälle takajalkojen nostoa, "iskunoutoa" yms. pientä. Kyllä se vaan tykkäis tuosta naksuttelusta ja on kovin innokas, on vaan jäänyt.
Pihalla tehtiin myös keppi-ilmaisua, joka meni kohtuullisesti. Pari ihan hyvää väläytystä kunnon ilmaisusta, parilla piti huomauttaa ja loput oli sellaista semiä.

Loput kuvat tuolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


