Pennut 1v!

Niin se aika rientää. Kittyn pennut täyttivät jo kokonaisen vuoden. Omistajat ovat hurjan tyytyväisiä koiriinsa, ja niin olen minäkin. Luonteet on hienoja, rakenteetkin oikein kivoja. Mielestäni nämä ovat vanhempiaan sopusuhtaisempia. Kuukauden päästä jännitetään sitten terveystarkkeja.

 My 16.2.2014

 

 My 6.2.2014

Myn kanssa ollaan puuhasteltu lähinnä agilityn leikkikoulussa, jossa syksy meni kaikenlaisen valmistavan oppimiseen (leikkitreenit, kuolleelle lelulle menot, targetille menoa, tolppien kiertoja, flat workia yms). Vuodenvaihteen jälkeen treenit ovat pikkuhiljaa pentujen kasvettua siirtyneet kohti estetreenausta. Ollaan harjoiteltu 2on2off:a puomin alaosalla, ja nyt pari kertaa myös A:lle (vaikka mietinkin vielä hieman juoksu A:ta). 2x2 keppejä ollaan aloitettu naksuttelemalla ja nyt ollaan lähes 2 porttia eli 4 keppiä rivissä, ei ihan kiinni vielä. Seuraava vaihe olisi suora pujottelu, ja se saa vielä odottaa itseään koiran kehittyessä joten mikään kiire ei kepeillä ole. Keinua aloiteltiin bang gamena ja nyt koko este jo menee ihan kivasti. Kaiken pienen esteteknisen treenin lisäksi keväällä ohjelmistoon on tullut enenevässä määrin myös ohjauskuviot esteillä. On ollut takaaleikkausteeniä, valssitreeniä, rengastreeniä, takaakiertoja yms. Hyppytekniikka on tehty myös muutaman kerran. Rimat on ollut edelleen ihan alhaalla.

My on treeneissä mukana ihan 110-lasissa. Välillä sen joutuu istuttamaan, kun kierrokset alkaa nousta liikaa. Mutta se mikä on ollut ihan mahtavaa, että pystyn aloittamaan treenin myös esim 2x2 naksuttelulla, eli keskittymistä vaativalla treenillä, vaikka koira olisi vetänyt halliin hirveillä kierroksilla ja toiset juoksee ja haukkuu vieressä. Ihan niin hyvää sen keskittymiskyky ei ole ollut, mitä Kittyllä oli pennusta asti. Mutta kierroksetkin sillä on korkeammalla, ja se kun ei ole ihan niin pelkästään minulle työskentelevä mitä Kitty, joten siihen nähden ihan loistavasti!

Vähän ollaan myös tottisteltu, mutta ne hommat polkee aika paikallaan, kun ei ole ollut mitään ohjattua toimintaa eikä treenimäärät ole olleet kovin suuria. Tämän lisäksi ollaan käyty jonkun verran rakennusetsintätreeneissä. Siellä olen edelleen jatkanut itsenäisyyden vahvistamista, eli saa ihan itsenäisesti tehdä työt ja kyllä se tekeekin! Ja ihan hirveän sinnikkäästi ja taitavasti! Myös haukkutreenejä ollaan tehty nyt muutamia - eli kai siitä sitten haukkuva tulee.

Agilityssä ohjaustreeneissä palkkaan sen lelulla. Keppejä ja kontakteja olen naksutellut nameilla. Tottiksessa olen käyttänyt pääasiassa namia, mutta tavoite olisi siirtyä pikkuhiljaa lelupalkkaan. Leulua käytän vauhtiluoksetuloissa ja vauhti- ja iskunoutotreeneissä. Se leikkii tosi hyvin eikä sillä ole samaa silmänkäyttö/vaanimisongelmaa mitä Kittyllä on.

Haussa/etsinnöissä se palkataan ruoalla, siellä se ei malta leikkiä. Se on vaan niin superahne koira, että ruoka voittaa aina lelun vaikka se hyvin leikkiikin.

Luonteeltaan My on aina iloinen ja hassu, vähän hömppä! Siinä ei ole tippaakaan sitä tosikkomaisuutta, mitä Kittyssä, ja siitä tykkään erityisesti! Se rakastaa ihmisiä, ja on tosi röyhkeä sen suhteen. Kevyesti hyppää 180cm miehen nenälle... Se on rohkea ja reipas, mutta nyt on menossa jonkunasteinen mörkövaihe, kun se pimeässä haukkuu ihmisille tai pelkälle ihmishajullekin. Ja hihnassa... noh, hihnassa kulkemista tai toisten koirien kohtaamista se ei osaa, kun ei sitä ole sille kukaan opettanut, kun se on lähes aina lenkeillä irti. Lenkeillä se katoaa helposti horisonttiin (Kittyn napanuora on n. 20m pitkä), mutta sen luokstulo on parantunut huimasti, kun aloin kantaa lenkillä nameja mukana. Lenkillä se ei kylläkään juokse heikkopäisenä, mitä voisi odottaa, vaan sika-ahneena koirana käyttää koko lenkin pelkästään RUOKAILUUn syömällä kaikki jäniksen ja peuranpapanat. Kotona se osaa olla ja rauhoittua, mutta osaa se kyllä rällätäkin. Mitään isoja tuhoja se ei ole tehnyt, koska se asuu työpäivien aikana edelleen pentuaitauksessa.

My painaa 12,8 kg ja omilla mittauksilla on ehkä n. 47cm korkea eli joitain senttejä Kittyä korkeampi. Mutta eipä sekään suuren suuri ole. Edestä se on vielä tosi kapea - silakoiden sukua. Ja eihän siitä koskaan mikään näyttelytankki tule.

Ja onhan Kittykin vielä olemassa! Vaikka se ehkä on jäänyt raukka hieman vähemmälle huomiolle. Se ei ole päässyt aina mukaan rakennusetsintätreeneihin, eikä omalle hallivuorolle tekemään kun jotain pientä kontaktitetsausta tms. Viikottaisissa agitreeneissä ollaan kuitenkin käyty, kyllä se vaan on niin luottotykki.

Tokoa ollaan yritetty treenata vähän - se tunnari tuottaa tuskaa, argh! Mutta noutoihin ja luoksetuloihin (meidän ikuiset murheenkryynit) olen sentään saanut rakennettua vallan kiva fiiliksen.

Kisailusta tuli nyt kuukauden tauko (olin kyllä miettinyt taukoa muutenkin), kun Kittyltä jouduttiin poistamaan ylä P4 poskihammas murtuman takia (varmaan liian kovien luiden pureskelusta). Koirahan oli heti seuraavana päivänä ihan tikkana, mutta kovaa ei saa purra 1-2 viikkoon ja 28vrk dopingithan siitä pläjähti. Lääkärissä painoa oli 13,9 kg.

BIS2 kasvattajaryhmä

4 vuotta sitten Kitty ja 4 sisarusta debytoivat Tuomarinkartanon pentunäyttelyssä ja tulivat paraskasvattajaryhmässä BIS2:ksi. Nyt Kittyn pennut tekivät saman tempun, hienot naperot! Acce oli pojista paras ja siis VSP-pentu. ROP-pentu oli vähän vanhempi Femto-"serkku", joka meidät näyttelyyn oli houkutellut seuraksi.

Kodiak "Acce, Kosmos "Rommi", Kamyra "My" ja Kronos "Tikru". Meidän näyttelypuudelit!

My Pek1 KP PN2
6kk. Kevyellä askeleella liikkuva narttupentu. Hyvät rungon mittasuhteet. Lupaava pään malli. Hieman kookkaat korvat. Purenta ok. Alaleuka saa vahvistua. Hyvä kaula. Hyvin kehittynyt runko ja rintakehä. Hieman pysty olkavarsi. Sopiva takakulmaus. Kevyet, ikään sopivat liikkeet. Hyvä häntä. Kaunis väri. Reipas käytös.

On se siis kauniskin, mutta parasta siinä on sen mielettömän hieno luonne. Mutta isot korvat?? Nuo ei ole isoa nähnytkään! Nämä pentunäyttelytreffit on hauska tapahtuma nähdä pentuja ja saada niille hyvää ympäristötreeniä. Ihan heti me ei Myn kanssa olla näyttelyitä kuitenkaan lisää kiertämässä, on se sellainen silakka kuitenkin :D Kitty sen sijaan pitäisi vielä johonkin näytille saada, mutta menee ensi vuoteen ja sitten taas odotellaan karvoja. Nyt sillä olisi tosi hyvä karva, mutta ei ole näyttelyitä, mihin päästäisi.

Pitkä tauko

Jotenkin ei nyt ole blogin kirjoitus luonnistunut. Viimeinen pentu lähti omaan kotiinsa 27.4. ja sen jälkeen ollaan yritetty palautua normaaliin elämään, mitä nyt yksi pieni musta pentele jäi kotiin. Vasta 9 viikkoisena My pääsi sulautumaan kunnolla meidän laumaan ja itse pääsin puuhastelemaan pennun kanssa. Tosin hyvin pitkälle meidän puuhastelut on olleet arki-askareita, leikkiä ja yhteiseloon totuttelua. Pikkaisen on naksuteltu, treenattu imutusta ja perusasentoa. Sen lisäksi My on käynyt melko ahkerasti hakutreeneissä, kun Kitty on vielä rasituskiellossa reisirevähtymän takia.

My on tehnyt pk-hakutreeneissä tuulireagointia useita kertoja, ja sillä on jo hyvin selvä tieto mitä tehdä, into on valtava ja penne perin pätevä. Sunnuntaitreeneissä ollaan etsitty pari kertaa metsän lisäksi taajamassa ja ihan kohtalaisesti nekin on menneet. Lisäksi se on käynyt rakennusetsinnässä Espoonlahden varikolla ja raunioilla Turun radalla.

 

Kitty on treenannut lähinnä tokoa Nina Mannerin tunnilla 29.4. ja Sirke Viitasen tokopäivänä 5.5. Tosi hyviä vinkkejä ollaan saatu, niitä pitäisi nyt lähteä työstämään, mutta kotitokoilut on kyllä vähän jääneet. Listaan tähän muutamia läpikäytyjä ongelmia ja niiden korjauksia.

Ninalta vinkkejä noudon heiton jälkeiseen kontaktiin
-Kun heitän kapulan, pyydän käsikosketuksen ja siitä superpalkka. Namilla tehtiin niin että kierähdän itse vielä oikean kautta ympäri, että koira joutuu aktivoitumaan. Tuntuisi toimivan, täytyy vaan treenata.

Sirkeltä:
- Seuraamisen lähtöihin ja käännöksien kontaktiin: naksutan seuraamisen lähdössä tai juuri käännöksessä, mutta palkka tulee parin askeleen päästä. Näin se skarppaa naksun jälkeen ja saa palkan siitä hyvästä ilmeestä. Tuntuisi toimivan. Käännöksien askeleita mun pitää itse harjoitella, niin että koiran puoleinen jalka ei tee liian isoa liikettä, että koira pysyy mukana eikä joudu väistämään jalkaa
- liikkeestä maahan ok, riittävän nopea, vaikkei tee sitä ihan tasajalkaa syöksymällä - tätä voisi treenata terävämmäksi
- liikkeestä seiso kohtalaisen ok, mutta seisomassa pysymistä pitää vahvistaa paaaaaljon. Häiriötä, ja kun tekee virheen, pääsee huomauttamaan "oho, mites nyt noin" ja sitten uudestaan. Myös palkan tuontia pitää harjoitella, ettei liikuta jalkoja siinäkään, eli palkalla härnäämistä.
- liikkeestä istumiseen Sirke haluaisi toisen tekniikan, että sen saa nopeaksi. Eli etujalat pysähtyy ja peppu lennähtää niihin kiinni.  Tämä on nyt päinvastainen tekniikka, mitä meillä on kaukoissa, mutta käsky on ollut tähänasti sama. Eli pitäisi opettaa kokonaan uusi tekniikka uudella käskyllä. Lieköhän jaksan... Olen ollut ihan tyytyväinen, kun se vaan istuu.

Lisäksi tuli siinä keskustellessa ja muiden treenejä kuunnellessa iso liuta muita ideoita ja vinkkejä. Mm vapautus/palkkasanaan reagoinnin voisi tuolle opettaa, eli koira aktiiviseksi ennen palkkaa kun tulee kiitos-sana > vapautuu kokeessakin. Samoin tuo vapautus ja koiran aktivointi ennen lelupalkkaa, jos tuppaa eyeaamaan.

Tokoilun lisäksi Kitty on päässyt sunnuntairyhmässä tekemään taajamaetsintää liinassa, ja ne on menneet kerrassaan loistavasti! Kittyhän on ollut vähän liinaherkkä, mutta nyt ei sellaisesta ole ollut tietoakaan, vaan se on hinannut minua hajun perässä kuin riepua. Lenkeilläkin se on ollut aiempaa itsenäisempi, katoilee ties minne. Voi kun säilyttäisikin tämän taipumuksen.

Penne My on ihan äitinsä vastakohta, todella itsenäinen, eikä yhtään välitä missä minä olen... saas nähdä mihin sen kanssa joudutaan :D

Pennut on olleet hirveän rohkeita, reippaita ja todella avoimia, ja omistajat niihin tyytyväisiä. Itsekin olen hyvin tyytyväinen pentujen luonteisiin. Mutta jotta kaikki ei olisi niin aurinkoista, on yhdellä pennuista todettu pari viikkoa luovutuksen jälkeen synnynnäinen vika, dermoid sinus. Se lähinnä rhodeilta tunnettu kehityshäiriö, josta nyt kukaan ei ollut kuullutkaan että kelpiellä sellaista voisi olla.... Pentutarkastuksessa 6 viikkoisena ell ei pitänyt pennun selässä ollutta karvapyörrettä merkittävänä, siinä ei tuntunut mitään ylimääräistä eikä itse osattu epäillä mitään, joten pentu myytiin normaalisti terveenä. Mutta 9-10 viikon iässä diagnoosi oli selvä. Pentu on tutkittu Viikissä ja se saadaan toivottavasti leikkauksella hoidettua.

Meidän oma lauma on pienentynyt takaisin kolmeen, kun Jasupappa lähti kirmailemaan vihreämmille niityille taas vetreillä jaloilla kunnioitettavassa 14v 3kk iässä. Hei hei Jasu :(

Haukkuneuvos Jasperi 'Jasu' 2.2.1999-10.5.2013

Ekoja treenejä

Viime viikonloppuna penne Myllä oli eka "treeniviikonloppu". Lauantaina ajeltiin Niinun hallille katsomaan aksatreenejä ja hengailemaan. Pentu oli perin reipas, reippaampi kun äitinsä tuossa iässä. Hyvää lupaa.

Sunnuntaina vierailtiin kuikuilemassa Korrin Suskin vetämiä tottistreenejä Kaarihalleilla, ja sielläkin My oli mielettömän reipas. Illalla oli ohjelmassa ekat Espyn treeniryhmän treenit Ikean parkkiksella. Kitty yritti tehdä ilmaisutreeniä päätarkoituksena kaunis näyttöasento maassa. Myötätuuleen pistot ei vaan toimineet, vaikka matkaa ei ollut kun n. 20m. Ei lähtenyt, ei sitten millään. My teki ekat treeninsä "cross barking" tyyliin juoksemalla ristimuodostelmassa oleville figuille vuorotellen perin pätevänä. Suurin haaste oli maalihengillä saada se pysymään jalat maassa ja ymmärtämään syödä minikokoiset namit syliin kiipeämisen ja puremisen/nuolemisen sijaan. Penne oli taas kovin reipas. Se treenasi vasta viimeisenä ja oli koko treenin makoillut kiltisti ja tyytyväisenä autossa kevythäkissä.

Maanantaina oli Kittyn tottisvuoro Suski Korrin opeissa. Suurin osa ajasta keskusteltiin, ja sitten tehtiin vain "kentälletuloja". Tein ne lelulla, Suski kysyi että onko se aina tuollainen ja totesin sen olevan ihan hämillään. Jäähkälenkillä pistin käden taskuun antaakseni sille namin, ja voi kun sen silmät kirkastui. Ehkä se toimisi sittenkin namilla paremmin, pitää kokeilla vireen nostoa namia saalistamalla. Puolet ajasta käytin kyselyyn miten lähteä työstämään Mytä. Olin kuvitellut, että me käydään paljon kentillä leikkimässä ja luomassa sitä tunnetilaa, mutta ei Suskin mielestä noin pienen tarvinnut. Noh, aiotaan me silti yrittää käydä. Seuraamisesta kyselin ja kokeilin imutusta. Jestas se on pieni ja liukas, aika vaikeeta. Täytyy pohtia. Kittyn seuruu on rakennettu lähinnä perusasennon kautta namilla matalassa vireessä. Jaksaiskohan Myn kanssa yrittää sheippaamalla, vai meniskö nyt tolla imutuksella? Apuva.

Kittyn kanssa ollaan treenattu jonkun verran sivulletuloja ja kontaktinpitoa, mutta nyt se on vähän jäänyt. Pitää tsempata ennen maanantaista Mannerin treeniä. Yhden vinkin sain tutulta liikeestä vinoon jäävään perusasentoon eli heittää vasemmalla kädellä namin naksun jälkeen vinosti takaviistoon, josko se oikaisisi koiraa. Tuntui yhdellä kokeilulla toimivan, mutta tarvis kyllä apusilmät. Eli treeniseuraa kaivataan.

Kuluneella viikolla pentuja onkin ollut enää kaksi, ja lauantaina lähtee lopulta viimeinenkin omaan kotiinsa. My jää sitten ihan yksin, onneksi Äitikoira leikittää. Äitikoiralla vaan on ollut pieniä ongelmia leikatussa jalassa, turvotusta sisäreidessä ja yksi ilta se oli ihan kolmijalkainen. Tänään käytiin näyttämässä jalkaa Räihälle. Onneksi polvi on täysin kunnossa, syyksi paljastui lihasrevähtymä, joka ei mitenkään liity tai vaikuta leikattuun polveen. Nyt täytyy ottaa pari viikkoa iisimmin, vaikka jalka ei nyt olekaan enää oireillut.

Paluu treenikentille!

Eilen alkoi kerran kuussa oleva Nina Mannerin toko. Mehän ei olla koskaan treenattu ryhmässä (eikä nytkään treenata). Ja mitään ei olla tehty aikoihin, vähän yritin kantoaikana korjailla perusasentoa ja kaukoja jumpattiin. Ekalle kerralle otin teemaksi ihan vaan perusasennon ja kontaktin. Siihen saatiin kahdenlaisia vinkkejä. Nami+naksulla vahvistetaan oikeaa tekniikkaa ja paikkaa, sekä kontaktin pitoa, myös häiriössä! Toisekseen perusasentoon tuloon voi hakea vauhtia lelupalkalla. En saa nostaa koiraa yhtään etukäteen, enkä antaa mitään vartaloapuja, peruuttaa tms, vaikka koira tulisikin hitaasti. Vaan vasta, kun on tullut perusasentoon, temputan sitä esim "voltti":a tekemällä ja siitä lelupalkka, josta nousee. Tämän pitäisi lisätä intoa ja vauhtia perusasentoihin tuloon. Täytyy treenata - ahkerasti!

Lisäksi kaukoja pitää tosissaan alkaa jumpata, tekee hyvää kuihtuneille lihaksille. Kokeilen nyt sitä takapalkkaa, mitä kantoaikana jonkun verran testailtiin. Yritän saadan perusasennon seuraavalle kerralle (huhtikuun lopussa) kuntoon, että voi sitten ottaa työn alle vaikka noudon (heiton jälkeinen painuminen/kyttääminen) ja pyytää vinkkejä ruutuun/tunnariin tms. Sitä tunnariakaan kun ei olla edes aloitettu...

Pelastuskoiratreenitkin alkaa sunnuntaina, pk-hakutreenejä olisi jo ollut, mutta niihin me ei olla vielä menty eikä ehditty ja kuntoa pitäisi ensin kasvattaa. Imetys vei Äitikoirasta kaikki lihakset.

My lähes 7 viikkoa 9.4.

Pennuista on nyt puolet muuttanut uusiin koteihinsa heti 7 viikkoa täytettyään. Ekan yön pojat olivat olleet aika äänekkäitä uudessa kodissa, mutta sittemmin hiljenneet ja ovat kovin reippaita.

Loppuja monstereita joudun pitämään täällä vielä 1,5 vk ennenkun kaikki ovat lähteneet - tuskaa. Näistä lähtee ihan hirvee meteli. Pojista siis, My on ihan kiltti ja hiljainen. Myn kanssa pitäs jo kovaa kyytä alkaa harjoitella juttuja. Vähän olen kuskannut porukkaa yksitellen hihnakävelyllä pihatietä ja opettanut niitä syömään nameja, ne kun eivät ole niiden päälle ymmärtäneet mitään. Olen myös yrittänyt opettaa olemaan purematta, ehkä hienoista edistymistä on tapahtunut... Äitikoira leikittää jäljelle jääneitä ihan urakalla, yrittää pistää niitä kuriin ja nuhteeseen, mutta ei se taida oikein onnistua. Monsterit.

Viimeinen yhteinen ateria 11.4.

Sitten niitä oli enää kuusi ja ne mahtuivat kaikki petiin - melkein.

Melkein 7 viikkoisia 9.4.

Virallisia

Pennut löytyvät nyt KoiraNetistä. Eilen oli sirutus ja ell-tarkastus (purennat ja pallit paikoillaan), tänään ne on jo rekattuna, melkoisen nopeaa.
Heistä tuli:
Maiskis Kodiak
Maiskis Karuso
Maiskis Kadmus
Maiskis Kerberos
Maiskis Kronos
Maiskis Kosmos
Maiskis Kamyra

Kaikilla pennuilla on omat kodit, ja ensimmäiset kolme muuttavat uusiin koteihinsa jo ensi viikolla. Nopeasti tämä aika menee!

On ne söpöjä...

... sillon kun nukkuvat, muuten eivät enää niinkään, kun kiukkuavat, tappelevat ja purevat! :D Pennut on ylihuomenna jo 5 viikkoisia, niin se aika rientää!

Viime viikko vähän hujahti ohi, kun meillä riehui mahapöpö, mistä lie kulkeutunut tänne, kun ei olla missään käyty. Kitty ja pennut olivat kaikki oksennustaudissa ja ripulissa, Kitty kävi nesteytettävänä lääkärissä 2 kertaa ja pennuista 6/7 joko nesteytettiin klinikalla tai kotona yön tunteina. Nopeasti ne kuitenkin siitä toipuivat, kun saivat nestettä. Nyt on tauti helpottanut, yhdellä/kahdella vielä maha hieman sekaisin. Huhhuh. Ei tullut otettua kuviakaan, eikä niistä enää oikeen saakaan, kun meno on sen mukaista. Mutta tänään napsin muutaman - nukkuvista.

Mitä riiviöitä? Ei ole kyllä mun lapsia, en tunnusta!

Pennut 3 viikkoa

Keskiviikkona pennut tulivat jo kolmeviikkoisiksi! He ovat alkaneet syödä kiinteää ruokaa ja ovat muuttaneet pentulaatikosta aitaukseen. Aitaukseen muutto toi niin paljon lisää tilaa, että nyt vihdoin ne pääsevät toteuttamaan sitä mikä on pienen kelpin tehtävä - riehua! Ne juoksevat, pomppivat, menevät toki paljon vielä nurin, murisevat ja tappelevat - ja kiljuvat!

Kaikilla on ollut silmät auki jo pitkään, samoin korvat tuntuvat kuulevan jo melko hyvin. Näkökyky ei ole vielä ihan toimiva, mutta nenä sitäkin parempi. Hampaatkin niillä on osalla puhjennut, ja osalla puhkeamassa. Kittystä näkee, että imetys ei ole kovin kivaa enää: hampaat pistää ja kynnet repii. Ja ne sotkee eli pissii ja kakkii jo ihan itse, sotkua siis syntyy.

 Ensimmäisestä kosketuksesta kermaviiliin syntyi ilmitappelu.

 LISÄÄÄÄ!!

 Ensimmäinen kunnon ateria 3 viikko"synttärien" johdosta.

Montako niitä olikaan??? Uudessa majoituksessa.

Kansikuvatyttö

Pari vuotta sitten olen jo tuon kuvan lähettänyt Sbcak ry:n lehteä varten. En meinannu ensin itsekään älytä, että sehän on meidän Killi, joka lehden kantta komistaa.

Pennut täytti eilen 2 viikkoa. Parilla on silmät jo täysin auki, useammallakin jo vähän sinnepäin raollaan. Suurin osa liikkuu eteenpäin jo vähän niinkun kävellen, vaikkakin aika horjuvasti. Lisäksi pari päivää ollaan harrasteltu jo leikin yritystä. Huisaa, miten nopeasti ne kehittyy.

Passikuvat

Lapset on tänään 10vrk, joten tässä viralliset passikuvat. Saanen esitellä:

"Äiti, oot maailman paras!"

Äitikoira 4-vuotta!

Ja pennutkin jo viikon! Penulaatikossa kaikki hyvin. Penut syö, nukkuu ja möykkää. Iltaan mennessä kaikki ovat varmaankin tuplanneet painonsa, viimeistään huomenna.