Pitkä tauko

Jotenkin ei nyt ole blogin kirjoitus luonnistunut. Viimeinen pentu lähti omaan kotiinsa 27.4. ja sen jälkeen ollaan yritetty palautua normaaliin elämään, mitä nyt yksi pieni musta pentele jäi kotiin. Vasta 9 viikkoisena My pääsi sulautumaan kunnolla meidän laumaan ja itse pääsin puuhastelemaan pennun kanssa. Tosin hyvin pitkälle meidän puuhastelut on olleet arki-askareita, leikkiä ja yhteiseloon totuttelua. Pikkaisen on naksuteltu, treenattu imutusta ja perusasentoa. Sen lisäksi My on käynyt melko ahkerasti hakutreeneissä, kun Kitty on vielä rasituskiellossa reisirevähtymän takia.

My on tehnyt pk-hakutreeneissä tuulireagointia useita kertoja, ja sillä on jo hyvin selvä tieto mitä tehdä, into on valtava ja penne perin pätevä. Sunnuntaitreeneissä ollaan etsitty pari kertaa metsän lisäksi taajamassa ja ihan kohtalaisesti nekin on menneet. Lisäksi se on käynyt rakennusetsinnässä Espoonlahden varikolla ja raunioilla Turun radalla.

 

Kitty on treenannut lähinnä tokoa Nina Mannerin tunnilla 29.4. ja Sirke Viitasen tokopäivänä 5.5. Tosi hyviä vinkkejä ollaan saatu, niitä pitäisi nyt lähteä työstämään, mutta kotitokoilut on kyllä vähän jääneet. Listaan tähän muutamia läpikäytyjä ongelmia ja niiden korjauksia.

Ninalta vinkkejä noudon heiton jälkeiseen kontaktiin
-Kun heitän kapulan, pyydän käsikosketuksen ja siitä superpalkka. Namilla tehtiin niin että kierähdän itse vielä oikean kautta ympäri, että koira joutuu aktivoitumaan. Tuntuisi toimivan, täytyy vaan treenata.

Sirkeltä:
- Seuraamisen lähtöihin ja käännöksien kontaktiin: naksutan seuraamisen lähdössä tai juuri käännöksessä, mutta palkka tulee parin askeleen päästä. Näin se skarppaa naksun jälkeen ja saa palkan siitä hyvästä ilmeestä. Tuntuisi toimivan. Käännöksien askeleita mun pitää itse harjoitella, niin että koiran puoleinen jalka ei tee liian isoa liikettä, että koira pysyy mukana eikä joudu väistämään jalkaa
- liikkeestä maahan ok, riittävän nopea, vaikkei tee sitä ihan tasajalkaa syöksymällä - tätä voisi treenata terävämmäksi
- liikkeestä seiso kohtalaisen ok, mutta seisomassa pysymistä pitää vahvistaa paaaaaljon. Häiriötä, ja kun tekee virheen, pääsee huomauttamaan "oho, mites nyt noin" ja sitten uudestaan. Myös palkan tuontia pitää harjoitella, ettei liikuta jalkoja siinäkään, eli palkalla härnäämistä.
- liikkeestä istumiseen Sirke haluaisi toisen tekniikan, että sen saa nopeaksi. Eli etujalat pysähtyy ja peppu lennähtää niihin kiinni.  Tämä on nyt päinvastainen tekniikka, mitä meillä on kaukoissa, mutta käsky on ollut tähänasti sama. Eli pitäisi opettaa kokonaan uusi tekniikka uudella käskyllä. Lieköhän jaksan... Olen ollut ihan tyytyväinen, kun se vaan istuu.

Lisäksi tuli siinä keskustellessa ja muiden treenejä kuunnellessa iso liuta muita ideoita ja vinkkejä. Mm vapautus/palkkasanaan reagoinnin voisi tuolle opettaa, eli koira aktiiviseksi ennen palkkaa kun tulee kiitos-sana > vapautuu kokeessakin. Samoin tuo vapautus ja koiran aktivointi ennen lelupalkkaa, jos tuppaa eyeaamaan.

Tokoilun lisäksi Kitty on päässyt sunnuntairyhmässä tekemään taajamaetsintää liinassa, ja ne on menneet kerrassaan loistavasti! Kittyhän on ollut vähän liinaherkkä, mutta nyt ei sellaisesta ole ollut tietoakaan, vaan se on hinannut minua hajun perässä kuin riepua. Lenkeilläkin se on ollut aiempaa itsenäisempi, katoilee ties minne. Voi kun säilyttäisikin tämän taipumuksen.

Penne My on ihan äitinsä vastakohta, todella itsenäinen, eikä yhtään välitä missä minä olen... saas nähdä mihin sen kanssa joudutaan :D

Pennut on olleet hirveän rohkeita, reippaita ja todella avoimia, ja omistajat niihin tyytyväisiä. Itsekin olen hyvin tyytyväinen pentujen luonteisiin. Mutta jotta kaikki ei olisi niin aurinkoista, on yhdellä pennuista todettu pari viikkoa luovutuksen jälkeen synnynnäinen vika, dermoid sinus. Se lähinnä rhodeilta tunnettu kehityshäiriö, josta nyt kukaan ei ollut kuullutkaan että kelpiellä sellaista voisi olla.... Pentutarkastuksessa 6 viikkoisena ell ei pitänyt pennun selässä ollutta karvapyörrettä merkittävänä, siinä ei tuntunut mitään ylimääräistä eikä itse osattu epäillä mitään, joten pentu myytiin normaalisti terveenä. Mutta 9-10 viikon iässä diagnoosi oli selvä. Pentu on tutkittu Viikissä ja se saadaan toivottavasti leikkauksella hoidettua.

Meidän oma lauma on pienentynyt takaisin kolmeen, kun Jasupappa lähti kirmailemaan vihreämmille niityille taas vetreillä jaloilla kunnioitettavassa 14v 3kk iässä. Hei hei Jasu :(

Haukkuneuvos Jasperi 'Jasu' 2.2.1999-10.5.2013