Sairaslomalaisten kesä

 

Tämä kesä kyllä meni taas vähän penkin alle noiden sairaslomalaisten kanssa. Montako kelpiä ihminen tarvitsee, että sillä olisi treenikoira?? Myönnettäköön, että on tullut jo pohdittua mistä sitä seuraavaa koiraa ... Noh, Myn sairasloma on sentään ollut kohtuu lyhyt ja nyt päästään taas pikkuhiljaa treenaamaan.

Kitty on pikkuhiljaa palaillut normaalielämään lenkkeilyn ja arkielämisen suhteen. Kesäkuussa fyssari huomasi, että oikean nyt leikatun jalan lihakset on vahvemmat kun vasemman (hyvä oikean jalan kannalta!), ja keventää vasenta (ei niin hyvä). Myöhemmin muistin, että sehän oireili vasemman jalan pohjetta jo tammikuussa ja se onkin ollut tosi kireä, lähentäjässä jotain ongelmaa yms. Sitä on hoidettu laserilla ja tasapainotyynyllä, muuten ei olla juuri jumppailtu. Kesä-heinäkuun vaihteessa uitiin 4krt Hyvinkään sarjakortti loppuun, mutta luonnonvesissä uiminen on ollut kylmien vesien vuoksi aika vähäistä. Lenkillä se on jo saanut hömpöttää irti, mutta riehumiset on kielletty edelleen. Ja ei olla juuri treenattu, kun se aiheuttaa niin suurta täpinöitsemistä. 6 kk leikkauksesta (fyssarin ohjeaika sairaslomaan) tulee täyteen vasta syyskuun lopussa, nythän on vasta 4,5 kk mennyt. Toki se vois esim jälkeä tehdä, mutta...

Kitty ui...

Myn sterilisaatio oli 20.7. Mevetissä. Tehtiin tähystämällä, mutta koska kohdussa oli muutoksia se piti poistaa ja sitä varten tuli sitten vielä n. 2cm ylimääräinen haava. Muutaman päivän My oli hieman kipeä/vaisu, mutta sitten alkoi hepuloitsettaa. Nyt 2,5vk leikkauksen jälkeen se on saanut jo lenkkeillä vapaasti ja on tehty pientä treeniä. Rankemmista treeneistä kuten agility tuli 3vk sairasloma. Ohjatut agitreenit tosin alkaakin vasta parin viikon päästä, joten ehtii hyvin toipua.

 ... My ei ui ...

 ... kuhan pyllistelee

Treenirintamalla on siis loppukesän ollut kovin hiljaista. Kesä-heinäkuu treenattiin Myn kanssa vielä hakua ja tottista, ohjatut agitreenit on ollut tauolla kesäkuun alusta asti. Heinäkuussa käytiin juoksemassa meidän ekat epikset, voitettiin ylihelppo supermölliluokka, vaikka mukana oli muitakin nopeita koira, eli lujaa menee! Muutama kerta käytiin hallilla tekemässä kontakteja ja keppejä. Kisaamaan olis jo kova hinku (hyppäreille, puomin ylösmenokontakti vaatii työstöä). Hakutreenit on tuntuneet junnaavan paikoillaan, mutta Sirken treeneissä tuli todettua, että My on koira joka vaan tarvitsee pääasiassa sitä perustreeniä, perusasioiden vahvistamista, aina ja iankaiken. Viimeisimmissä Sirken treeneissä heinäkuun alussa tehtiin kisamainen treeni - ja sehän meni ihan kivasti! Paitsi että maalimiehet palkkasivat, eikä My osaa vielä kulkea nätisti irti keskilinjalle. Mutta kesti hyvin runsaankin määrän tyhjiä (joku ei luota koiraansa ja pistottaa ihan turhan tiheeseen). Sen jälkeen on ilmennyt ihmeellinen maalimiesten jättö -ongelma, pahin ongelma mitä voi olla. Tämä tuli esiin juuri ennen sairasloman alkua, joten katsotaan nyt sitten missä mennään, kun kohta palataan treeneihin. Tosin tällä hetkellä ohjaajan hakumotivaatio on taas ihan hukassa. Jos vaan keskittyis aksaan ja tokoon...?

Siis tokoon? Joo, ihan kun tokokärpänen olisi puraissut kun keksin, että uuden alokasluokan liikkeethän on aika helpot. Noudon pitoa lukuunottamatta. Itsepäinen My kun on päättänyt, että kapulan pito ei kuulu hänen hommiinsa. Tykkää kyllä hulluna vauhtinoudosta ja iskunoudoista, mutta pito - ei niin ei millään... Sairasloman toisella viikolla otettiin kapulanpitotreeni ohjelmistoon, ja sehän on tuottanut tulosta, ihmeitä tapahtuu!

Kunhan tässä pääsee Kittyn kanssa tokotreemaanaan, niin Mykin aloittaa sitten ylempienkin luokkien treenaamisen. Tehdään siitäkin tokokoira. Oho! Tai sitten innostus lopahtaa alkuunsa.

Kuvissa kesäloman 2pv mereilyretken kuvasatoa.

Himpun on rakenteessa eroa ...

... silti ne painaa melkeen saman verran, n. 14,5 kg ja siinä on kilo liikaa molemmille.
Myllä on ihan kunnon rasvakerros kylkiluiden päällä,
vaikka näyttää tommoiselle kuikulalle.
Se on muutamia senttejä Kittyä korkeampi, n. 46-47cm.

Kuin kaksi marjaa?

Kittyn puolustukseksi sanottakoon, että sillä on hirveän
paksu karva ja tuossa vielä uimisesta pörröllään.

Tän rakenteesta mä niin tykkään!

Se on ketterä kuin vuorikauris

Setäkin on vielä menossa mukana, vaikka vanhuus jo painaa (12,5 v)

Vastoinkäymisten jälkeen kesää kohti

Kittyn toipumisen kanssa on tapeltu koko kevät. Polvi piti sitten leikata jälleen kahteen kertaan, kun ensimmäinen ei vaan riittänyt. Sitten haavaan tuli viikko tikinpoiston jälkeen ommellankareaktio, haava aukesi molemmista päistä ja alkoi mätiä. Yksi antibioottikuuri ei riittänyt, vaan perään syötiin vielä toinenkin. Kuntoutus on siis edelleen ihan alkutekijöissään, kun ei olla päästy vesijuoksumatolle, eikä toki vielä uimaankaan. Mutta nyt on jälkimmäisestä leikkauksestakin aikaa kulunut jo 8 viikkoa ja Kii on jo hyvän aikaa päässyt mukaan normilenkeille metsään, hihnassa toki vielä. Mielestäni jalankäyttö ei ole aivan puhdasta, mutta olosuhteisiin nähden ihan ok. Ei olla treenattu vielä mitään, enkä ole antanut sen leikkiä edes itsekseen, otetaan ylivarovaisesti. Hienosti se on taas jaksanut sairastaa, passivoitui täysin tekemättömyyteen ja lepäämiseen. Mutta heti kun aktiviteetti hieman lisääntyi, on se ollut kovin onnellinen päästessään m u k a a n!

T y l s ä ä ä . . .

My sairasti heti juoksunsa perään huhtikuun lopussa kohtutulehduksen, sai siihen antibiootit ja nyt eletään sormet ja varpaat ristissä, että tulehdus pysyy poissa, ja päästään vielä 1-2 kk eteenpäin, jolloin se steriloidaan tulehduksen uusimisen välttämiseksi.

Muutoin elämä on pyörinyt Myn treeneissä. Ahkerasti tottista, vähän aksaa ja hakutreenitkin starttasi huhtikuun puolivälissä. Tottis alkaa näyttää tosi kivalta, paljon on toki vielä työstämistä kestossa ja tarkkuudessa etenkin käännöksissä. Noudot ja esteet on toki vielä ihan kesken, nyt on keskitytty lähinnä BH:n liikkeisiin.

TottisMy!

Agilityssä vaihdettiin ryhmää Kittyn paikalle, ja päästiin/jouduttiin lähes suoraan yksittäisten esteiden opetuksesta tekemään 3-luokan ratakiemuroita. Välillä menee hyvin, välillä näkyy kokemattomuus ja osaamattomuus. Kepeissä on paljon tekemistä, erikseen tehtynä osaa ne hyvin, mutta kun kierrokset on tapissa, ei pysty keskittymään eikä onnistu ei niin millään. Puomilla ollaan jouduttu jumppaaman ylösmenokontaktin kanssa. Käytössä on ollut pumpperi n. 0.5m kontaktin yläpuolella, mutta välillä tuppaa silti yrittämään loikkia. Nyt kokeilussa onkin pistää pumpperi ennen puomia maahan, katsotaan...

Hyppytekniikan treenaaminen oli huhtikuun tauolla juoksun takia, ja sen jälkeen ei olla sitä treenattukaan, kun hallivuorokin loppui. Treeneissä rimat on ollut 55cm ja pääsääntöisesti hyppää ne ok. Lähinnähän sillä korjattiin etupainoista ja pääylhäällä hyppyä, rimoja se ei ole ehkä ikinä tiputellut. Lisäksi sillä on tosi pitkät hypyt, kasaaminen on vaikeeta.

Pienenä ajatuksen oli startata Myn aksaura hyppyradoilla jo huhtikuussa, mutta juoksut ja kohtutulehdus estivät sen. Ja nyt tuntuu, että osaako se niitä keppejä kuitenkaan tarpeeksi hyvin, että kannattaisi vielä kisoihin mennä. Agiradoille en kyllä mene ennenkun tuon puomin saa johonkin kuosiin ylösmenonkin osalta.

Hakutreeneissä on tehty pääasiassa sellaista 100m rataa 5-7 pistoa, yksittäisiä tyhjiä mukana. Pääpaino on ollut mm käytöksen lisäksi Myn eteneminen maastossa ja keskilinjalle mun luo tulo. Treenit on menneet ihan ok, mutta tuntuu että niistä on muodostunut hieman liian hektisiä, ja nyt yritetäänkin vähän rauhoittaa menoa tauottamalla maalimiehillä. Ilmaisu on ollut mukana, mutta vain n. 10-15 haukkua kunhan aloittaa nätisti maalimiehiä härkkimättä.

Esineruutua on tehty jonkun kerran. Ongelma on ollut esineiden palautus, löytää kyllä hienosti. Sain lopulta palautustreenin kautta omien esineiden tuomisen varsin kivaan jamaan, eli etsii ja tuo jo omat esineet sieltä 50m:stä ihan kivasti. Mutta vieraat jättää sinne, joten nyt työstetään vieraiden esineiden palautustreeniä. Helpolla ei My mua päästä!

KaistapääMy! Kuva © Tuija Hurmekoski

Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaanko hyvistä?

28.2. korkattiin Kittyn kanssa tokossa VOIttajaluokka ja kasaan saatiin 266p I-tulos 1./6. sija. Tuomari Harri Laisi, koe oli Veikkolassa samassa hallissa missä treenataan.

Tunnari 9
Istuminen 10
Ruutu 7,5
Seuraaminen 8,5
Hyppynouto 0
Luoksetulo 8,5
Kaukokäskyt 9,5
Metallinouto 8
Kokonaisvaikutelma 8

Ihan tehtiin tasomme mukaan, paitsi ohjaaja mokasi hyppynoudon. Kapula pomppi pehmeällä matolla niin vinoon, että tiesin Kittyn tulevan ohi. En tajunnut antaa ylimääräistä hyppy-käskyä. Ruudusta ei lähtenyt ekalla kutsulla (en tiennyt millä olisin kutsunut, ei olla harjoiteltu). Seuraaminen oli ajoittain ok, mutta pääasiassa melko jännittynyttä, siitä tuomarikin sanoi ja rokotti myös kokonaisvaikutelmasta, koska iloisuus puuttui. Noutojen palautukset oli mitä sattui, puoliksi eteen ja puoliksi sivulle, väljiä jne. Hyppynoudon toi sitten suoraan sivulle... Metallikapulan tiputti kerran matkalla. Kaikenlaista viilattavaa, mutta tuomari kun ei ole niitä tiukimpia niin näin tällä kertaa. Ei jäädä voittajaan hinkkaamaan, vaan seuraavaksi EVL:ään. Tarkoitus oli yrittää jo nyt keväällä vanhoilla säännöillä, mutta toisin kävi... Palkinnoksi saatiin maaliskuuksi vapaakortti Veikkolan halliin, sitä on nyt Myn kanssa käytetty ahkerasti tottiksen ja hyppytekniikan treenaamiseen.

Ja sitten ne huonot
Kittyn vingahteluihin löytyi lopulta syy, alkoi oireilla uudestaan tokokokeen jälkeen, sitä ennen ehti olla 2vk oireilematta. Toinenkin polvi rikki, polvilumpio luksoi. Ei pahasti, tietynlaisissa rennoissa asennoissa ja kun jalka on aivan suora. Voi juosta metsässä ja treenata, eikä oireile, mutta sitten yksi käännös paikallaan. 5.3. käytiin Räihällä, joka ei löytänyt polvesta tutkimalla eikä kuvien perusteella mitään vikaa. Mutta en antanut periksi, vaan patistin tutkimaan uudelleen ja menihän se sitten.

Eilen leikattiin, vähän kevyemmin kuin toinen polvi, kun on niin lievä. Mutta samat toipumiset siihen menee kuitenkin eli pari viikkoa ihan rauhallisesti ja tikkien poiston jälkeen aletaan käydä uimassa ja kuntoutellaan pikkuhiljaa. Josko sitten kesällä/syksyllä pääsisi treenaamaan niitä uuden evl:n liikkeitä ja syksyllä ehkä vielä kokeeseenkin...? Agilityt on Kittyn osalta nyt juostu. Kyllä se raukka on niin kovanonnen koira.

 Potilas Kii ja lähihoitajansa

Kittyä operoitiin

Kitty on kolautellut kipeästi muutaman kerran leikattua polveaan. Polveen asennettu pinna liikkui heti leikkauksen jälkeen n. 1mm, se on ollut tunnettavissa polven pinnalla ja sen päällä olevat kudokset rutisevat. Keväällä Räihä sanoi, että jos kovasti kolauttelee sitä ja se on kipeä, voisi pinnan poistaa. Samalla halusin poistettavaksi muutkin metallit jalasta, jos suinkin ne vielä irti lähtisivät. Ja sterilisaation pyysin samaan syssyyn, jos aika riittää eikä anestesia veny liian pitkäksi.

Operaatio oli eilen keskiviikkona 30.7. Isoin metallilevy oli ollut aika tiukassa, mutta lopulta kaikki metalli saatiin jalasta pois. Sterilisaationkin Räihä sai tehtyä, alun perin puhui pienestä viillosta, jonka kautta munasarjat saa poistettua, kohtu jää sinne surkastumaan. Mutta oli sitten saanut ujutettua kohdunkin pois siitä pienestä haavasta.

Jalasta poistetut raudat, paitsi se pinna tuosta puuttuu. Toivottavasti se tuli kuitenkin poistettua?!

Nyt on sitten reikää siellä sun täällä koiraa, mutta nopeasti sen pitäisi tuosta toipua. 2 vk hihnalenkkeilyä, ei riehumista. Ajattelin ottaa kuitenkin varovasti, ja pidetään 4 viikon sairasloma rajuimmista harrastuksista (nyt olisi oiva tilaisuus kasata se tuskastuttava tunnari...). Hihnalenkeille se pääsee hyvinkin pian, ja normi metsälenkeillekin tuon 2 viikon jälkeen.

Tässä pönötyskuvat erkkarista, pönöttäjät eivät kyllä ihan pane parastaan. Kuvat K. Henttonen.

Kieroonkasvanut B-luokan kansalainen...

Myn tulokset Kennelliitosta tulivat: A/B 0/0, vähänkö harmittaa tuo B! Olisihan se A/A ollut kiva. Mutta terveet kuitenkin, ja pitäisi olla kiitollinen ja tyytyväinen. Mutku... Myös Rommilla B/A, muilla kolmella sentään A/A.

Noh, onneksi My on luonteeltaan ihan täys kymp - pelle :D Maanantaina pääs tauon jälkeen pentuaksaan, ja siellä ei tullut mitään ihmeellistä. Mutta kun keskiviikkona oltiin pitkästä aikaa hallivuorolla Veikkolassa, pääs mopo lapasesta ihan kokonaan, kyllä oli kivaa lapsella. Samoin eilen käytiin rälläämässä tottiskentällä ja kyllä vain, kivaa oli!

Kitty kävi tänään Räihällä tsekkauttamassa polvea. 3 viikkoa sitten se lenkillä metsään juostessa vingahti ja onnahti, polulle tullessa roikotti jalkaa, mutta hetken kuluttua liikkui ihan puhtaasti. Eikä ole sen koommin oireillut, vaikka on lenkkeillyt, juossut ja pelmunnut ihan normaalisti, paitsi treeneissä ei olla käyty. Polvessa ei ollut mitään vikaa, kaikki just niinkun piti! Todennäköisesti on kolauttanut polven ja siellä olevan metallisen pinnan (siis piikin), joka sitten sattuu kudoksiin yms. Pinnan voisi poistaa, se olisi ihan pikku juttu. Samoin titaanilevyt ja ruuvit voisi poistaa, se olisi sitten vähän isompi operaatio. Voi jos ne saisikin yhdistettyä sterkkaan, niin olisipa näppärää. Pitää kysellä kesemällä, nyt haluttais aksata vielä vähän tässä keväällä, kun on taas mennyt pari kuukautta sairaslomiin. Paino 14,5 kg, himpun liikaa. My oli Vihtivetin vaa'alla helmikuussa 12,8 kg (Kitty 13,9 kg) ja nyt lonkkakuvissa Mevetissä 13,5 kg. Se on kyllä aika kuikelo, korkeutta ehkä 46-47cm, pikkaisen Kittyä korkeampi.

Tänään Nukan fyssarin jälkeen My pääsi ekaa kertaa fyssarille. Kitty ei ole käynyt marraskuun jälkeen, se oli tarkoitus käyttää alkuvuonna, mutta se vaan jäi ja jäi, ja sitten tulikin Myn kennelyskä ja sitten juoksu ja .... noh, kohta juoksun jälkeen sitten.

My anto yllättävän hyvin käsitellä itsensä, rauhoittui pöydälle, toki vaati sen että makasin lähes sen päällä. Mutta häntä ei pysähtynyt. Ei ollut jumissa, mutta on kieroonkasvanut. Eli vääntyy oikealle vinoon, on kuulemma pahaksi opittu tapa (liikaa tottista?!). Saatiin se kyllä oikaistua, eikä tosiaan lihasjumeja sielläkään. Nyt äkkiä sitä korjaamaan ja siirtämään koiraa oikealle puolelle kaikessa. Se teki esim mun ympäri hyvin sievän ja tiiviin ympyrän mun vasemmalla puolella myötäpäivään, mutta koira oikealla vastapäivään kulki n. puolen metrin päässä eikä taipunut yhtään. En mä ole huomannut mitään, onneksi mentiin! Syvät lihakset oli hyvät, samoin takajalan pomppulihakset, yllättävää! Ja se on liian tuhdissa kunnossa, rasvakerros kylkiluiden päällä... En ole tajunnut sitäkään, musta se on ihan laiha kuikelo ja olen miettinyt lihan lisäämistä... apua. Mutta nyt opin tunnustelemaan miltä se rasvakerros oikeasti tuntuu, kyllä, siellä sitä on. Melkeen enemmän kun plösö Kittyllä (juoksujen aikaan se aina plösähtää) ja selkeästi enemmän kun hirveän leveällä Nukalla, jolla ei ole rasvakerrosta oikeen ollenkaan, vaikka selkä on melkein puol metriä leveä - pelkkää karvaa vaan! My on vaan sen rakenteinen, että näyttää vinttikoiralta.

Terveysjuttuja

Maanantaina käytiin viiden pennun voimin Mevetissä terveystarkeissa, hyvältä näytti. Silmät ja polvet lausuttiin paikan päällä terveiksi, samoin lannerangat oli epävirallisesti terveitä. Lonkkien ja kyynärien suhteen odotellaan vielä kennelliiton arvonnat, mutta Axelssonin arvio oli terveet. Huippujuttu!

Muutoin ollaan tässä vietelty hiljaiseloa 1,5 viikkoa, kun My sai kennelyskän penturyhmästään. Tauti oli onneksi lievä, eikä yskiminen kestänyt kovin pitkään. Onneksi aikuisosasto ei saanut tautia, mutta tämä viikko ollaan vielä karanteenissa. Kittylläkin siis jäi treenit ja parit aksakisat väliin. Tosin vajaa 2 viikkoa sitten se taas yhden pienen hetken oireili leikattua kinttuaan (vingahdus ja onnahdus), sen jälkeen on kyllä kaahannut ihan entiseen malliin. Mutta vien sen nyt kuitenkin ensi viikon lopulla taas Räihälle tsekattavaksi.

Kittyllä alkoi juoksutkin, nykyään alkaa olla aika tarkka, sama väli eli n. 7kk3vk.

• Ensimmäinen juoksuväli (30.11.2009-5.6.2010) 6 kk 6 pv (186 pv)
• Toinen väli (5.6.2010-31.1.2011) 7 kk 26 pv (240 pv)
• Kolmas (31.1.2011-7.8.2011) 6 kk 7 pv (187 pv)
• Neljäs (7.8.2011-29.3.2012) 7 kk 22 pv (235 pv)
• Viides ( 29.3.2012-8.12.2012) 8 kk 9 pv (254 pv)
• Kuudes (8.12.2012-30.7.2013) 7 kk 22 pv (234 pv)
• Seitsemäs (30.7.2013-22.3.2014) 7 kk 20 pv (235 pv)

Myllähän oli ekat juoksut joulukuussa 9,5 kk iässä (7.12.-31.12.). 

Kuvat on viime viikolta, kun meillä pienen hetken oli talvi.

Ekoja treenejä

Viime viikonloppuna penne Myllä oli eka "treeniviikonloppu". Lauantaina ajeltiin Niinun hallille katsomaan aksatreenejä ja hengailemaan. Pentu oli perin reipas, reippaampi kun äitinsä tuossa iässä. Hyvää lupaa.

Sunnuntaina vierailtiin kuikuilemassa Korrin Suskin vetämiä tottistreenejä Kaarihalleilla, ja sielläkin My oli mielettömän reipas. Illalla oli ohjelmassa ekat Espyn treeniryhmän treenit Ikean parkkiksella. Kitty yritti tehdä ilmaisutreeniä päätarkoituksena kaunis näyttöasento maassa. Myötätuuleen pistot ei vaan toimineet, vaikka matkaa ei ollut kun n. 20m. Ei lähtenyt, ei sitten millään. My teki ekat treeninsä "cross barking" tyyliin juoksemalla ristimuodostelmassa oleville figuille vuorotellen perin pätevänä. Suurin haaste oli maalihengillä saada se pysymään jalat maassa ja ymmärtämään syödä minikokoiset namit syliin kiipeämisen ja puremisen/nuolemisen sijaan. Penne oli taas kovin reipas. Se treenasi vasta viimeisenä ja oli koko treenin makoillut kiltisti ja tyytyväisenä autossa kevythäkissä.

Maanantaina oli Kittyn tottisvuoro Suski Korrin opeissa. Suurin osa ajasta keskusteltiin, ja sitten tehtiin vain "kentälletuloja". Tein ne lelulla, Suski kysyi että onko se aina tuollainen ja totesin sen olevan ihan hämillään. Jäähkälenkillä pistin käden taskuun antaakseni sille namin, ja voi kun sen silmät kirkastui. Ehkä se toimisi sittenkin namilla paremmin, pitää kokeilla vireen nostoa namia saalistamalla. Puolet ajasta käytin kyselyyn miten lähteä työstämään Mytä. Olin kuvitellut, että me käydään paljon kentillä leikkimässä ja luomassa sitä tunnetilaa, mutta ei Suskin mielestä noin pienen tarvinnut. Noh, aiotaan me silti yrittää käydä. Seuraamisesta kyselin ja kokeilin imutusta. Jestas se on pieni ja liukas, aika vaikeeta. Täytyy pohtia. Kittyn seuruu on rakennettu lähinnä perusasennon kautta namilla matalassa vireessä. Jaksaiskohan Myn kanssa yrittää sheippaamalla, vai meniskö nyt tolla imutuksella? Apuva.

Kittyn kanssa ollaan treenattu jonkun verran sivulletuloja ja kontaktinpitoa, mutta nyt se on vähän jäänyt. Pitää tsempata ennen maanantaista Mannerin treeniä. Yhden vinkin sain tutulta liikeestä vinoon jäävään perusasentoon eli heittää vasemmalla kädellä namin naksun jälkeen vinosti takaviistoon, josko se oikaisisi koiraa. Tuntui yhdellä kokeilulla toimivan, mutta tarvis kyllä apusilmät. Eli treeniseuraa kaivataan.

Kuluneella viikolla pentuja onkin ollut enää kaksi, ja lauantaina lähtee lopulta viimeinenkin omaan kotiinsa. My jää sitten ihan yksin, onneksi Äitikoira leikittää. Äitikoiralla vaan on ollut pieniä ongelmia leikatussa jalassa, turvotusta sisäreidessä ja yksi ilta se oli ihan kolmijalkainen. Tänään käytiin näyttämässä jalkaa Räihälle. Onneksi polvi on täysin kunnossa, syyksi paljastui lihasrevähtymä, joka ei mitenkään liity tai vaikuta leikattuun polveen. Nyt täytyy ottaa pari viikkoa iisimmin, vaikka jalka ei nyt olekaan enää oireillut.

"Suksikaa suolle"

... sanoi fyssari meille keskiviikona. Ohjeena olisi siis suokävelyä. Rauhallisesti askel askeleelta, niin että tekee oikeasti töitä reisillä.

Käytiin siis taas Espoon Eläinsairaalan fyssarilla Päivillä tsekkaamassa vielä ennen mahdollisia pentuja mikä on jalan tilanne. Olin itse hieman epäileväinen, liekö on keventänyt jalkaa niin, että lihakset onkin vaan kadonneet. Mutta onneksi ei, eli lihakset on taas astetta paremmin kehittyneet, ei ollut enää suurtakaan eroa terveeseen verrattuna. Pientä lihasjänteyden puutetta ja "kuivuutta" leikkausalueella ja kiinnityskudoksissa. Etupäässä ei ollut jumeja kuten viimeksi, mikä kielii tasapainoisemmasta kuormituksesta myös takapäässä. Hyvä Kii!

Jatketaan temppuja ja jumppia (joita ei olla juurikaan tehty....), ja tuota suokävelyä, sekä ylämäkiä hidastellen ees taas. Uiminen olisi hyvä lisä ja sitä tässä Ärriäisten kanssa mietittiin, että pitäisikö ostaa taas sarjalippu Hyvinkäälle, niin eiköhän ne juoksutkin sit alkais... kai sen sitten saisi käytettyä penujen jälkeen loppuun. Saas nähdä saadaanko aikaiseksi.

Torstaina suoritettiin ensimmäinen suokävely, vähän vahingossa. Lenkillä Veikkosbyn puskassa ja kas, siinähän olikin yhtäkkiä sopiva suo joten eikun köpöstelemään sinne. Ei siinä kyllä kauaa viihdytty, mutta muutamista minuuteista olikin puhe aloittaa. Muun ajan lenkistä keepis kaahasi hulluna Enni-Penniä karkuun, oli ihan hepulintynkää ilmassa.

Fyssarilla

Perjantana käytiin Espoon Eläinsairaalassa Kittyä alkukuntoutuksessa hoitaneella fyssarilla chekkaamassa tilannetta, uskaltaisko jo agilityyn, mikä on tilanne. Ketkupelle on kevennellyt leikattua jalka (ei näyttävästi, vaan minun silmään liikkuu ihan puhtaasti, seistessä keventää kyllä - tapa?), joten sen lihakset eivät ole kehittyneet yhtä hyvin kun terveen. Leikkauksesta on nyt vasta 4,5kk ja ensi viikolla olisi alkanut agilityn ohjatut treenit. Fyssari oli vahvasti sitä mieltä, ettei kannata vielä. Tai jos menee niin tekee suoraa, ilman tiukkoja käännöksiä. No se nyt ei ole agilityä nykypäivänä, jos menee vaan suoraan. Joten ollaan siis pois kokonaan, tehdä itsekseen vaan hyppytekniikkaa. Ja muita lajeja. Ja koska juoksut pitäisi tulla parin kk:n päästä ja sitten astutuksen myötä taukoa joka tapauksessa, luovutin siis katkerin sydämin meidän syksyn ryhmäpaikan pois. :(

Leikattuun jalkaan on kehittynyt kyllä lihaksia hyvin, mutta edelleen on vajaa lonkankoukistajan alueelta. Jatketaan normilenkkeilyä, terveeseen jalkaan pitäisi kehittää joku töppönen lenkin alussa ja lopussa 5min ajaksi, jos se saisi varaamaan enemmän leikatulle jalalle. Lisäksi pitää ostaa pieni jumppapallo, jonka kanssa saisi temmeltää takajalat maassa etujalat pallolla. Pyöräilyä koira oikealla puolella.

Etulapojen ja niskan alueella oli jumia. Mietin, olisiko tullut lelujen retuutuksesta, patukkataistelusta. Pari kertaa viikkoon pitäisi nyt muistaa venytellä niskaa/kaulaa etenkin alaspäin.

Lopuksi käytiin vesitankissa vajaa 10 minuuttia. Pikkaisen tuppasi menemään vinossa ja leikatun jalan askel oli vähän lyhyempi. Mutta ihan jees kipitteli siellä.

Paino 13,8 kg eli nyt on karissut se puoli kiloa, mikä tuossa keväällä kertyi.

Lauantaina testailtiin ryhmäkatsemuksen yhtä rastia ja otin Killin autoon, ja se pääsi loppupalaverin aikaan sähläämään ja hurmaamaan ihmisiä. Treenin jälkeen tein sen kanssa pientä tokoilua parkkiksella muka häiriössä. Mutta se nyt ei just siihen hetkeen ollut sitten kuitenkaan kovin vilkas. Ihan kivasti teki. Mutta heti kun seuruussa alkaa palkka venyä, alkaa kontaktikin tippua.

Pis pis ...pistoja!

Tänään tuli 16 vk vikasta polvileikkauksesta. Fyssarihan sanoi vikalla kerralla, että 16vk jälkeen voi vapaasti revitellä. No mehän reviteltiin! Tai no, onhan tuo juossut jo pidempään normilenkit ja kaahailut, pikkupistoillekin lähtenyt hulluna satalasissa.

Tiistaina extempore pistotreenit Histan mastolla kolmen hengen voimin ihan parhaassa seurassa! Tehtiin n. 5m leveät kaistaleet. Meille muuten ilman apuja. Hienot pistot (4kpl), mutta keepis kulki kaistaleita ees taas, ei siis edennyt rullan tuonnissa. Vasta viimeisellä oli avarampi maasto ja näki minun liikkuneen ja toi rullaa eteenpäin. Irtorullat. Kahdella vikalla tein yliheiton eli jätin jokusen metrin keskilinjan taakse, tosi hienosti meni, hirveellä vauhdilla, pelkäsin että juoksee itsensä rikki kiviin...

Keskiviikkona kouluttajakoulutuksen treenit Histassa. Minun vetovuoro, aiheena umpi/ylä/alapiilot. Olenko sitten niin inhottava ihminen, mutta just ennen treenejä puolen päivän jälkeen 4 ihmistä perui treenit! Meitä jäi vaan 3 jäljelle, mutta saatiin siitä huolimatta tosi hyvä treenit. Koska alue oli hieman kauempana autoista, otettiin koirat mukaan odottamaan alueen reunalle. Ekalle koiralle mentyäni piiloon ja koiran valmistautuessa lähtöön Kii oli ulvonut kuin susi :D

Alueella oli yhteensä 3 valmista piiloa. Meille 2 umpparia rakopiiloina niin, että kun nenä on raossa, sieltä tulee irtorulla. Onneksi piiloissa oli raot/reiät alhaalla. Eka pisto ihan loistava, piilo ehkä vaan 40m:ssä. Toka roskispiilo oli vähän kauempana kalliolla eikä oltu edes tallattu sinne asti (harvat raidat tehtiin siis alueelle, ja muuten - se ei jäänyt raitoihin kiinni vaan teki suorat pistot, jiiihaa!!! nyt vasta tajusin) ja menin lähettämään vähän lähempää. Mutta silti arvaten Kii kaarratti kallion alareunaa piilon etupuolelta. Lähetin uudelleen vielä vähän lähempää ja sillon nousi kalliolle ja löysi piilon, hieno.

Kolmas oli ihan avopiilo kuusen alla, bueno! Neljännelle otin yliheiton eli jätin muutama metri keskilinjan taakse. Haukahti karjuen lähetyksessä :D mutta meni hienosti! Figu oli ison kiven päällä, tarkoitus, että kun kurkottelee, rulla tippuu. Mutta keepis löysi reitin kiven päälle ja selvis sieltä alaskin. Hienosti! Minä roikuin liinan päässä joka näytön, ei paljon hidasta menoa, ihan hurja neliveto. Otin umppareilla hallintaan eli sivulle, avopiiloilla tyypit palkkasi suoraan. Hieno treeni, hienot pistot! Pikkasen saisi vielä olla pituutta lisää.

Ja ennen treeniä oltiin metsälenkillä 1,5h etsimässä kanttarelleja, keepis kaahasi. Mutta ei  se paljon hidastanut hullua kaahausta pistoilla. Nyt se kyllä kuorsaa sohvalla.

Haastetta jäljelle

Tänään oli viimeinen kerta 5 kerran fyssarisarjakortista Espoon Eläinsairaalan vesijuoksumatolla. Ja sitä ennenhän oltiin käyty yksi, eli kaikkiaan 6 fyssarikertaa. Tällä kertaa otettiin ensin pieni pyrähdys "kuiva"juoksumatolla, keepi pinkoi huikeaa 6km/h vauhtia ennenkun alkoi olla kunnon ravia. Ihan sitä vauhtia ei omistaja pääse ilman fillaria, joten ei auta kun alkaa harjoitella. Saimme nimittäin ohjeeksi 2 krt/vk ravitreenit. Sitten jumpattiin vielä vesijuoksumatolla 15min, josta 1+2+1 min pätkät kunnon ravia, rankkaa oli mutta hirveällä keskittymsellä (ja kuvotuksella) keepis siitä selvisi hengissä!

Nyt yritetään siis pärjäillä tovi omatoimikuntoutuksella eli uintia, ravilenkkejä, kerta viikoon pitäisi käydä hiekkakuopilla ja toinen kerta suojuoksemassa, hmm... Kiillä on reisilihas saanut kivasti paksuutta, mutta lonkankoukistaja ja pakaralihas ovat vielä vajaat ja niitä varten pitäisi saada liikuntaa, jossa nostelee kinttuja (hiekkakuoppa, suo). Myös rantakahlaus/juoksutus olisi hyvää, jos jostain vain keksisi hiekkarannan minne mennä. Kuukauden parin päästä käydään varmaan vielä näytillä ennenkun tosissaan aletaan sitten rykimään.

Ja sitten se jälkiosuus. Eilen oli jälkitreenit Olarinluomassa, oheisen kaavion mukainen jälki, joka vanheni ehkä vajaan tunnin ja tuli tallottua sivullisten toimesta vissiin ihan kunnolla.

Otettiin jäljennostoon avuksi smelleri ja määrätietoisesti Kii lähti jäljelle (ekalla suoralla nurmi oli lyhyttä). Eka keppikin (punainen viiva) ilmaistiin hienosti eli varmistus, että juu ollaan oikella hajulla. Sitten tuosta ekasta terävästä kulmasta kääntyi ihan mielettömän hienosti korkeaan heinikkoon, mutta pallopää ohjaaja oletti iloisesti, että jälki jatkuu tietenkin leikattua nurmikkoa. Lopulta tuli noottia, että entäpä jos se koira tietääkin paremmin mihin se jälki menee... mentiin sitten sinne heinikkoon. Siinä jäljentekijä oli vähän mutkitellut, mutta jäljestys oli ihan jees. Se myös työsti tovin tuota esinettä, mutta jätti sitten ja jatkoi. Ja hittolainen, kun kukaan ei sanonut, en saanut huomautettua.

Sitten seurasi maaginen hiekkatien ylitys. Nyt en antanut posottaa tien yli korkealla nenällä vaan yritin jarrata nenän alas. Mutta keepi ei lähtenytkään hiekalle, vaan veti reunaa ees taas. Olipas vaikeeta. Jarrutin, ohjasin, ja yritettiin, mutta kun ei. No, päästin lopulta kuitenkin tien yli jotensakin muka haistellen. Toisella puolella nappas kyllä hyvin jäljen (taas lyhyttä nurtsia) ja tais ilmaista tuon esineenkin. Mentiin määrätietoisesti, mutta kulmasta eksyikin jonkun toisen jäljelle ja ajauduttiin aika pitkälle tuonne vasempaan alanurkkaan. Kommentoinnin jälkeen meitä ohjattiin oikeaan suuntaan ja löytyihän sieltä se oikeakin jälki. Oli ilmeisesti vaihtanut siinä tuoreempaan. Tuotakin esinettä työsti niin selvästi, että arvasin että siinä on, mutta taas ei kukaan sanonut mitään (murrr!!), niin taas se jäi (murr!!!). Toinen tien ylitys oli ehkä aavistuksen helpompi. Loppusuoralla ei sitten ollutkaan mitään kummallista, ja jopa ilmaisi sen vikan esineen!

Kovasti sain noottia, että jatkossa en saa tietää missä jälki menee etten ala ohjailla herkkää koiraa, ja mun pitää oppia lukemaan millon se on jäljellä ja millon ei. No juu, ei näkynyt mitään eroa tuossa lopussa, kun vaihtoi tuoreemmalle, samalla draivilla meni. Ja sit taas se ekan kulman koiran oikea ratkaisu näytti  minusta lähinnä pissapaikan etsimiseltä. Että kovasti on vielä työtä sillä saralla. Mutta siinä halusin olla tiukka, että esineitä ei saa jättää eli niistä mulle pitää huomauttaa, jos meinaa ne jättää, että voin koiralle huomauttaa.

Fyssari ja jälkitreenit

Keskiviikkona oli 4. vesitankkikuntoilu. Nyt ravia tuli parikin pikkupätkää. Sitkeästi ja keskittyneesti Kii tankissa kipittää, vaikka kuvottaa ihan valtavasti. Pikkaisen vielä välttää leikattua jalkaa eli kulkee vähän vinossa, mutta kohtuu hyvin sitä käyttää raskassa vastuksessakin. Aikaa tankissa 13,5min.

Juttelin jatkosta, vielä pari viikkoa iisisti ilman pahempia repimisiä, sitten vois enempi alkaa treenata esim  hakuakin pienimuotoisesti (ilmaisuja, pistoja (en kyl ehkä uskalla, sehän lähtee sata lasissa!)), viimeistään 16 vk leikkauksen jälkeen (nyt 9 vk takana) ihan normaalisti. Aksastakin tivasin taas kerran (lääkärihän oli sietä mieltä että ilman muuta), ja fyssarikin totesi, että kun jalka kerran on täysin kunnossa rakenteellisesti, niin kunhan lihaskunto on normaali, niin joo. Jiiihaa!! Eli ehkä me vielä päästään agilitynkin pariin, joskus syksyllä.

Tänään pidettiin jälkitreenit Vanttilan nurtseilla. Ensin keppijälki ehkä 50m jolla 5 keppiä, ihan super!
Varsinainen jälki oli reilu 500m nurmikkojälki, ikä vähän vajaa tunti, kaverin tekemä, 5 keppiä+varaloppukeppi eli 6 kaikkiaan. 2 hiekkakävelytien ylitystä ja kaksi ojanylitystä. Yksi reilu 90:nen kulma, muuten suht suoraviivainen.

Täytyy sanoa, että upea jälki. Jäljennosto taas hyvin, mutta aluksi lievää epävarmuutta, hakeutui oikealle puskiin, syykin selvisi myöhemmin, kun kävi pissalla. Jäljelle käveltiin kyllä 50-100m mutta eihän se siinä malttanut pissailla, enkä tajunnut käskeä. Vasta ekan kepin (esineet merkattu pienillä viivoilla tuohon kuvaan) jälkeen tuntui kunnolla fixautuvan jälkeen, sitä ennen meni välillä aika korkeella nenällä ja haahuili. Jäljestys oli kovin rivakkaa, roikuin perässä, mutta en sit kuitenkaan pakottanut hidastamaan, ehkä ens kerralla pakotan. Mutta se oli iloista, häntä heilui, teki töitä hyvin. Ekan pienen ojan ylitys vähän ekan esineen jälkeen meni hutiin ensin. Tien ylitys korkealla nenällä, mutta meni suoraan yli ja nappas jäljen samantien ja sitten esine, jes! Sitten paljon jännätty isomman ojan (n. ½ metriä) ylitys, sen yli oli menty kiven kautta, täsmälleen samaa reittiä ilman epäröintiä kulki Killi, loisto homma. Ja jäljestys jatkui yhtä varmana ojan toisella puolen, jossa parinkymmenen metrin päässä oli kolmas keppi. Sitten suoraa, tien ylitys samalla kaavalla (videolla), ja esine hienosti. Kulma meni ihan superloistavasti, samoin vitos keppi. Ja päätin ottaa vielä sen 10m ja vikan kepin, niin johan se ryysi siitä yli! Tulipahan huomautettua ja nostettiin sekin. Hirveän hyvä mieli jäi, mutta sen päätin, että ens kerralla vaadin hidastamaan, rauhassa rauhassa. Laittaa sit vaikka satunnaisesti namia.

Siis eihän tuo mitään kaunista, tarkkaa ja rauhallista nurtsijäljestystä ole, on vähän turhan vauhdikasta, levotonta ja korkeella nenällä menoa, mutta me nyt ei kuitenkaan FH:hon tähdätä. Tai vois tähdätä, mutta minun kärsivällisyys ei riitä, koirasta varmasti oliskin siihen.

Lutra lutra

Sehän on latinaa ja tarkoittaa saukkoa, meidän elämä on mennyt ihan lutraamiseksi. Pari pidempää lenkkiäkin tehtiin, perjantaina tiekävelyä reilu 3km ja lauantaina käytiin Killin kanssa ihan kahdestaan Veikkolan metsissä 4km lenkki. Reilu tunti, josta n. 15min vietettiin metsälammella, kun Siwwi ui. Tai lähinnä pärskytteli. Monta kertaa se tuli vedestä pois, käskin aina takaisin. Liekö ollut sitten kylmää kun ei niin kauheasti siellä viihtynyt. Nyt ei taas viitsikään luonnonvesissä uittaa, kun ilmat noin kylmenivät.
Sunnuntaina pidettiin lepopäivä ja käytiin vaan pienemmällä lenkillä.

Maanantaina oli vuorossa taas uintia Hyvinkäällä, pulipuli eli ensin kuntouintia 25 min ees taas. Välillä hengähti rampilla tovin ja jatkoi taas. Ei taaskaan onnistunut matkan laskeminen, mutta melkein koko aika ui. Lopuksi annoin taas 5 min harjoittaa vapaaohjelmaa, ja sehän näytti tältä:

Tänään käytiin pienellä n. 20min metsälenkillä ennen risteilykurssin viimeistä kertaa. Sen kurssin, joka meitä varten oli järjestetty, jolle ei päästy osallistumaan. Toivotaan että kurssille pidetään jatko-osa, tai että ryhmä jatkaisi treenaamista itsenäisesti, tosi kaikki ovat siitä kovin innoissaan, joten eiköhän.

Ennen kurssia tein itse Kittylle jäljen, joka oli n. 450m pitkä, 6 keppiä, ehti vanheta 1,5-2h. Se oli vähän sellainen "oho, ei tästä pääsekään" jälki, joka sisälsi pari 90-kulmaa, yhden paluuperän (vahingossa), polkujen ylityksiä, yhden mutaisen metsäkoneuran ylityksen. Jäljennosto alle 5 metristä hyvin, alun jäljestys oli hyvää, iloista ja innokasta, paluuperän hoiti hienosti! Ekasta kulmasta kalliota vasten nousi ensin kalliolle, ennenkun lähti työstämään jälkeä kallion alasyrjää. Eka esine ok (tai en muista oliko se eka vai toka), sitten alkoi vauhti kiihtyä ja jossain vaiheessa alussa vissiin mentiin yhdestä esineestä yli. Tokasta löydetystä esineestä mentiin ensin yli, palattiin takaisin. Vauhtia oli melkoiseti, välillä eksyi metrinkin jäljen sivuun, palasi kyllä itse. Aloin sitten vaatia hieman rauhallisempaa jäljestystä, ja tarkkuus paranikin ja kepitkin nousi. Polun ylityksillä tarkisti ne molempiin suuntiin, mutta lähti sitten oikein. Tien ylityskin meni ihan jees. Vikaa keppiä etsi tosi kauan häntä heiluen, mutta reagoi siihen ihan itse! Ihan hyvä jälki, esineitä pitää vaan edelleen vahvistaa ja paljon. Ja ehkä jos vaatisi rauhallisempaa jäljestystä, ei antaisi kaahottaa noin, niin ne kepitkin nousisivat. Mutta varsin kivasti kuitenkin. Pitää tehdä eriväriset merkit esineille, että muistan missä ne on. Nyt en pystynyt merkkaamaan niitä kahdella, kun pelkäsin että merkit loppuu, niin oli taas ihan muistin varassa, ja eihän niitä muista.

Toisaalta, kokenut tuttu sanoi, että en saisi ollenkaan niitä tietää, etten ohjaile koiraa liikaa. Mutta musta tommoinen törkeily pitää korjata, ettei ihan ala ryysiä kaikesta yli. Toisaalta, Hormila oli viikonlopun spekl:n hajutunnistuskurssilla sanonut mm. että koiran tuulettaessa nenää esine vaan voi jäädä, koska koira ehtii edetä n. 30cm ennenkun nenä "alkaa taas toimia". En tiedä, ehkä se pätee miniesineillä, mutta kai ne kepit pitäisi kuitenkin haista sen 30cm ja löytää, vaikka tuulettaisikin nenää. Eli luulisin ihan vaan hutiloimiseksi.

Vesijumppaa

Keskiviikkona tuli 8 viikkoa leikkauksesta, uskomatonta miten nopeasti aika menee! Keskiviikkona käytiin 2 viikon tauon jälkeen taas vesitankkijumpalla. Nyt veden korkeus nostettiin reiteen/mahalinjaan asti ja vauhtia lisättiin, ihan hetkellisesti jopa raviin asti. Killistä homma on edelleen perin kuvottavaa ja se käveli selkä köyryssä. Mutta selkeästi paremmin jo käyttää myös leikattua jalkaa. Edelleenkään mitään jumeja tai lihaksiston toispuoleista käyttämistä ei ollut havaittavissa. Toki vasemman jalan lihaksiston on vielä kovin vajaa, mutta on se jo kehittymässä kuitenkin. Lenkkejä saa pidentään "antaa mennä", luonnonvesissäkin voi käydä uimassa pieniä hetkiä. Mitään revitystä ja mm. lelupalkkaa, jossa nykimistä ja äkkiliikkeitä tulee, ei kuitenkaan ihan vielä kannata tehdä. Eli ei tottista paitsi namipalkalla. Jälki on just hyvää ja vahvistavaa lisää kuntoiluun.

Maanantaina lenkkeiltiin 2 km tietä pitkin hihnassa ja tiistaina saman verran vapaana Nummelan lentokentällä. Keskiviikkona ja torstaina vaan pienet alle 2km tiekävelyt. Lisäksi torstaina käytiin lähijärvessä iltalenkin ohessa iltauinneilla ehkä 10min. Pitäisi pidentää lenkkimatkoja vähitellen, mutta tässä käy nyt niin, että joudun tekemään kahdet lenkit, kun pappakoira 13 vee on mennyt jo sen verran huonoon kuntoon, että se ei enää jaksa :(

Silakka iltauinnilla (vähän on heikkolaatuinen, mutta joku siellä polskii).

Maanantaina tein pihalle niin pitkän ja mutkikkaan nurtsijäljen kun siihen mahtui, keppejä oli 6-7. Ennen jälkeä käytiin lenkillä ja tehtiin pihalla pientä tottistetsausta. Huomauttelin huonosta kontaktista ja "pakotin" koiraa toimimaan. Selvästi otti siitä pientä painetta ja se näkyi sitten jäljelle menossa (ihan tarkoituksella kokeilin toimiiko) eli oli jännittynyt ja meni matalana, mutta meni ja teki. Mutta ekan kepin jälkeen kun sai kehut, rentoutui hieman. Silti jälki oli ajoittain melkoista suhaamista taas, hirveä kiire. Mutta kyllä ne kepit sieltä löytyi hienosti. Paitsi sitten 2 vikaa. Meni tokavikasta ohi ja oltiin jo melkeen vikalla kun tajusin, joten päätin jättää tokavikan ylityksen huomiotta. Mutta kun se ryysi vikastakin täysiä yli, keskeytin ja palattiin jäljelle ennen tokavikaa keppiä. Johan nousi. Hitsi se taitaa vedättää ihan kuus nolla. Välillä meinasi vaihtaa jälkeä edellisen päivän vanhaan, joten nyt on pitänyt antaa nurtsin "tuulettua" jäljistä. Metsään pitäisi raahautua... tai jonnekin nurtsille.

Muuten ei nyt ole jälkiä tehty, kun on mennyt iltaohjelma ihan lähitiestökävelyyn, ja kun nuo siitepölyt haittaa edelleen rankasti harrastuksia, jää treenit ja tulevan viikonlopun hälyleirikin väliin :( En tiedä miten siitepöly vaikuttaa koiran nenään, kun havupuiden siitepölyä on nyt ihan keltaisena mattona pitkin metsää ja nurtsia, luulis, että se pöllyää nenään sieltä. Kerran ihan vaan puskapissan jälkeen Kiillä oli sieraimenympärystät keltaisena siitepölystä, kai se koiriakin ärsyttää.

Kuntoilua ja kaahausjälkiä

Kuntoilut:
Lauantaina 12.5. oli uintipäivä, taas mentiin 15x eli n. 400m, nyt ei väsynyt niin näyttävästi kun edellisellä kerralla. Mutta eipä siinä paljon taukoja ehtinyt pitää, eli hirveästi ei ole matkaa varaa pidentää. Heittelin ajoittain narusta tehtyä palloa ja Kii spurttasi sille aina hurjasti ja sitten ui pallo suussa niin ei pystynyt haukkomaan vettä, kätevää!

Perjantaina 18.5. piti olla fyssari ja vesitankkia, mutta fyssaritäti olikin kipeänä ja vuoro siirtyi ensi viikolle. Tämä viikko on sitten mennytkin ihan metsälenkkeilyn varassa. Lenkit on pidentyneet ensin 1,5km ja sitten 2km pituisiksi metsässä jolkotteluiksi, ja Kii on saanut kipitellä pääasiassa irti. Välillä vauhti on meinanut kasvaa enemmän ja olen yrittänyt hillitä, välillä onnistunut välillä ei. Helatorstaina käytiin Nummelan lentokentällä tekemässä parin kilsan kävely ja siellä aavalla meinasi ihan lähteä mopo keulimaan. Sehän on aina juossut siellä aakeella selvästi enemmän kun metsissä. Eilen lauantaina käytiin sitten enkka, reilu 3km hihnakävelyä tietä pitkin. No eihän se tunnu missään!

Ja tänään sunnuntaina käytiin taas uimassa. En jaksanut edes laskea matkaa, välillä käytiin rampilla huilaamassa, ihan vaan hetken kunnes Kii päätti taas jatkaa uimista. Eli ainakin se 400m, luultavasti enemmän. Ja lopuksi sai pari minuuttia tehdä mitä huvittaa, niin sehän meni keskelle allasta Roan kanssa uimaan ympyrää, pärskyttelemään ja haukkomaan vettä. Että ei se väsynyt ollut. Ja kotona olis vaan heti aloittanut leikit. Joten otin sen mukaan pienelle n. kilsan mittaiselle setä-metsälenkille ennen treenejä. Ja treenien jälkeen yritettiin etsiä yhden ryhmäläisen kadottamaa esinettä, siinä vapaana kaahailua 15-20min. Että tänään tuli kyllä ylitettyä liikuntakiintiö aika reippaasti. Jospa huomenna olis lepopäivä.

Treenit:
Treenattukin  siis on, tiistaina ajettiin kauden eka metsäjälki. Satu oli tehnyt, ehti vanheta ehkä 45min (tehtiin n. 2km lenkki ensin) ja olosuhteiden pakosta oli vaan vähän reilu 100m pitkä. Rutikuivaa maastoa, yksi kallion ylitys. Ekaa kertaa tehtiin jäljennosto vähän pidemmältä, ehkä 5m. Eteni vähän hakien kunnes sai jäljestä hajun, meni takajälkeä ehkä metrin, kääntyi ja lähti määrätietoisesti jäljestämään, hyvä Killi! Alkujäljestys oli hyvää, rauhallista vaikka selvästi reippaampaa kun nurtsilla, nenä suht alhaalla, häntä heilui eli paljon rennompi. Eka esine oli n 7x7cm farkun pala, aiheutti hillittömän hännänheilutuksen, pyysin maahan. Hienoa, en tiennyt miten se reagoi käyttöesineisiin jäljellä, kun ei niitä ole ennen ollut. Sitten alkoi vauhti kiihtyä ja nenä nousta, huomauttelin ja rauhoittuikin hieman. Kakkoskeppiin reagoi, mutta meinasi mennä yli, joten vaadin ja lopulta sen ilmaisi. Kolmoskepin kallionylityksen jälkeen ilmaisi hienosti, en ehtinyt ite edes huomata että on esine. Sitten 90-kulmasta ensin yli, mutta korjasi hyvin. Sitten olikin enää 5m ja loppukeppi, reagoi siihen kyllä, mutta söhelsi jälkeä eteenpäin ja kun aloin vaatia ja jarruttaa, alkoi vain hakea jälkeä. Otin sitten kokonaan pelin seis, koira vierelle ja uusi jäljelle lähetys, nyt ilmais kepin. No, kaikkiaan ihan ok. Pysyi suurinpiirtein jäljellä ja meni kohtalaisen rauhallisesti, ei mahdotonta hinausta. Pari hyvää ilmaisua, pari ruokotonta yli ryysimistä.

Perjantaina tehtiin toinen jälki hirviaidalla, taas Satun tekemä. Aika lyhyt sekin, ehkä 200m. 5 esinettä, 3 keppiä ja 2 kankaanpalaa. Ehti vanheta reilun tunnin, tuuli oli hurja, jälki myötä/sivutakatuuleen. Satu ei ollut peesaamassa joten vähän haparointia. Jäljennosto oli hieno! Ehkä jostain 5m:stä taas. Eka esinekin (keppi) ilmastiin tosi hienosti. Sitten ajautui tuulessa monta kertaa jäljen sivuun, aikamoista söhellystä, tuntui siltä. Seuraavaksi kankaanpala, alkoi heilutella sille häntää, kehuin ja pyysin maahan. Sitten puinen hiusharjan varsi, taas ei kunnon ilmaisua, pyysin maahan. Neljäs farkunpala, toi vähän matkaa, mutta pyysin maahan. Vika esine oli keppi, siitä ryysittiin yli, menin itekkin yli ennenkun tajusin enkä ollut ihan varma oliko se esine (oli pitkähkö kuiva kaarnaton luonnonkeppi), pari kertaa yritin ajaa koiran siihen mutta ei vaan ilmaissut. Merkitkin loppui ja tuli ihan tenkkapoo, että loppuiko se jälki vai ei, onko tuo se esine vai ei. Äh. Palattiin sitten ja vielä kerran pyysin jäljelle ja nyt ilmaisi. Voi kökkö miten kökköinen loppu. Vähän huonosti merkattu ja se esineen merkki sotki kun oli punavalkoinen (eikä pelkkä valkoinen niinkun esineiden piti olla) ja myös vika merkki pitää muistaa sopia, että tietää missä jälki loppuu! Oli opettavaista kyllä. Kyllähän se koira siis jäljellä pysyy joo, mutta ei se kovin tarkkaa nyt ollut (hirveä tuuli kyllä ehkä vähän vaikeutti), ja ne kepit voi vee. Ennen treeniä tehtiin pihalla pieni keppijälki, ja ihanhan se olis yli niistä ryysinyt.
Eli selvästi paljon paljon esineilmaisua! Ja nurtsia tarttis kovasti kans. Piha/keppijälkiä siis. Ja sit jos pääsis metsään tekemään sellaisen heinikkojäljen, olis vähän siltä väliltä. Mutta paljon paremmin pitää tietä missä menee jälki ja missä on esineet, että pystyy huomautella, koska törkeestihän tuo käyttää tilannetta hyväksi ja oikoo ja ryysii.

Sunnuntaina oman hakuryhmä treeneissä jälki. Ehkä 200m, 2 kulmaa vasemmalle eli U:n mallinen. Ehti vanheta vajaan tunnin, noin myötä/sivutakatuuleen, loppu vastatuuleen. 5 keppiä, metsästä just ennen jäljentekoa poimittu. Eka esine oli ihan alussa, joten jäljennosto meni suoraan esineelle, hyvä ilmaisu. Pääasiassa esineet meni hyvin! Eka kulma yli, mutta haki itse hienosti, toka kulma meni loistavasti. Vikasta esineestä oli taas ryysimässä yli. Jäljestys oli "ihan kivaa", välillä nosti päätä ja meni korkeella nenällä, välillä paremmin. Vauhti oli aika reipas ja meno määrätietoista. Välillä meni vähän jäljen sivussa, kun tuuli oli valuttanut sitä rinnettä alas kosteikkoon päin. Ennen treenejä tehtiin omalla pihalla nurtsi/esinejälki ja se meni loistavasti, kerran nosteli jostain syytä päätä ihan kauheesti ylös. Kepit ilmaisi kaikki hienosti, oikeasti etsi niitä, jos ei heti heinästä näkynyt. Jäljestyskin "ihan kivaa".

Kotona tein joku ilta pientä tottista, vire olis aika hyvä, mutta vielä ei oikein uskalla revittää leluilla niin en kauheasti ole tehnyt. Tehtiin myös miniesineiden ilmaisua sisällä matolla, siinäkin meinas mopo lähteä ihan käsistä. Pitäisi siirtää se ulos, kunhan noi siitepölyt vähenisi. Avaintenkin etsintää on vähän treenattu.

 

6 vk kontrolli

Keskiviikkona 9.5. oli taas vuorossa vesitankkijunppaa. Edelleen ihan yhtä yököttävää kun ekalla kerralla, mutta homma meni kuitenkin sujuvammin ja tehokas kävelyaika oli n. 10min. Ennen sitä pientä käsittelyä, pohjelihakset oli jumissa, ja kun ei Kii voi yhtään sietää takajalkojen takaosien venytystä, ei ole koskaan sietänyt. Lisäjumpaksi saatiin jumppapallon (tai tyynypinon) päälle etupää ja siinä tasapainoilua. Lisäksi entiset istuminen ja maahanmeno, sekä peruutuksen voi taas lisätä ohjelmistoon pari kertaa viikossa. Edelleen keventää leikattua jalkaa seistessä, mutta liikkeessä puhdas. Toivottavasti tuosta kevennyksestä ei nyt tule tapa. Sitä voi kuulemma vähän väistättää/töniä, että seisois kunnolla. Sen verran on vissiin on jo jalkalihakset kehittyneet, että maahanmenossa ei enää läsähdä alas vaan pystyy jarruttamaan liikettä.

Illalla käytiin vielä tiekävelyllä noin kilsa.

Torstaina 10.5. käytiin vaan tietä pitkin n. kilsan kävely ja lisäksi tehtiin pihan mäessä pientä ylämäki/alamäki ravautusta.

Perjantaina 11.5. oli sitten se pitkään odotettu ja jännitetty kontrolli.
Kaikki hyvin, terveen paperit tuli, jihaa!

Paraneminen edennyt hyvin, välillä kuitenkin seistessä keventää vtj. Kävellessä menee tasaisesti.
Vas. polven liikerata ei rajoittunut, ei krepitoi liikuttaessa polvea, ei aristuksia.
Rtg: Luutunut. Kaikki ennallaan, pinnakaan ei ole liikahtanut enempää.
Saa alkaa asteittain liikkumaan normaalisti.

Lääkärin mielestä agility ei missään nimessä ole pois suljettu, tottakai se kestää! Jalka on siis täysin kunnossa noin niinkun luu-nivelsidetasolla. Kunhan nyt saadaan ensin lihaskunto kohdalleen, niin katsellaan sitten. Kesä menee kuitenkin vielä kuntoutuksessa. Uintia, metsälenkkejä pikkuhiljaa pidentäen, hiekkakuopilla juoksuttamista, ensin jälkeä ja ehkä jossain vaiheessa hakuakin, kunhan kunto on ennallaan. Tokoa pitäs kai alkaa työstämään, se on kuitenkin laji, jossa ekaksi pääsis ehkä kisaamaankin. Ja sitä pk-tottista.

Paino edelleen 14,2kg. Puoli kiloa pitäs karistaa huspois.
Illalla käytiin pieni reilu kilsan mittainen metsälenkki, Kii sai jolkottaa osan matkasta irti! Se kun kipittää silleen paremmin kun hihnassa vetämällä. Ja kai sitä pikkuhiljaa pitää uskaltaa hallitusti irti laskeakin.

Uinnit ja jäljet

Torstaina 3.5. Kii sai viimeisen cartrophen piikin. Sillon ulkoiltiin huikea 1km "lenkki" tietä pitkin. Olisi kyllä jaksanut vaikka kolme lisää.

Perjantaina 4.5. käytiin Veikkolassa setien kanssa metsälenkillä ja Kii pääsi mukaan, sen kanssa tehtiin pieni n. 15min kävely ennen setä-lenkkiä. Meno oli nelivetoa. Kotona tein sille pihalle ekan "pitkän" jäljen. Pihaa ees taas ehkä 80m, vanheni n. 30min. Alussa kulmat oli loivia, mutta lopussa kolme 90:stä. Nosti jäljen vähän haparoiden. Alkupään kepit nousi tosi hienosti ja loivat kulmatkin meni upeasti. Sitten ysikymppisissä jälki tuppasi eksymään, samoin kepit. Mutta vaikka ei ollut jäljellä, etsi keppejä hienosti eli motivaatio keppeihin on selvästi noussut, jes! Kulmia pitää treenata, taidan kokeilla namittaa niitä, jos se auttaisi tarkennukseen. Nyt tallasin vaan tiheämmin, mutta ei tuntunut auttavan.

Lauantaina 5.5. käytiin taas uimassa. Nyt tehtiin 15 edestakaista matkaa, joista kertyy metrejä reilu 400m. Aina Kii innoissan tauon jälkeen altaaseen meni (uitiin 2 tai 3 edestakaisen erän sarjoja), mutta jälkeenpäin oli selvästi väsyneempi kun edellisellä kerralla. Tämä matka saa siis riittää ensi kerrankin uiskenteluihin. Eikä siinä kyllä hirveän pitkiä taukoja ehtinyt tehdä. Mutta kivaa oli! Loppupäivä ja ilta pyhitettiin levolle.

Sunnuntaina 6.5. Kii pääsi ekaa kertaa oman treeniryhmämme treeneihin. Oltiin Luukissa ja siellä kun on niin hyvät nurtsit ja pellot, päätin ottaa Killin mukaan ja tehdä sille jäljen. Vähän hutaisten ennen varsinaisia treenejä se tuli tehtyä. Lyhyt nurmikko, jäljennosto eli alussa tyhjä jälki, sitten namia siellä täällä, kulmat oli namitettu. Keppejä tais tulla kuusi, ysikymppisiä kulmia oli neljä. Pituus n. 150m, ehti vanheta vain puoli tuntia. Namit rauhoitti ihan hirveästi, meno oli aika rentoa, mutta namittomilla pätkillä alkoi ryysiä ja valui selvästi n. puoli metriä jäljen sivuun. Bongasi sieltäkin kyllä hyvin kepit, itse en olisi niitä nähnyt. Mutta kaikki kepit ilmaistiin tosi hienosti ja iloisesti, jee vihdoinkin! Ja kun se löysi kepin, se katsoi mua ihana iloinen naurava ilme naamallaan "kato mä löysin!"

Vähän pidempään nurtsiin olis saanut tehdä ja vanhettaa vähän pidempään. En haluis niitä nameja kauheasti laitaa, kun tuntuu, että se ajatus jäljestämisestä katoaa siihen syömiseen. Ilman namiakin tarkistaa askeleet suht hyvin, vauhti vaan tahtoo kiihtyä ja toki se tuulen mukana eksyy jäljen sivulle herkemmin. Jotain siltä väliltä, kiitos! Ennen jälkeä ja treenien lopuksi käytiin pienet kävelyt.

Maanantaina 7.5. oli taas jälkeä, nyt jälkiryhmä treenit Tapiolassa Silkkiniityllä ja Killikin pääsi mukaan! Olin aluksi innoissani, jee nurtsijälkeä, mutta kun näin sen ihmisvilinän, olin aika kauhuissani. Koutsin mukaan nyt treenataankin häiriöitä. No ihan kiva, ei me olla koskaan tehty, minä kun olin ajatellut hakea vielä sitä tarkkuutta ja rauhallisuutta. Ei auttanut pullikoida... Yritettiin tehdä jäljet nurtsin reunoille kauas kävelyteistä ja kytätä kuinka moni meni yli ja mistäkin. Meidän jälkeä sotki ihan alusta yksi ja ekan kulman jälkeen toinen koiran ulkoiluttaja. Miksei ne pysyneet niillä kävelyteillä, sitävartenhan niitä siellä on?? Lisäksi viimeiseseen kulmaan pesiytyi puoleksi tunniksi äiti ja lapsi pelaamaan pesistä. Meinasin, että lopetan edelliseen keppiin, jos sinne asti päästään... Laitoin alkuun namia ekan suoran n. puoleen väliin tarkoituksena nostaa jälki tien puolelta ja siitä palkaksi namit. Kulmat oli namitettu ja satunnaisesti sinne tänne vähän ripoteltu. Joka kulman jälkeen suoralla oli keppi ja lopussa kaksi varmuuden vuoksi. Nurtsi oli tosi lyhyt, askeleita (ja siis jälkeä) ei erottanut, pari märkää kohtaakin sattui matkalle.

Jälki ehti vanheta reilun tunnin, tuuli tuli ehkä luoteesta eli lähes myötätuuleen, mutta kun ajettiin jälki viimeisenä, se oli jo ehtinyt jotensakin painua ja loppu lentää tuulen mukana ties minne. Otin jäljen noston hieman kauempaa kuin olin suunnitellut, kun se alku oli sotkettu. Nosti hienosti ja  - tadaa, ne namit olivat just siinä heti tyrkyllä. Lähti ihan mahtavasti liikkeelle. Namit söi, mutta namittomat pätkät meni rennosti ja rauhallisesti vaikka toki vauhti vähän kasvoi kun ei tarvinnut syödä. Välillä haki vähän enemmän, mutta ihan super mahtavasti - hyvää ja vahvaa jäljestystä! Kulmissa tuppasi eksymään yli, mutta hyvin haki ja namit auttoi. Kepit ilmaistiin hienosti. Ekan kulman jälkeen oli märkää ja jonnekin sinne tais jäädä yksi keppi. Kun ennen vikaa kulmaa olevalle kepille asti oli mennyt niin super loistavasti (ainakin yhden harhan ylitys), päätin jatkaa loppuun. Kulmaan asti meni hyvin, sitten eksyi taas yli ja sen jälkeen hukkui koko jälki, koska se oli niin vaihvasti tallottu yli. Aikamme pyörittiin, Kii bongasi takaa kulman ja söi siitä namit, oisin voinut ottaa pois, mutta luulin, että olisi saanut siitä jäljen ja jatkanut, muttei saanut. Kyllä se jälki sitten lopulta löytyi n. 2m ennen tokavikaa keppiä. Siitä jatkettiin vielä 5m selvästi jäljellä vikalle "varmuuskepille". Huikea suoritus! Ei voi muuta sanoa kun TYD - trust your dog!

Ennen jälkitreenejä oltiin käyty Veikkolassa 15min metsäkävely ehkä 600m.

Mutta meidän hienosti alkanut jälkitreeniputki lopahti just nyt. Nimittäin eilisen ulkoilun jälkeen on ohjaajan silmät olleet niin punaiset ja kutisevat, ettei niihin enää auta mitkään tipat eikä lääkkeet. Hitsin koivuallergia, vietämme siis seuraavat 2-3 viikkoa sisätiloissa sadetansseja tanssien. :(

Ja lopuksi täytyy hehkuttaa äitikoira Jillaa, joka nappasi menneenä viikonloppuna toisen ykköstuloksen voittajan jäljeltä ja on siis yhtä vaille KVA sekä agista viimeisen sertin saavuttaen AVA-tittelin! Mahtavaa, kerrassaan!! Ei se ihme, jos jälkikasvu on niin taitavia, koska näähän kulkee geeneissä!

Ei voi edes sanoa, että perässä tullaan. Hirveästi harmittaa, kun nyt koekauden käynnistyttyä kaikki käy kisaamassa ja kokeissa ja me opetellaan kävelemään. Mutta jospa mekin vielä joskus johonkin kisaan tai kokeeseen selvitään.

Pulipuli, Hili ui

Leikkauksesta on nyt 5 viikkoa. Viime torstaina 26.4. tuli täyteen 14vrk lisätikeistä ja otin ne pois, haava oli sievästi kiinni. Lisäksi sai kolmannen cartrophen piikin.

Jalka on ollut muuten ihan ok, mutta välillä istumasta ylös noustessa keventää yhden askeleen ja muutenkin ajoittain seistessä näyttäisi keventävän sitä ja jalka jää helposti vähän sojottamaan ulos. Liikkeessä on kuitenkin mielestäni tasapainoinen ja puhdas. Ensi viikon perjantaille on varattu 6vk kontrolli.

Tiekävelyt ovat olleet n. 700-800m. Lauantaina käytiin Nummelan lentokentällä kangasmaastossa ihan metsässä. Puoli tuntia käveleskeltiin hitaasti, pidettiin taukoa, treenattiin aivainten etsintää yms, matkaa ei kertynyt kun ehkä 500-600m. Jumpat ollaan tehty pääsääntöisesti, ylämäkiperuutus on jäänyt vähän vähemmälle, heittää siinä jalkaa hieman oudosti ja tuon keventämisen takia olen miettinyt onko se ollut huono liike.

MaihinnousuSilakka: Asentooo! Joko saa mennä.

Vappuaattona käytiin Ärräjengillä uimassa, voi jestas oli kivaa! Uitiin aina muutama minuutti ja sitten taukoa. Puolen tunnin aikana uintipyrähdyksiä tuli 4-5, edestakaisia matkoja n. 10 mikä tekee matkaa 300m. Ei minkäänlaista väsymisen merkkiä!

Meille oli uittajakin varattu, kun ei olla ennen uimahallissa käyty, mutta eipä sitä tarvittu. Kii meni tosi nätisti uimaan, pelastusliivin kahvasta, kun vaan jarrutteli ettei pääse hyppäämään (koska se se vasta siistiä olis ollut!). Hinku pärskytellä ja haukkoa vettä oli kova, kokoajan piti kieltää, mutta nätisti se sitten ui. Ilman hihnaa se olisi varmaan pyörinyt pärskytellen keskellä allasta puoli tuntia vettä haukkoen...

Olisin halunnut vielä jatkaa!

Tänään 2.5. oli toinen fyssarikerta. Ensin pieni käsittely, ei ollut pahasti jumissa. Sitten päästiin vesijuoksumatollekin. Tai Kii joutui, keepiä a-h-d-i-s-t-i. Vajaa 10min aktiivista aikaa vesitankissa, leikatun jalan liikerata oli vielä selvästi vajaa. Jumpista jatketaan istu-seiso liikettä puhtaasti, jalka ei saa jäädä sivulle. Peruutukset jätetään nyt pois, on sen verran raskas liike ja kun tuo jalan käyttö ei nyt ole ihan puhdasta seistessä. Liikkeessä kyllä. Lenkkejä pidennetään pikkuhiljaa ja ens uintikerralla matkaa voi taas pidentää. Seuraava fyssa ja vesitankkikerta on viikon päästä, mutta sitä ennen käydään taas lauantaina uimassa, pulipuli! Paino oli edelleen 14,2kg. Näyttää kuitenkin hieman solakammalta.

Treenattukin on! Aloitin taas vahvistamaan jälkikeppien ilmaisua, jos tässä kohta pääsisi jäljestelemään. Jälkitreenitkin alkoivat vappuna, mutta ne me jätettiin vielä väliin. Tai minä kävin, koira jäi kotiin. Pihalla on tehty erinäinen määrä pieniä kepitettyjä nurtsijälkiä. Lyhyellä matkalla ilmaisut toimi, mutta kun keppien väli piteni muutamaan metriin, alkoi hinaaminen ja ryysiminen. Pienellä muistuttelulla "ei noin voi tehdä" jäljestys rauhoittui ja kepitkin nousi tosi hienosti. Käy jäljen sivuun kepille maahan, eli ei halua käydä minuun selin. Olen kyllä yrittänyt korjata, katsotaan saadaanko asento suoristettua.

4. viikon kuntoilut

Leikkauksesta on jo kulunut huimat 4 viikkoa! Niin se aika vaan rientää. Fyssarin jälkeen ollaan liikuttu huisin paljon enemmän kun siihen asti.

Jumppia ollaan tehty joka päivä, ne tuntuvat kovin vähäisiltä, mutta kai on hyvä aloittaa pienistä määristä, lihasta kun ei ole oikein ollenkaan. Fyssarin ohjeiden lisäksi olen lisännyt tasapainotyynyn treeniohjelmistoon. Ensin harjoiteltiin vain sillä olemista etujaloilla ja pikkuhiljaa on siirrytty takajalkoihin. Kovin on huteraa, ja lisäksi Kii on keksinyt vaikeuttaa tasapainoilua tarjoamalla "nolo"-temppua siihen lisäksi (eli toinen etujalka nousee ylös silmien eteen), niin on saanut sitten tasapainoilla kunnolla. Ihan lemppari jumppaliike on ylämäkiperuutus eli vinollaan olevalle laudalle peruutus. Kovin pitkälle ei tosin pääse, kun etujalat jää 2on2off asentoon ja takapää yrittää veeeenyä. Peruutuksissa huomaa, että leikatun jalan koordinaatio on ihan hakusessa. Se jotenkin "lennähtää" taaksepäin suorana ja ulkokautta hassusti.

Liikuntaa on lisätty tiekävelyihin vähän liikaakin vahingossa, kun "muutama kymmenen metriä" matkan pidennys vaihtui vahingossa "pari sataa metriksi", Pidemmät kävelyt tietä pitkin kuluneella viikolla olivat siis n. 600m ja 850m. Huikeaa! Vastapainoksi ollaan kävelty lähipuskassa pieniä metsäkierroksia, siellä matkaa ei paljon kerry, mutta alusta on epätasaista sammalikkoa ja Keepi saa piristää mielenterveyttään kuuntelemalla ja katselemalla lintuja.

Haava näyttää hyvältä. Kaikki teipit ovat irronneet aikoja sitten, ja kun haava näyttää olevan kiinni, uskallan varmaan huomenna ottaa viimeiset extra tikit pois. Ne onkin jo ihan löysällä.

Lempilelu Penu löytyi yksi ilta sängyn alta, oli raukka viettänyt siellä vissiin pari viikkoa. Keepin riemulla ei ollut rajaa! :D

Penun kanssa korissa.

3 vk leikkauksesta

Eipä tässä ole kummempia maanantaisen fyssarin jälkeen tapahtunut, mutta laitetaan nyt jotain - edes valokuvia.

Lintuja tiirailen

Kolmannen viikon puolivälissä haava siis aukesi vielä hieman uusien tikkien alapuolelta, sunnuntaina laitoin siihen "perhosteipin" ja maanantaina siihen liimattiin päälle vielä haavateippiä, joka on edelleen jotensakin paikoillaan.

Fyssarin jälkeen ollaan pikkuhiljaa aktivoiduttu. Kii on saanut kotona ollessani (olen tehnyt tosi paljon etäpäiviä hyvällä verukkeella :D) olla vapaasti ja sehän sitten tarkoittaa jatkuvaa kuljeskelua ja lelujakin on jo kaivellut. On se kyllä nukkunutkin.

Tassut silmille, kun niin häikäisee!

Pari kertaa on käyty pienellä tiekävelyllä. Pikkaisen oli arviointivirhettä, kun sanoin fyssarille, ettei olla pitkällä käyty, ehkä 100m. Mutta kartasta mitaten jo pihasta tielle tulee 50m, ja seuraavaan risteykseen 50 ja siitä siis yhteensä eestaas 200m. Ja paljon pidemmälläkin ollaan käyty, eli ehkä n. 500m on ollut pisin matka. 40m matkan pidentäminen kuulostaa jotenkin naurettavalta, sehän on 20m yhteen suuntaan (me kun ei päästä kävelemään kun edes takas tien vartta), johan 20m tulee, kun keepi heittää pari volttia... Keepi kävelis varmaan kilometrin kevyesti, liekö jaksais sitten tulla takas? Mutta yritetään siis malttaa.

Metsässä eli lähipuskassa on käyty kaksi kertaa kiertämässä pieni ympyrä 5-10min hitaasti, ehkä siitä tulee 100-200m. Ja sitten parkkiskierroksia ja mäkeä siksakkia. Ja sitten ne iltajumpat! Peruutusta ollaan harjoiteltu vähän aamuruoallakin, että muistaisi mitä se tarkoittaa ja senpä vuoksi tänään saatiin lopulta hienosti onnistumaan myös ylämäkiperuutus! Istuminen ei ole ongelma. Maahan meno niin, että jarruttaisi reisilihaksia vahvistaen, ei vielä oikein onnistu, koska tipauttaa itsensä, vaikka käytän tyynyä pepun alla korokkeena. Ja sitä "nolo"-temppua tulee ihan joka väliin, se on ainakin hyvin opittu! Vähän muistuteltiin tasapainotyynyllä seisoskeluakin, nyt vielä lähinnä etujaloilla. Siitäkin oli jotain puhetta fyssarilla, mutten enää muista mitä ja millon, mutta kai senkin saa lisätä pikkuhiljaa ohjelmistoon.

Paksu-Bertta: Tylsää, mitä tehtäis?

Tänään pistin keepin niskaan myös cartrophen-piikin nro 2. Hyvin meni, eikä keepitsi ollut moksiskaan. Oli kylläkin aika "kova" nahka, tuli mieleen, että onkohan ne Jasun cartrophenit menneet niskanahan alle ollenkaan, kun ei se ole noin kovanahkaiselta tuntunut. Sillä kun ei karvan alta nahkaa näe, niin olen luullut pistäväni ne nahan alle, mutta jos onkin jääneet vain karvojen alle...

Jasu-Setä tuli eilen kotiin (juoksun 21 pv) ja oli aluksi ihan tohkeissaan hajuista. Mutta kyllä se heti Killiä haistettuaan totesi, ettei tällä ole enää juoksua, vaikken pystynyt edes peppua haavan takia pesemään. Tänään sitten Jasukin jo rauhoittui, vaikka varmasti niitä hajuja täällä vielä on.