Lauantaina 12.5. oli uintipäivä, taas mentiin 15x eli n. 400m, nyt ei väsynyt niin näyttävästi kun edellisellä kerralla. Mutta eipä siinä paljon taukoja ehtinyt pitää, eli hirveästi ei ole matkaa varaa pidentää. Heittelin ajoittain narusta tehtyä palloa ja Kii spurttasi sille aina hurjasti ja sitten ui pallo suussa niin ei pystynyt haukkomaan vettä, kätevää!
Perjantaina 18.5. piti olla fyssari ja vesitankkia, mutta fyssaritäti olikin kipeänä ja vuoro siirtyi ensi viikolle. Tämä viikko on sitten mennytkin ihan metsälenkkeilyn varassa. Lenkit on pidentyneet ensin 1,5km ja sitten 2km pituisiksi metsässä jolkotteluiksi, ja Kii on saanut kipitellä pääasiassa irti. Välillä vauhti on meinanut kasvaa enemmän ja olen yrittänyt hillitä, välillä onnistunut välillä ei. Helatorstaina käytiin Nummelan lentokentällä tekemässä parin kilsan kävely ja siellä aavalla meinasi ihan lähteä mopo keulimaan. Sehän on aina juossut siellä aakeella selvästi enemmän kun metsissä. Eilen lauantaina käytiin sitten enkka, reilu 3km hihnakävelyä tietä pitkin. No eihän se tunnu missään!
Ja tänään sunnuntaina käytiin taas uimassa. En jaksanut edes laskea matkaa, välillä käytiin rampilla huilaamassa, ihan vaan hetken kunnes Kii päätti taas jatkaa uimista. Eli ainakin se 400m, luultavasti enemmän. Ja lopuksi sai pari minuuttia tehdä mitä huvittaa, niin sehän meni keskelle allasta Roan kanssa uimaan ympyrää, pärskyttelemään ja haukkomaan vettä. Että ei se väsynyt ollut. Ja kotona olis vaan heti aloittanut leikit. Joten otin sen mukaan pienelle n. kilsan mittaiselle setä-metsälenkille ennen treenejä. Ja treenien jälkeen yritettiin etsiä yhden ryhmäläisen kadottamaa esinettä, siinä vapaana kaahailua 15-20min. Että tänään tuli kyllä ylitettyä liikuntakiintiö aika reippaasti. Jospa huomenna olis lepopäivä.
Treenit:
Treenattukin siis on, tiistaina ajettiin kauden eka metsäjälki. Satu oli tehnyt, ehti vanheta ehkä 45min (tehtiin n. 2km lenkki ensin) ja olosuhteiden pakosta oli vaan vähän reilu 100m pitkä. Rutikuivaa maastoa, yksi kallion ylitys. Ekaa kertaa tehtiin jäljennosto vähän pidemmältä, ehkä 5m. Eteni vähän hakien kunnes sai jäljestä hajun, meni takajälkeä ehkä metrin, kääntyi ja lähti määrätietoisesti jäljestämään, hyvä Killi! Alkujäljestys oli hyvää, rauhallista vaikka selvästi reippaampaa kun nurtsilla, nenä suht alhaalla, häntä heilui eli paljon rennompi. Eka esine oli n 7x7cm farkun pala, aiheutti hillittömän hännänheilutuksen, pyysin maahan. Hienoa, en tiennyt miten se reagoi käyttöesineisiin jäljellä, kun ei niitä ole ennen ollut. Sitten alkoi vauhti kiihtyä ja nenä nousta, huomauttelin ja rauhoittuikin hieman. Kakkoskeppiin reagoi, mutta meinasi mennä yli, joten vaadin ja lopulta sen ilmaisi. Kolmoskepin kallionylityksen jälkeen ilmaisi hienosti, en ehtinyt ite edes huomata että on esine. Sitten 90-kulmasta ensin yli, mutta korjasi hyvin. Sitten olikin enää 5m ja loppukeppi, reagoi siihen kyllä, mutta söhelsi jälkeä eteenpäin ja kun aloin vaatia ja jarruttaa, alkoi vain hakea jälkeä. Otin sitten kokonaan pelin seis, koira vierelle ja uusi jäljelle lähetys, nyt ilmais kepin. No, kaikkiaan ihan ok. Pysyi suurinpiirtein jäljellä ja meni kohtalaisen rauhallisesti, ei mahdotonta hinausta. Pari hyvää ilmaisua, pari ruokotonta yli ryysimistä.
Perjantaina tehtiin toinen jälki hirviaidalla, taas Satun tekemä. Aika lyhyt sekin, ehkä 200m. 5 esinettä, 3 keppiä ja 2 kankaanpalaa. Ehti vanheta reilun tunnin, tuuli oli hurja, jälki myötä/sivutakatuuleen. Satu ei ollut peesaamassa joten vähän haparointia. Jäljennosto oli hieno! Ehkä jostain 5m:stä taas. Eka esinekin (keppi) ilmastiin tosi hienosti. Sitten ajautui tuulessa monta kertaa jäljen sivuun, aikamoista söhellystä, tuntui siltä. Seuraavaksi kankaanpala, alkoi heilutella sille häntää, kehuin ja pyysin maahan. Sitten puinen hiusharjan varsi, taas ei kunnon ilmaisua, pyysin maahan. Neljäs farkunpala, toi vähän matkaa, mutta pyysin maahan. Vika esine oli keppi, siitä ryysittiin yli, menin itekkin yli ennenkun tajusin enkä ollut ihan varma oliko se esine (oli pitkähkö kuiva kaarnaton luonnonkeppi), pari kertaa yritin ajaa koiran siihen mutta ei vaan ilmaissut. Merkitkin loppui ja tuli ihan tenkkapoo, että loppuiko se jälki vai ei, onko tuo se esine vai ei. Äh. Palattiin sitten ja vielä kerran pyysin jäljelle ja nyt ilmaisi. Voi kökkö miten kökköinen loppu. Vähän huonosti merkattu ja se esineen merkki sotki kun oli punavalkoinen (eikä pelkkä valkoinen niinkun esineiden piti olla) ja myös vika merkki pitää muistaa sopia, että tietää missä jälki loppuu! Oli opettavaista kyllä. Kyllähän se koira siis jäljellä pysyy joo, mutta ei se kovin tarkkaa nyt ollut (hirveä tuuli kyllä ehkä vähän vaikeutti), ja ne kepit voi vee. Ennen treeniä tehtiin pihalla pieni keppijälki, ja ihanhan se olis yli niistä ryysinyt.
Eli selvästi paljon paljon esineilmaisua! Ja nurtsia tarttis kovasti kans. Piha/keppijälkiä siis. Ja sit jos pääsis metsään tekemään sellaisen heinikkojäljen, olis vähän siltä väliltä. Mutta paljon paremmin pitää tietä missä menee jälki ja missä on esineet, että pystyy huomautella, koska törkeestihän tuo käyttää tilannetta hyväksi ja oikoo ja ryysii.
Sunnuntaina oman hakuryhmä treeneissä jälki. Ehkä 200m, 2 kulmaa vasemmalle eli U:n mallinen. Ehti vanheta vajaan tunnin, noin myötä/sivutakatuuleen, loppu vastatuuleen. 5 keppiä, metsästä just ennen jäljentekoa poimittu. Eka esine oli ihan alussa, joten jäljennosto meni suoraan esineelle, hyvä ilmaisu. Pääasiassa esineet meni hyvin! Eka kulma yli, mutta haki itse hienosti, toka kulma meni loistavasti. Vikasta esineestä oli taas ryysimässä yli. Jäljestys oli "ihan kivaa", välillä nosti päätä ja meni korkeella nenällä, välillä paremmin. Vauhti oli aika reipas ja meno määrätietoista. Välillä meni vähän jäljen sivussa, kun tuuli oli valuttanut sitä rinnettä alas kosteikkoon päin. Ennen treenejä tehtiin omalla pihalla nurtsi/esinejälki ja se meni loistavasti, kerran nosteli jostain syytä päätä ihan kauheesti ylös. Kepit ilmaisi kaikki hienosti, oikeasti etsi niitä, jos ei heti heinästä näkynyt. Jäljestyskin "ihan kivaa".
Kotona tein joku ilta pientä tottista, vire olis aika hyvä, mutta vielä ei oikein uskalla revittää leluilla niin en kauheasti ole tehnyt. Tehtiin myös miniesineiden ilmaisua sisällä matolla, siinäkin meinas mopo lähteä ihan käsistä. Pitäisi siirtää se ulos, kunhan noi siitepölyt vähenisi. Avaintenkin etsintää on vähän treenattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti