Uinnit ja jäljet

Torstaina 3.5. Kii sai viimeisen cartrophen piikin. Sillon ulkoiltiin huikea 1km "lenkki" tietä pitkin. Olisi kyllä jaksanut vaikka kolme lisää.

Perjantaina 4.5. käytiin Veikkolassa setien kanssa metsälenkillä ja Kii pääsi mukaan, sen kanssa tehtiin pieni n. 15min kävely ennen setä-lenkkiä. Meno oli nelivetoa. Kotona tein sille pihalle ekan "pitkän" jäljen. Pihaa ees taas ehkä 80m, vanheni n. 30min. Alussa kulmat oli loivia, mutta lopussa kolme 90:stä. Nosti jäljen vähän haparoiden. Alkupään kepit nousi tosi hienosti ja loivat kulmatkin meni upeasti. Sitten ysikymppisissä jälki tuppasi eksymään, samoin kepit. Mutta vaikka ei ollut jäljellä, etsi keppejä hienosti eli motivaatio keppeihin on selvästi noussut, jes! Kulmia pitää treenata, taidan kokeilla namittaa niitä, jos se auttaisi tarkennukseen. Nyt tallasin vaan tiheämmin, mutta ei tuntunut auttavan.

Lauantaina 5.5. käytiin taas uimassa. Nyt tehtiin 15 edestakaista matkaa, joista kertyy metrejä reilu 400m. Aina Kii innoissan tauon jälkeen altaaseen meni (uitiin 2 tai 3 edestakaisen erän sarjoja), mutta jälkeenpäin oli selvästi väsyneempi kun edellisellä kerralla. Tämä matka saa siis riittää ensi kerrankin uiskenteluihin. Eikä siinä kyllä hirveän pitkiä taukoja ehtinyt tehdä. Mutta kivaa oli! Loppupäivä ja ilta pyhitettiin levolle.

Sunnuntaina 6.5. Kii pääsi ekaa kertaa oman treeniryhmämme treeneihin. Oltiin Luukissa ja siellä kun on niin hyvät nurtsit ja pellot, päätin ottaa Killin mukaan ja tehdä sille jäljen. Vähän hutaisten ennen varsinaisia treenejä se tuli tehtyä. Lyhyt nurmikko, jäljennosto eli alussa tyhjä jälki, sitten namia siellä täällä, kulmat oli namitettu. Keppejä tais tulla kuusi, ysikymppisiä kulmia oli neljä. Pituus n. 150m, ehti vanheta vain puoli tuntia. Namit rauhoitti ihan hirveästi, meno oli aika rentoa, mutta namittomilla pätkillä alkoi ryysiä ja valui selvästi n. puoli metriä jäljen sivuun. Bongasi sieltäkin kyllä hyvin kepit, itse en olisi niitä nähnyt. Mutta kaikki kepit ilmaistiin tosi hienosti ja iloisesti, jee vihdoinkin! Ja kun se löysi kepin, se katsoi mua ihana iloinen naurava ilme naamallaan "kato mä löysin!"

Vähän pidempään nurtsiin olis saanut tehdä ja vanhettaa vähän pidempään. En haluis niitä nameja kauheasti laitaa, kun tuntuu, että se ajatus jäljestämisestä katoaa siihen syömiseen. Ilman namiakin tarkistaa askeleet suht hyvin, vauhti vaan tahtoo kiihtyä ja toki se tuulen mukana eksyy jäljen sivulle herkemmin. Jotain siltä väliltä, kiitos! Ennen jälkeä ja treenien lopuksi käytiin pienet kävelyt.

Maanantaina 7.5. oli taas jälkeä, nyt jälkiryhmä treenit Tapiolassa Silkkiniityllä ja Killikin pääsi mukaan! Olin aluksi innoissani, jee nurtsijälkeä, mutta kun näin sen ihmisvilinän, olin aika kauhuissani. Koutsin mukaan nyt treenataankin häiriöitä. No ihan kiva, ei me olla koskaan tehty, minä kun olin ajatellut hakea vielä sitä tarkkuutta ja rauhallisuutta. Ei auttanut pullikoida... Yritettiin tehdä jäljet nurtsin reunoille kauas kävelyteistä ja kytätä kuinka moni meni yli ja mistäkin. Meidän jälkeä sotki ihan alusta yksi ja ekan kulman jälkeen toinen koiran ulkoiluttaja. Miksei ne pysyneet niillä kävelyteillä, sitävartenhan niitä siellä on?? Lisäksi viimeiseseen kulmaan pesiytyi puoleksi tunniksi äiti ja lapsi pelaamaan pesistä. Meinasin, että lopetan edelliseen keppiin, jos sinne asti päästään... Laitoin alkuun namia ekan suoran n. puoleen väliin tarkoituksena nostaa jälki tien puolelta ja siitä palkaksi namit. Kulmat oli namitettu ja satunnaisesti sinne tänne vähän ripoteltu. Joka kulman jälkeen suoralla oli keppi ja lopussa kaksi varmuuden vuoksi. Nurtsi oli tosi lyhyt, askeleita (ja siis jälkeä) ei erottanut, pari märkää kohtaakin sattui matkalle.

Jälki ehti vanheta reilun tunnin, tuuli tuli ehkä luoteesta eli lähes myötätuuleen, mutta kun ajettiin jälki viimeisenä, se oli jo ehtinyt jotensakin painua ja loppu lentää tuulen mukana ties minne. Otin jäljen noston hieman kauempaa kuin olin suunnitellut, kun se alku oli sotkettu. Nosti hienosti ja  - tadaa, ne namit olivat just siinä heti tyrkyllä. Lähti ihan mahtavasti liikkeelle. Namit söi, mutta namittomat pätkät meni rennosti ja rauhallisesti vaikka toki vauhti vähän kasvoi kun ei tarvinnut syödä. Välillä haki vähän enemmän, mutta ihan super mahtavasti - hyvää ja vahvaa jäljestystä! Kulmissa tuppasi eksymään yli, mutta hyvin haki ja namit auttoi. Kepit ilmaistiin hienosti. Ekan kulman jälkeen oli märkää ja jonnekin sinne tais jäädä yksi keppi. Kun ennen vikaa kulmaa olevalle kepille asti oli mennyt niin super loistavasti (ainakin yhden harhan ylitys), päätin jatkaa loppuun. Kulmaan asti meni hyvin, sitten eksyi taas yli ja sen jälkeen hukkui koko jälki, koska se oli niin vaihvasti tallottu yli. Aikamme pyörittiin, Kii bongasi takaa kulman ja söi siitä namit, oisin voinut ottaa pois, mutta luulin, että olisi saanut siitä jäljen ja jatkanut, muttei saanut. Kyllä se jälki sitten lopulta löytyi n. 2m ennen tokavikaa keppiä. Siitä jatkettiin vielä 5m selvästi jäljellä vikalle "varmuuskepille". Huikea suoritus! Ei voi muuta sanoa kun TYD - trust your dog!

Ennen jälkitreenejä oltiin käyty Veikkolassa 15min metsäkävely ehkä 600m.

Mutta meidän hienosti alkanut jälkitreeniputki lopahti just nyt. Nimittäin eilisen ulkoilun jälkeen on ohjaajan silmät olleet niin punaiset ja kutisevat, ettei niihin enää auta mitkään tipat eikä lääkkeet. Hitsin koivuallergia, vietämme siis seuraavat 2-3 viikkoa sisätiloissa sadetansseja tanssien. :(

Ja lopuksi täytyy hehkuttaa äitikoira Jillaa, joka nappasi menneenä viikonloppuna toisen ykköstuloksen voittajan jäljeltä ja on siis yhtä vaille KVA sekä agista viimeisen sertin saavuttaen AVA-tittelin! Mahtavaa, kerrassaan!! Ei se ihme, jos jälkikasvu on niin taitavia, koska näähän kulkee geeneissä!

Ei voi edes sanoa, että perässä tullaan. Hirveästi harmittaa, kun nyt koekauden käynnistyttyä kaikki käy kisaamassa ja kokeissa ja me opetellaan kävelemään. Mutta jospa mekin vielä joskus johonkin kisaan tai kokeeseen selvitään.