Vuoden päätös

Vuosi lähenee loppuaan, aikamoinen vuoristorata oli mennyt vuosi. Jos sen kiteyttäisi, niin Kittyn alkuvuosi oli menestystä (HK1, FI MVA, agin sm-nollat+kisat) ja loppuvuosi sairaslomaa. Myn vuosi oli hakua, hakua ja aksan perusjuttuja, ja vähän tottistakin. Vielä ei kisakentät ole meitä kutsuneet, eikä ihan hetkeen vielä kutsu, niin paljon on kesken, vaikka paljon on menty eteenpäinkin.

Vuoden lopussa ollaan tilanteessa että Kitty on taas kunnossa, ja toivottavasti pysyy!! *kop, kop* Treenataan alkuvuosi aksaa, mutta kisoihin ajattelin mennä vasta keväämmällä. Sensijaan tokossa olisi vihdoin tarkoitus päästä korkkaamaan voivoi-luokka, kun loppuvuoden aksa-saikun aikaan saatiin lopulta tunnaria eteenpäin.

My jatkaa aksan, hyppytekniikan ja tottiksen treenaamista, kisoja ajatellaan aikaisintaan keväällä, ehkä vasta kesällä. Keväällä palataan myös hakutreeneihin.

Mylle oli varattu joulua edeltävällä viikolla fyssari, mutta Nuka loukkasi itsensä edellisenä päivänä liukastuessaan, joten Myn vuorosta suurin osa meni Nukan hoitoon (joka paranikin siitä sitten nopeasti!). Mutta sen verran ehti käsittelyyn, että oli taas vino ja pari kipupistettäkin selässä.  Tänään oli sitten Mylle uusi fyssarivuoro. Olen tsempannut tässä välissä taas hihnan kanssa, eli että veto tulee koiran vasemmalta puolelta ja eipäs ollutkaan enää vino. Eikä kireyksiäkään missään, oujee! Mutta tarkkana sen kanssa saa olla, että elämä pyörisi vain koiran vasemmalla puolella. Kittyn kanssa mennään tammikuussa taas Karoliinan tsekkiin. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä tulevaan vuoteen.

*     *     *

Sitten ne tavoitteet 2014, toteutuiko ne. Osa kyllä, moni ei.

Tavoitteita vuodelle 2014

Kitty
- Agissa sm/karsintanollat kasaan, sertin metsästystä

• sm-nollat saatiin, karsintanollista puuttui voitto, sertiä ei saatu :(

- Tokossa VOI1

• ei kisattu tokossa koko vuonna

- HK1 (jos ohjaaja jostain löytää hakumotivaation keväällä, nyt se on hukassa)
- Jos saadaan HK1, niin sitten Kitty ehkä vaihtaa jälkeen

• HK1 saatiin! Ja HK2 alkoi kutkutella mielessä, mutta sitten loppuvuosi menikin saikulla. Jälkeä tehtiin kesällä muutamia, mutta kisoja varten olisi pitänyt treenata janaa ja jälkivarmuutta. Voi olla, että Kittyn kanssa keskitytään nyt vaan tokoon ja aksaan, aika ei riitä kaikkeen kahden kanssa.

- näyttelystä jos sen viimeisen sertin saisi...

• Saatiin ja sen myötä FI MVA -titteli 25.5. Salosta

- raunioilla loppukoe? Maastossa TT.

•  Pelastuspuolen kokeita ei käyty. Suunnittelin kokeita syksylle (vaikkei oltu edes raunioryhmässä), mutta sairasloman takia ne jäi. Keväällä täytynee käydä uusimassa raunioperuskoe, jotta vss-pätevyys säilyy.

Mylle en aseta mitään hirveitä konkreettisia tavoitteita
- tottista, tottista!

• Treenattiin jonkun verran, 1krt/kk Suskin opeissa, mutta omatoimitreenaaminen jäi ihan liian vähälle. Palasia on kyllä paljon olemassa, kestoa ja palkattomuutta pitäisi rakentaa seuraavaksi ja yhdistellä palasia.

- hakua, pistot kuntoon! Ilmaisun valitseminen ja sen kenttätreenaamisen aloittaminen. Haukkua se kovasti tarjoaa...

• Pistot on kunnossa, risteilyäkin vähän yritettiin, pitkiä ratojakin tuli tehtyä (150-200m). Ilmaisua alettiin kesällä harjoitella ensin kenttätreeninä ja sitten maastossa, loppukaudella myös etsinnän yhteydessä, mutta edelleen purkille hakkuen. Suurin ongelma oli maalimiehen pussailu, mutta ihan kivaan vaiheeseen jäätiin marraskuun lopussa ennenkun jäätiin talvitauolle.

- agissa esteopetus pakettiin, iloista menoa ja tarkkaa ohjausta

• Esteopetus on vielä keppien ja kontaktien osalta kesken, samoin hyppytekniikkatreenit, jotka aloitettiin syyskuussa. Tarkkaa ohjausta tämä ohjaaja ei taida oppia koskaan...

- onnistuisikohan syksyllä tokosta ALO:n korkkaus, jos alkaisi treenata?

• No ei todellakaan, kun ei treenattu :D

- johonkin näyttelyyn sen voisi kiikuttaa ainakin kerran

• Erkkarissa käytiin, ja siellä JUN ERI/2 SA  hienosti 8 junnunartun joukossa.

- raunioilta sove syksyllä? vaatii seuraamisen ja telineiden opettelun

• Ei asiaa kokeeseen, kun ei oltu vakkariryhmässä että olisi päässyt harjoittelmaan häiriöitä, lähinnä ampumista. Etsiminen ja telineet olisi kyllä kunnossa.

- terveystarkit keväällä 

• Terveystarkeissa oltiin 5:n pennun voimin  ja Myn saldo A/B, silmät, kyynärät, polvet terveet.

*     *     *

Tavoitteet 2015

Kitty

• Terveenä pysyminen!
• Agiserti
• Tokossa VOI1, ehkä jopa EVL1 jos saisin tsempattua treenaamisen kanssa (paitsi just kuulin 1.8. tulevista evl-sääntöuudistuksista ... ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, tarvis treeniseuraa)
• Raunioilta peruskokeen uusiminen, tai loppukoe
• Jäljen treenaamista, jos motivaatio löytyy - kokeeseen?

My

• Terveenä pysyminen
• Agiesteet kuntoon, ohjausvarmuutta, lähdössä pysyminen, kisaamaan kesällä/syksyllä
• Tottis kasaan, BH kevällä
• Haku kasaan, HK1 syksyllä (esineetkin tarttis treenata!)
• Ehkä syksyllä tokossakin ALO1/AVO1, jos saadaan treenattua ja paketti kasaan, eihän se paljoa eroa BH:sta...

Paluu treenikentille!

Kittyn etujalkaa hoidettiin taas Karoliinalla 2.12., ja se oli jälleen astetta parempi. Pieniä kireyksiä oli hieman muualla, luultavasti kun jalka on toiminut normaalimmin. Takareidessä ei merkittävää kireyttä, eikä selässä. Muskeleita oli kuulemma tullut selvästi lisää, etenkin takajalkoihin ja rintalihakset olivat hieman "hellät" - uimassa oltiin sillon käyty 2krt ja vaikutus on näköjään selkeä! Nyt uintikertoja on takana jo 4, ja vielä 2 tulossa tälle vuodelle. Kotioloissa eli venytyksissä en ole huomannut mitään kanituksia - ja mitenkään muutenhan se ei ole sitä oireillut koko aikana.

Karoliinan suosituksesta (jo toistamiseen) sitten rohkaistiin mielemme ja käytiin heti saman viikon torstaina aksatreeneissä! Ei ollut pikkukelpin riemulla rajaa - ja kiljunta oli sen mukaista. Toiset treenit oli tällä viikolla ja vielä yhdet ohjatut olis tälle vuodelle. Lisäksi satunnaisissa tokotreeneissä ja hallivuorollamme olen ottanut mukaan nyt myös vauhtitreenejä, kuten luoksetuloa, noutoa ja ruutua. Nenähommiinkin se on päässyt pari kertaa "pihapiirietsintöihin", missä on tarjoiltu pähkinöitä vaikeiden piilojen muodossa. Hienosti tekee töitä ja tarkentaa loppuun asti, mieluiten käy vielä hyppäämässä maalimiehen päälle mm. peräkärryyn 1m loikalla (miten se metrinen olisi muka vaikea?) ennen ilmaisua. Se on hienoa, että on tarkka, mutta ehkä ihan noin tarkka ei tarvitsisi olla.

Niin siistii!

My on jatkanut aksahumppaa ja hyppytekniikkaa, pientä tottistakin on tehty, mutta ihan liian pientä. Ja niitä nenähommia. Hakutreenit jätettiin talvitauolle (ohjaajan motivaatiopulan vuoksi - ja tauko tekee hyvää), mutta noita pihapiirietsintöjä on tehty jokunen. Siinä missä ilman hajua Kittyn napanuora on n. 15m, niin Myllä sitä ei ole ollenkaan! Hienosti se kyllä töitä tekee, tykkään sen itsenäisyydestä, mutta pikkuhiljaa voitaisi ehkä alkaa opetella myös "yhdessä töiden tekemistä" noissa rakennus/raunio/pihapiirihommissa. Maastossa saa mennäkin itsenäisesti.

Aina valmiina, mitä tehdään!?

My on myös ollut uimassa, ja on se vaan outo tyyppi. Haraa vastaan altaan reunalla eikä halua uimaan, mutta sitten kun sen sinne nostaa, se ei tulee kertaakaan koko puolen tunnin aikana sieltä pois.

Kuulumisia

Aloitetaan Kittyn etujalasta, sitä on nyt hoidettu taas akupunktiolla Tammisalolla 27.10., auttoi. 6.11. käytiin Räihällä kuvauttamassa nivelet, odotetusti sieltä ei onneksi löytynyt mitään, mutta samat etujalan "kanitukset" Räihä löysi ja antoi hoito-ohjeeksi akupunktiota ja fyssaria. Koska Tammisalolle ei saa aikoja tälle vuodelle (edellistäkin jouduttiin odottamaan 2vk), vaihdettiin lääkäriä ja käytiin kavereiden suosituksesta viime tiistaina 11.11. Karoliina Nyyssösen vastaanotolla. Hän käsitteli koiraa hyvin fyssarimaisesti, löysi jumitusta rangasta ylimenoalueelta sekä vas.takajalasta lihaskireyttä (normaalia operoidulle jalalle). Lisäksi tosiaan vasen etujalka sieltä sun täältä jumia, ja lapojen välistä. Syyksi hän löysi biceps brachii:n (hauislihas), jossa tuntui kiinnikkeitä. Eli lihas on ilmeisesti saanut iskun ja tulehdusreaktion, jonka jälkeen on muodostunut kiinnikkeitä. Sitä hoidettiin akupunktiolla ja laserilla. Sen jälkeen jalka onkin taas venynyt ihan normaalisti. Karoliinan mukaan liikkua saa normaalisti ja agilityynkin saisi mennä tekemään matalia hyppyjä ja putkia. Ei kuitenkaan olla menty, Tammisalon mielipide oli ettei vielä marraskuussa ja haluan pelata varmaan päälle, ettei kuukauden päästä olla taas takapakkitilanteessa. Olisihan se hienoa, jos meillä vihdoin olisi jonkunlainen syy/diagnoosi, ja jospa se tuosta pikkuhiljaa paranisi... Varasin seuraavan ajan Karoliinalle joulukuun alkuun.

Kitty ei ole päässyt treenaamaan pikkutokoja lukuunottamatta vielä sen kummemmin. Kovasti sillä olisi intoa, ja se on muutenkin piristynyt hirveästi (sterkkako alkaa vaikuttaa eikä mieltä enää kiristä?) ja haluaisi riepottaa Mytä jatkuvasti. Hallivuorolla ollaan tehty seuraamista, jääviä, kaukoja ja tunnaria. Vihdoistaviimein alkaa tunnari toimia!!

Myn kanssa on tapeltu agilityssä lähtöongelman kanssa, ekaa kertaa mulla on koira jolla on lähtöongelma. Se ei karkaa, mutta se painuu alas "korppikotka-asentoon". Aluksi yritin vaan käskyillä, kieltämisellä ja vain oikeassa asennossa radalle pääsyllä, mutta nyt ollaan sellaisessa kierteessä ettei siitä pääse pois. Mulla menee hermot ja koira paineistuu ihan turhaan. Se ei todellakaan helposti paineistu, mutta tässä ollaan menty jo niin pitkälle. Nyt ollaan opeteltu "kurre"-temppua, katsotaan saadaanko siirrettyä se lähtörutiinin - kunhan se nyt ensin oppisi tempun. Jos ei, niin sitten My lähtee makuulta, vaikken haluaisikaan sitä.

Haussa ollaan tehty useampi treeni n. 8 piston rataa, vaikka pääpaino on ollut koko syyskauden maalimieskäyttäytymisessä. Syksyllä tehtiin ilmaisutreeniä lyhyillä matkoilla, mutta se ei tuottanut hirveän suurta tulosta ja näkyi pistojen laadussa. Nyt palattiin siihen, että palkkapurkki on näkyvillä ja mm antaa "hauku"-vihjeen (ei erillisiä ilmaisutreenejä enää) ja tämä onkin toiminut loistavasti, ei enää törkeile. Pistoja ollaan sitten jouduttu palauttelemaan, eli pääasiassa tehdään suoria pistoja, mutta väliin yritetään opettaa etenemistä myös L-pistoilla. Lisäksi mm:t saattelee Mytä löydön jälkeen eteenpän, josta kutsun keskilinjalle eli harjoitellaan "laatikon paluuta". Myn haku on siis varsin kivalla mallilla. Tottiksesta ei puhuta mitään...

Hakukuvat © Tuija Hurmekoski, kiitos!

Kävelevät katastrofit ja Myn juoksu

Maanantaiaamuna huomasin, että Kitty siristää reippaasti oikeaa silmää ja se on vuotanut, on varmaan hangannut sitä yöllä. Lampun kanssa bongasin silmän yläosasta selvän pistemäisen haavan ja ihan kun siinä olisi ollut jotain roskaa. Eikun lääkäriä soittelemaan, ja onneksi päästiin Anidentiin heti puolen tunnin päästä.

Tikkuhan sieltä haavasta löytyi, n. 1-2mm pitkä ihan ohut. Lääkäri tutki silmän perusteellisesti, muttei löytänyt muuta vikaa. Ekaa kertaa mitattiin kyynelnesteen tuotto, kun sillä on noita silmävaivoja ollut niin paljon. Terveen silmän 16ml/min(?), kipeän 23. Ihan normaali taso vissiin tuossa terveessä silmässä, joten taustalla ei ole kuivasilmäisyys. Tipoilla (Oftan Aquacol+atropiinia 2pv) silmä parani nopeasti, perjantaina kontrollissa haava oli täysin parantunut. Nopeasti nuo silmävammat paranee, jos haava on puhdas (onneksi roska tuli kerralla pois), ekana iltana oli jo siristelmättä ja ihan ok, eikä yöksikään tarvinnut kauluria laittaa.
 

Torstaina piti vihdoin päästä syksyn ekoihin agitreenehin, mutta koska koutsi ei ollutkaan paikalla ja Kitty myös aavistuksen reagoi etujalan venyttelyihin, päätin olla lähtemättä omatoimiharkkaankaan. Ja hyvä niin, koska perjantaina se reagoi selvästi etujalan venytykseen ts ei antanut venyttää ja tilanne on viikonlopun aikana vain pahentunut. Olemme siis takaisin lähtöruudussa :( Voi kökönkökkö. Väliin jäi myös lauantainen vss-sijoitettujen koirien harjoitus, höh. Tiistaille oli jo aiemmin varattu fyssaritsekki, mutta taidan maanantaina soitella taas Tammisalolle.... huoh.

Päällepäin ne ei ole kyllä kipeitä...

My aloitti torstaina jo kolmannen juoksunsa. Väli piteni nyt reilu 2vk mutta oli silti vain 5kk 8pv. Toisaalta tosi hyvään väliin tuli, koska meillä alkaa Veikkolan hallivuoro marraskuun alusta ja just ehtii loppua ennen sitä. Sinne halliin kun ei edelleenkään juoksuinen saa mennä, eikä hyppytekniikkaa muutenkaan suositella juoksuisena tehtävän (sitä olisi siis hallivuorolla tarkoitus pääsääntöisesti nyt jumpata ens alkuun).

• Myn ensimmäinen juoksuväli (7.12.2013-1.5.2014) 4 kk 24 pv (145 pv)
• Toinen juoksuväli  (1.5.2014-9.10.2014) 5kk 8pv (161 pv)

Eikä Mykään sitten välttynyt äksidentiltä. Perjantai-iltana se röllötti ja kiehnasi tapansa mukaan selällään sohvalla ja tippui siitä lattialle. Ei ole todellakaan eka kerta, mutta tähän asti sen on aina tippunut jaloilleen (kissa?), mutta nyt rämähti suoraan selälleen, liekö lyönyt jotain vieressä olleeseen jakkaraankin. Säikähti ja luikki matalana karkuun ja kyyhötti, menikö keuhkoista ilmat pihalle vai ihan vaan tärskystä. Yön pidin BOT:a päällä ja sai kipulääkkeen. Se aristaa ehkä aavistuksen lanneselkää vasemmalta, mutta noin muuten on ihan normaali pöhlö itsensä. Annoin viikonlopun tulehduskipulääkettä ja kylmähoitoa, otetaan hissuksiin jonkun aikaa. Sunnuntain hakutreenit jäi väliin, ja ehkä varmuuden vuoksi maanantain agitreenitkin.

 Montako kelpiä tarvitaan, että olisi edes yksi treenikoira?

Kylmähoitoklinikka

Lisää fyssarointeja

Viime viikon keskiviikkona My kävi piiiitkästä aikaa fyssarilla. Edellinen varsinainen käyntihän oli huhtikuussa, ja toukokuussa tehtiin vain pikatsekki Kittyn käynnin yhteydessä. Sehän oli sillon vino (opittu tapa?), muttei pahasti jumissa, ja saatiin ohjeita suoristamiseen. Itse epäilin suurimmaksi syyksi hihnassa vetämistä, ja aloin kiinnittää huomiota, että vaihtelen hihnan talutuspuolta kaulapannassa. Eihän me paljon varsinaisia hihnalenkkejä tehdä, ja sillonkin käytetään valjaita, mutta aina esim lämpät ja jäähkät se on jonkun pätkää hihnassa - ja veeeetäää....

Nyt ei ollut vino, jipii! Eikä pahasti jumissa. Mutta vasemmalta puolelta keskiselästä löytyi pistemäinen kipukohta, fyssari epäili kepin tms tökkäisyä. Muutama päivä syötiin tulehduskipulääkettä ja ongelma parani. Treenehihin "saa palata kun ei enää oireile". Seuraavana päivänä vielä vähän oireili, viikonloppuna ei enää.

Tänään Kitty kävi lyhyessä tsekissä etujalan osalta. Ihan ehkä aavistuksen reagoi (tai sitten se vaan kenkkuili), mutta saatiin lupa aksata kevyesti (mitä se on?). Ens viikolla siis näillä näkymin yritetään käydä kokeilemassa... seuraava tsekki sen jälkeen eli 2vk päästä. Sain ohjeeksi, että pitää lämmitellä ja etenkin jäähdytellä erittäin huolellisesti, 15-20min lämppä ja 30min jäähkä. Niin me ollaan kyllä aina tehtykin. Lisäksi treenin jälkeen kylmää etukintulle varmuuden vuoksi.

Nih!

Oli myös puhe punkeroKittyn ruokinnasta, kun sanoin, että nappulamäärä on tiputettu jo puoleen (½dl 2xpv) ja on kohta ihan olematon, niin fyssari oli huolissaan sen vitamiini-hivenaine- yms saannista ja oli light-ruoan kannalla. Lihana se saa erilaisia seoksia ja mm. VOM:a, joka onkin kyllä vitaminoitu. Lisäksi erinäisen satsin vitamiineja (mm. BE), sinkkiä, glucosamiinia, öljyjä yms. Kun tarkoitus oli ennemmin siirtää sitä enemmän raa'alle (nyt 50/50) kuin että lisäisin nappulaa light-muodossa. Mutta tuo turvotus pitäisi saada siltä pois. Galastop nyt ainakin lopetti maidontuotannon, josko se siitä pikkuhiljaa?

Kittyn silmät on nyt olleet ok. Viime viikonloppuna se taas hankasi oikeaa silmää, joten aloin tutkia onko siellä karva tms. Näin pienen roskan ja aloin ottaa sitä pois, mutta sitten alavilkkuluomen(?) alla vilahti jotain mustaa. Eikun "kaivelemaan" ja sieltä paljastui lopulta n. 1cm pitkä tikunpalanen! Voi luoja, mistä se noista roskia silmiinsä kerää!? Ei ihme jos on vähän hankauttanut. Tosin en tiedä oliko tuo roska tullut samana päivänä, vai ollut siellä jo pidempään...

 Pääsin treenaamaan, oliko niin siistii!! (etsintätreenit Ruduksella)

Kittyn kinttu parantui

Kittylle oli lyhyt fyssariaika Nukan siivellä viime viikon keskiviikkona, jalan tsekkaus ja laseria. Jalassa ei ollut merkkiäkään rajoituksista, jumeista eikä kivusta! Fyssari totesi, että rasitusvammat eivät parane näin nopeasti, että olisiko ollut joku mustelma, venähdys tms.

Soitin sitten torstaina Tammisalolle kuulumisia, ja hänkin oli kovin tyytyväinen. Totesi, että on ollut joku "toimintahäiriö". Eli ei siis mikään jännetulehdus, isompi revähdys tms. Hänen mukaan jalalle ei ole jatkohoitotarvetta. Sen sijaan keskusteltiin pitkä tovi selän nestemyhkyrästä, kun yritin saada selville syytä. Nestekertymä johtuu "ihonalaiskudoksen nestekierron autonomisen hermoston toimintahäiriöstä", mutta selvää syytä siihen ei nyt ole, eikä lääkäri osannut sitä sanoa. Ei nähnyt verikokeita tarpeelliseksi, kun koira ei oireile muuten. Mutta kun takatissit on edelleen turvonneet ja niistä tulee maitoa, aloitettiin perjantaina 10vrk Galastop-kuuri. Toistaiseksi sillä ei ole ollut näkyvää vaikutusta.

Olen jatkanut jalan venyttelyä, Kii on saanut liikkua normaalisti ja otan sille vielä yhden fyssarin tähän suht lähelle. Katsotaan sitten tilannetta treenien osalta.

Kamera lenkillä ja Kii on heti kiipeilemässä poseeraamaan.

Silmät vetistää edelleen ajoittain. Viikonloppuna toinen (eri kun aiempi silmätulehdus) oli ihan punainen ja rähmi aamulla, oli varmaankin hinkannut sitä yöllä. En lähtenyt päivystykseen kiikuttamaan ja maanantaina se olikin sitten ihan normaali. Olisiko edellisen päivän metsäkaahailussa saanut heinänsiemen tms sinne, oltiin sellaisella aluella. Kävivät muuten hirvijahdissa, tai My kävi. Katsoin että kaksi hirveä menee alarinteessä - ja kas, perässä menee pikkumusta. Mutta se tuli käskystä pois!

Pikkumusta on taas ihan hapsu, kun varistaa niin kamalasti

Kittylle lisää saikkua

Perjantaina 5.9. oli Kittyllä fyssari, että katsotaan miltä se kesän ja operaatioiden jälkeen näyttää, josko tällä viikolla uskaltaisi agilityyn. Se oli omaan silmään ihan normaali, mutta oli juuri edellisenä ja sitä edellisenä iltana ultahtanut kerran kotipihassa autosta alas hypätessään. Mutta ei ontunut, eikä vaikuttanut millään tavalla kipeältä. Tuosta ulahtelusta fyssarille mainitsin, ja hyppyytettiin sitä autosta, katsottiin liikkeitä, äkkipysähdyksiä ja käännöksiä. Mutta ei mitään ihmeellistä. Käsittelyssä kuitenkin paljastui, että vasen etujalka ei taivu taakse normaalisti, mikä fyssarin mukaan viittaisi biceps-jänteen tulehdukseen (ei hyvä!). Hän suositteli menemään ortopedille. Lisäksi yläselkä oli kauttaaltaan jumissa, ja takaselässä nestekertymää kuten kesäkuussakin, jolloin pistin sitä juoksun jälkeisen turvotuksen piikkiin. Voi Kitty!

En kuitenkaan päätynyt ortopediin, vaan maanantaina soittelin luottolääkärillemme Tammisalolle ja onnen kaupalla saatiinkin peruutusaika keskiviikolle. Tammisalo pohtii koiran ongelmia kokonaisvaltaisesti, löytää kipukohdat käsin kopeloimalla ja hoitaa niitä akupunktiolla, mutta miettii aina laajemmin syitä. Nukan selkäkipuja on hoitanut pari vuotta todella hyvin tuloksin. Hän epäili jo maanantain puhelinkeskustelussa, että harvoin koirilla on pelkkiä jännetulehduksia, yleensä syy löytyy lihaksesta. Ja näin myös kävi. Kittyn koko vasemman olkavarren/lavan alue oli ihan jumissa, samoin kainalosta ja rinnasta lihaksia (en todellakaan muista minkä nimisiä!). Pahin kipupiste löytyi syvältä tricepsin pitkästä haarasta vasta kun ensimmäinen erä neuloja oli ehtinyt vaikuttaa sillä alueella.

Nestekertymä ihonalaiskudoksessa on merkki pitkittyneestä kipureaktiosta. Selän alueen lihakset eivät kuitenkaan olleet merkittävän jumissa ja neulat löystyivät siellä nopeasti. Johtuneeko sitten etupään jumista?

Hoitona Kitty syö nyt viikon verran Sirdaludia ja venyttelen jalkaa + lämpöhoitoa. Soittelen lääkärille viikon kuluttua ja katsotaan jatkohoitosuunnitelmaa. Tammisalon ajatus oli, että muutaman hoitokerran kyllä vaatii, mutta tuskin mitään jatkuvaa pidempiaikaista. Mutta toki jatkossa on huolehdittava entistä tarkemmin säännöllisestä ja riittävästä lihashuollosta. "Vanha" koira ei enää palaudu niin helposti kun nuorempi. Ja kun tämä ei tuppaa näyttämään ongelmia, ne pääsevät helposti pahaksi asti.

Tämän lisäksi Kittyllä on todennäköisesti oikeassa silmässä lievä nk. hornerin syndrooma. Eli hermostohäiriöstä johtuva silmän "tulehdus". Silmätulehdustahan hoidettiin kuukausi sitten ja se paranikin heti tipoilla mikä oli selvä viittaus tavalliseen tulehdukseen. Mutta edelleen silmä vetistää ajoittain, lisäksi pupilli on aavistuksen pienempi, luomet roikkuvat (itse en sitä erota) ja vilkkuluomi tulee hieman esiin (hädintuskin...), mikä sitten viittaisi tuohon horneriin. Tätä ei nyt kuitenkaan hoideta mitenkään, googlettamalla se joko parantuu itsekseen tai sitten ei.

Että sellaista. Lenkkeillään kevyesti eli ei totaalilepoa, mutta ei rasitusta eikä treenejä. Voi Kii-pikkuinen. Ja se ressu kun kätkee kaiken kivun, vaikka toisaalta on hirveän herkkä. Pari kertaa rääkäisi neuloista oikeen kunnolla, Nuka ei ole koskaan reagoinut neuloihin noin näkyvästi.

* * *

Myn kanssa oltiin viime viikonloppu Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Kurssin alun teoriaosuudet herättivät kovasti pohtimaan agilityn rasittavuutta etenkin koiran etupäälle. Mainittiin kroonistuvat etupään jumit ja jännetulehdukset. Oikealla tekniikalla (ei etupainoinen, joustava alastulo) voi vähentää huomattavasti koiran etupään rasituksia, etenkin tuollaisen pikkumaksin kohdalla. Joten nyt eikun niskasta kiinni ja aion yrittää rakentaa Mylle hyppytekniikan Ullan oppien mukaan. Myltä löytyi kyllä voimaa takapäästä, ja se alkoi oppia painon siirtoa taakse, sen suurimmat virheet olivat hyppääminen pää ylhäällä sekä jäykkä alastulo. Itse en näe hypyssä mitään vikaa, vaan olin jo ehtinyt todeta että "ei sillä tule olemaan mitään ongelmia maksihyppyjen kanssa", kun niitä tuossa pari viikkoa sitten ekoja kertoja kokeiltiin. Tähän astihan ollaan menty pääasiassa max. n. 45cm hyppyjä, joten kovin sitkeää väärää tekniikkaa se ei ole onneksi ehtinyt vielä oppia.

Kelpieleiri 2014

Elokuun lopussa vietettiin leireillen pidennetty viikonloppu Hauholla Hauhovissa kelpieporukalla, sukulaisia ja vähän muitakin. My treenasi ahkerasti hakua, esineitä, ilmaisua ja agilityä. Kitty teki vähän tottista, esineruutua ja yhden peltojäljen. Oli huisin kivaa! Kittyn pennuista paikalla olivat Myn lisäksi Tikru, Rommi ja Kamu.

Haussa My teki pisimmän treenin ikinä, ehkä 200m rata, ainakin 8 pistoa, pari tyhjää jne. Hyvin jaksaa. Toisena päivänä lyhyempi treeni suorilla pistoilla ja L:llä. Meidän suurin ongelma onkin ilmaisu ja mm-käytös, sitä nyt tehotreeniin, pistot se jo osaa! Agitreeneissä keskityttiin rytmitykseen, ja sain hyviä neuvoja miten saada kaarrattava kelpie linjalle. Kitty oli vielä vauhtilajeista saikulla. Esineruudussa Kii teki vierailla esineillä hyvin, My tarvitsee vielä isosti apuja palautukseen, mutta etsintä sujuu hienosti (kunhan ensin hoksasi ettei ollutkaan hakumetsässä). Kitty ajoi n. 400m peltojäljen vähän hurlumhei-meninigillä.

Mitä muuten kuuluu?
Kii toipui operaatioistaan todella nopeasti, viikossa se oli jo ihan kunnossa. Otettiin kuitenkin varovasti eli 2 viikkoa hihnassa, sitten pikkuhiljaa irti metsälenkeillä riehumista välttäen ja sen jälkeen on saanut mennä ja rällätä miten haluaa. Ei olla vielä treenailtu mitään vauhtilajeja, perjantaina on fyssari ja katsotaan sitten josko ens viikolla uskaltautuisi aksaan. Vaikka sterkka ei ollutkaan tähystys, niin pienen n. 3cm haavan myötä toipuminen oli hämmästyttävän nopeeta!

My on treenannut hakua kerran viikossa koko kesän, Kitty ei ole hakuillut vielä saikun jälkeen. Sillä oli ennen taukoa isoja ongelmia haussa, johtunee minusta ja meidän suhteesta, saa nähdä palaako se enää hakuun. Jälkikoe kutkuttelisi, mutta pitäisi vähän treenata.

My on myös tottistellut n. 1krt/kk:ssa Suski Korrin yksärillä, ja sen lisäksi pientä pihatreeniä, mutta ihan liian vähän ollaan käyty kentällä tottistelemassa. Ei se homma etene jos ei treenaa. Mutta se oikea asenne ja mielentila on saatu luotua, ja seuraaminenkin taitaa pikkaisen olla edennyt kuitenkin. Nyt pitäisi piipertää niitä tarkempia juttuja, noudon luovutusta, jääviä kuntoon, paikkamakuuta ei olla tehty juurikaan. Hyppyesteen treenaaminen aloitettiin kotona ja nopeasti sain nostettua sen 70cm >85cm. Suskin treenissä kerran sitten katsottiin hyppyä ja tehtiin aina 90cm:iin asti. Hyvä tekniikka kuulemma. A-estettä teen vasta kun agility A on kunnossa.

Agility oli täystauolla elokuun puoliväliin asti. Nyt My on ehtinyt treenata uudessa ryhmässä muutamia kertoja, ja tosi hyvin on mennyt. Tehdään pientä rataa + erikoispisteissä estetreeniä (puomi, kepit yms). Rimat oli viime treenissä jo 55cm, ei mitään ongelmia! Tulevana viikonloppuna osallistutaan Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, saa nähdä mitä hän sanoo hyppytyylistä. Kisaikäkin lapsilla tuli täyteen 20.8., mutta kovin kaukana ollaan vielä siitä tasosta - katsotaan sit joskus vuoden päästä.

Kittyä operoitiin

Kitty on kolautellut kipeästi muutaman kerran leikattua polveaan. Polveen asennettu pinna liikkui heti leikkauksen jälkeen n. 1mm, se on ollut tunnettavissa polven pinnalla ja sen päällä olevat kudokset rutisevat. Keväällä Räihä sanoi, että jos kovasti kolauttelee sitä ja se on kipeä, voisi pinnan poistaa. Samalla halusin poistettavaksi muutkin metallit jalasta, jos suinkin ne vielä irti lähtisivät. Ja sterilisaation pyysin samaan syssyyn, jos aika riittää eikä anestesia veny liian pitkäksi.

Operaatio oli eilen keskiviikkona 30.7. Isoin metallilevy oli ollut aika tiukassa, mutta lopulta kaikki metalli saatiin jalasta pois. Sterilisaationkin Räihä sai tehtyä, alun perin puhui pienestä viillosta, jonka kautta munasarjat saa poistettua, kohtu jää sinne surkastumaan. Mutta oli sitten saanut ujutettua kohdunkin pois siitä pienestä haavasta.

Jalasta poistetut raudat, paitsi se pinna tuosta puuttuu. Toivottavasti se tuli kuitenkin poistettua?!

Nyt on sitten reikää siellä sun täällä koiraa, mutta nopeasti sen pitäisi tuosta toipua. 2 vk hihnalenkkeilyä, ei riehumista. Ajattelin ottaa kuitenkin varovasti, ja pidetään 4 viikon sairasloma rajuimmista harrastuksista (nyt olisi oiva tilaisuus kasata se tuskastuttava tunnari...). Hihnalenkeille se pääsee hyvinkin pian, ja normi metsälenkeillekin tuon 2 viikon jälkeen.

Tässä pönötyskuvat erkkarista, pönöttäjät eivät kyllä ihan pane parastaan. Kuvat K. Henttonen.

Erkkari 2014

Kittyn ei pitänyt enää valioitumisen jälkeen osallistua näyttelyihin ja Myn ajattelin antaa vielä kasvaa tämän vuoden. Mutta sitten päätin kuitenkin ilmoittaa molemmat SBCAK erkkariin, koska se jälleen oli lähellä (Tuomarinkartano) ja sinne oli tulossa iso liuta muitakin Maiskis-koiria.

Eilen sitten hikoiltiin hurjassa +30 asteen helteessä koko päivä Tuomarinkartanossa. Onneksi erkkari oli sivussa päänäyttelystä "koivikkoalueella" jonne teltat ja häkit sai varjoon. Ja onneksi tuuli. Mutta kyllä oli hurjan hikinen päivä, koirat sentään jaksoivat hyvin.

Kittyn pennuista paikalla oli Karuso "Kamu", Kodiak "Acce" ja My. Lisäksi Kronos "Tikru" oli turistiluokassa (kastroitu).

Tässä saldo:
Maiskis Karuso JUN ERI/1 SA PU4 vara-SERT
Maiskis Kodiak JUN ERI/3 SA
Maiskis Kamyra JUN ERI/2 SA
Maiskis Nugaroo KÄY ERI/3 SA

Tuomarina Valerie Hutton, Australia

Hienosti kaikki saivat ERI:n ja SA:n! Junnu-uroksia oli kolme, Kamu voitti ja Acce jäi kolmanneksi. Kamu oli hienosti myös PU4, upeeta! Myn tulokseen olin erittäin tyytyväinen, en edes odottanut ERI:ä. Kahdeksan juniorinartun luokassa 2. sija oli hieno! My esiintyi hyvin alun peitsausongelmien jälkeen. Pojat esiintyi kertakaikkiaan mallikkaasti.

Kitty oli käyttöluokan viimeinen. Se ei esiintynyt ollenkaan hyvin, liikkeessä piti kontaktia, josta tuomari huomautteli, seisoi laamana jne. Ei napannut, ei.

Kamu esiintyi myös Maiskis-kasvattajaryhmässä, joka oli viidestä kelpieryhmästä paras eli ROP ja voittivat myös bortsujen parhaan ryhmän eli BIS1 kasvattajaryhmä!

Myn arvostelu:
17 m.o. in good condition, well balanced, good head proportions and ear carriage, good length of neck, well laid back, level topline, sloping(?) croup, coming back into coat, moves sufficiently and needs time to mature.

Kittyn arvostelu:
5 y.o. good coat and condition, pleasing head and earset, level topline, would prefer more lay in back, deep chest and flank, good tailset, busy mover.

Kosmos "Rommi" teki samaan aikaan syrjähypyn Porvoon näyttelyyn ja jäi jälleen toiseksi serkkupojan jälkeen (PU2 ja VASERT), mutta hienosti sekin ja sai hyvän arvostelun.

Agi SM 2014

Elämämme ekat agi-sm:t on nyt käyty. Koska tuloksemme ei riittäneet KKK:n joukkueeseen, en lähtenyt perjantain kisoihinkaan, vaan käytiin sitten vaan sunnuntaina päiväreissulla. Tuloksilla ei juhlittu, eli hyllytettiin heti alkuunsa siihen mihin varmaan puolet medien karsintaradan koirakoista, hyppy 8:n takaakiertoon. Kun ei ehdi, ei ehdi, ja ohjauskin oli myöhässä. Kii kävi ihan hullun kuumana, kakkosen takaakierrossa (kierrätin toista kautta mitä kuvassa on piirretty) se huusi ja hiekka lensi kun se suti, tuli niin tiukkaan, että mietin jo että mahtuuko se siitä. 5:sen ohjasin huonosti, kun oli niin kiire eteenpäin, ja siinä tuli kielto. Hyllyn jälkeen se lähtikin lapasesta ihan kokonaan, en ohjannut ja koira meni omiaan, hyppi mitä sattui. Kepeillemeno onnistui kuitenkin loistavasti, siitä olen tosi tyytyväinen, moni otti virheitä siinäkin. Rata on videolla, mutta niin kaukaa kuvattu, ettei siitä näe mitään.

Kuva © Koirakuvat.fi

Mutta ei haittaa, ja finaalirata olisi ollut meidän tasoon ihan mahdoton ja mielummin sitä istuikin katsomon puolella. Niin paljon on vielä treenattavaa! Mutta täytyy olla tosi tyytyväinen meidän tähän kauteen - vuosi sitten ei vielä tiennyt onko meillä sitä edes, kestääkö koira agilityä. Syksyllä vasta aloitettiin treenaamaan, ja marraskuussa lähes 2v tauon jälkeen kisaamaan ensimmäistä varsinaista kauttamme kolmosissa, kumpikaan, ikinä. Ja kauden päätteeksi oltiin SM:ssä! Että siihen nähden ihan huippua!

Lohjaltakin ROP!

Lohjan ryhmänäyttelystä tuomisina KÄY ERI 1 SA PN1 ROP. Tuomarina Tarja Löfman. Kii oli ainoa, joka sai ERI:n tai SA:n. Avoimessa luokassa oli kolme narttua, jotka saivat H:ta ja EH:ta. Uroksista ei ollut kun yksi pentuluokassa, ja sai KP:n. Hieman tiukempi tuomari, joten saa olla kovin tyytyväinen. Tosin täytyy sanoa, että kyllä oli taas hurja hajonta koirissa. Kittyn kohdalla arvostelu oli ihan kohdillaan. Ryhmäänkin jäätiin, mutta sieltä lennettin heti ekojen joukossa pihalle.

Erinomaisen tyyppinen aavistuksen pitkä runkoinen narttu. Oikea ilmeinen pää. Hieman leveä asentoiset korvat. Hyvä eturinta ja rintakehän tilavuus. Sopivat kulmaukset. Hieman pitkä lanneosa. Liikkuu hyvällä askelpituudella ylälinjansa säilyttäen. Valpas olemus.

Innostuin tässä melkeen, josko sittenkin erkkariin. Mutta sitten muistin, että pitäisi se sterkka hoitaa nyt kesällä alta pois. Katsotaan miten saan sen varattua, samalla kun pitäisi poistaa niitä metalleja jalasta. Ja ei, ei todellakaan suunnata ulkomaille näyttelyihin :D Kyllä tämä saa nyt riittää meille.

Illalla käytiin vielä metsälammella uimassa. Kii ui varmaan 20 minuuttia. My pakeni pusikkoon, ja suoritti siellä metsänhoidollisia tehtäviä. Kuvat taas kännyräpsyjä, pitäs kuljetella kameraa enempi mukana...

Perjantaina Kii kävi taas fyssarilla. Ja taas oli etulapojen takana trapetsiukset jumissa. Ei pahasti, eikä kroonisesti, aukesi kyllä hyvin käsittelyssä. Mutta jostain tämä nyt johtuu. En ole keksinyt mitään muuta, kun että se on nyt autossa istunut Myn kanssa hieman liian matalassa häkissä, könöttääkö se siellä? Täytyy kokeilla olla nyt ilman häkkiä. Tosin nythän treenitkin vähenee, kun aksassa alkoi kesätauko, joten kaksi autossaistumisiltaa poistuu.

Rimantiputtelua

Viimeviikon lopulla kisattiin kaikkiaan 6 starttia ja kasaan saatiin yksi säälittävä nolla ja pari vitosta (rimat) sekä läjä hyllyjä. Onneksi se tupla tuli haalittua jo aiemmin. Molemmat rimantiputteluvitoset olisivat tuoneet sertin ilman tiputettua rimaa, harmittaako?

Helatorstaina juostiin Esa Muotkan ratojan Nummelassa, tuloksena hyl, 5, 0. Radat tehtiin järjestyksessä C-B-A.  Kamera jäi kotiin, mutta ratapiirustukset löytyivät kivasti seinältä.

C-rata eli hyppäri oli ihan ihmeellinen, pientä syheröä, suoraa menoa ja taas syheröä. Ohjaaja sotkeutui itseensä heti 4-hypyllä, koira livahti viereisen 6-hypyn. Muutakin säätöä siellä tuli myöhemmin mm. 15 jälkeen huusin eteen ja koira meni jalkojeni edestä poikittain putkeen.

B-radalta luulin, että tultiin nollalla maaliin, se meni varsin mukavasti, paitsi meinasin ottaa kiellon vikalta hypyltä, kun en ohjannut ollenkaan. Ihan viime hetkellä muistin etsiä koiran selkäni takaa ja ohjata sen hypylle. Mutta sitten tulostaululla komeilikin 5:nen ja vasta tuloslapusta selvisi, että se oli rima. En tiedä mikä, en huomannut. A:n kontaktit oli hitaita, muuten ei mitään ihmeellistä. Hypyn 4 takaakiertoon olin myöhässä ja viime hetkellä kunnon karjaisulla sain sen kiertämään väärin päin menemisen sijaan, olisiko ollut sitten se rima?

A-radalta tehtiin oikein kiva nolla, ensimmäinen A:n suoritus oli nopea(!), tuli liukumalla alas, pitkään aikaan ei noin nopea ole ollutkaan. Mutta toinen oli sitten tooooosi hidas (ja niihin pariin sekuntiin se serti sitten sillä radalla kosahti), juoksin liikaa edelle ja kun jäin sinne odottamaan, niin Kii ei pystynyt tulla alas ollenkaan.... hohhoi.

Kisoista jäi hyvä fiilis, agiradat oli oikein hyviä.

Sunnuntaina kisattiin Lohjalla Markku Kaukisen radoilla kolme starttia, tuloksena 5, hyl, hyl. Rimoja tippui joka radalla! Ja niin tippui monella muullakin, sitä siellä kovasti ihmeteltiin. Ekan radan rima oli oma vikani, ihan liian tiukka takaakierto, mutta kun meinasi ensin tulla väärin päin. Tokaradan tiputuksessakin näyttäisi, että vedän käden juuri sopivasti alas, mutta kolmannen radan rimaa en tunnusta omaan piikkiini. Mutta ei ne kyllä ennen noin herkässä ole olleet...

B-rata oli kaikin puolin hyvä - paitsi se rima. Kontaktit toki edelleen, ja aina, hitaat...

C-rata vedettiin hyvin rimasta huolimatta, mutta koira livahti kepeiltä väärälle esteelle, samoin keinulta, hups. Kontaktit tehtiin kerrankin kunnolla alas asti!

D-radalla ohjaus sitten levisin riman tippumisen jälkeen ihan kokonaan. Ja on se nyt vaan todettava, että kun raivo ja vauhti on nykyään niin kovat, ei se enää käänny vetämällä ja huutamalla. Pitää  vastakäännöksiä yms alkaa ottaa ohjelmistoon ihan tosissaan.

SM-kisoihin on nyt sitten ilmoittauduttu...

FI MVA!!

3 vuoden näyttelytauon jälkeen sain vihdoin ilmoitettua Kittyn näyttelyyn, kun se on nyt "hyvässä lihassa" ja karvassa. Salon ryhmänäyttelyssä tuomarina oli Fiona Clarke Irlannista, kelpejä yksi uros ja 2 muuta narttua, kaikki nartut saivat SA:n, uros ei. Kitty debytoi käyttöluokassa ja sai saaliikseen KÄY ERI 1 SA PN1 SERT ROP FI MVA!!

Exc. stop. Nice erect ears. Exc. topline, movement. Outline exc. Temperamen exc. Overall exc.

Varsin excellenttiä siis! Maailman ihanin ja suloisin Kitty! Se on varalta ilmoitettu myös Lohjan ryhmikseen 2vk päähän, ajatuksena että jos ei näistä se vika serti irtoa, saa minun puolesta olla. Noh, irtosi! Mutta kai me sinne Lohjalle lähdetään kuulemaan mistä suunnasta suomalaisella tuomarilla tuulee.

Aika huima toukokuu on meillä ollut, kohta kaikki vuoden tavoitteet on jo kasassa! Pitääkö tässä alkaa seuraavaksi sitä jälkeä jumpata kisakuntoon...

Tuplanolla!

Tänään kisattiin KKK:n omissa kisoissa, tuomarina viimevuoden kurssilta valmistunut Arto Laitinen. Agiradat oli varsin kivoja, B-radalla kuitenkin hieman pohdittavaa ja siinä loppupätkä mentiinkin vähän "veitsenterällä". A-radalla Kii kompuroi puomin ylösmenossa ja A oli tosi hidas, B-radalla varasti A:lta (pitäis alkaa vaan juoksuttaa sitä läpi) ja oma ohjaus sekosi niin, etten tehnytkään valssia, vaikka hyvin olisi ehtinyt, onneksi kuvio hoitui takaaleikkauksellakin ja kaukainen putkenpää löytyi hienosti. B-radan puomi oli nopea viimeaikaisiin hiippailuihin nähden. Hyppyrata meni ihan kaaokseksi, ei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä ohjauksiin kentän toiseen päähän. Sertit jäi sekunnin päähän.

Alunperin olin päättänyt, että sm-nollat on kauden tavoite, mutta turha lähteä sm-kisoihin. Nyt kisoissa seurakaverit kuitenkin sanoivat, että ilman muuta lähdette. Ei sitä tiedä tuleeko koskaan enää mahdollisuutta. Niinpä. Että kai me sitten...

Lauantain Kitty kisasi lainaohjaajan kanssa Järvenpäässä neljä rataa. Kisaa oli edeltänyt kolmet pienet treenit viikolla, kun Kii ei aluksi halunnut lähteä toisen mukaan ollenkaan! Kisoissa olikin mennyt vähän jarrut päällä, mutta kohtalaisen hyvin oli kuitenkin kulkenut (en ollut paikalla, ettei olisi tullut vaan jalkoihin istumaan). 3xhyl ja vikalta radalta hieno 5 (vika rima!).

HK1

No nyt se on tehty, olen korkannut pk-kisat! En yleensä hirveästi jännitä kisaamista, mutta tuo pk-puoli on ollut itselle täysin vierasta, joten jo ilmoittautuminen saatika sitten osallistuminen on kyllä hieman jännittänyt. Tosi pitkäpiimäistähän tämä meidän uran aloitus on ollut, kun ensimmäisen kerran olin ilmoittautunut kokeeseen lähes 2 vuotta sitten! Se piti perua polven hajoamisen takia, ja viime marraskuun koe vatsataudin takia, mutta nyt päästiin vihdoin! Osallistuttiin oman pienen seuramme, Veikkolan Koirakerhon kokeeseen, helppo olla omalla kentällä tuttujen ihmisten kanssa.

Tottis oli ensin, sitten haku ja lopuksi esineet.
Tottiksesta saatiin kasaan nippanappa se vaadittavat 70p. Metristähän Kitty ei tee (43cm koira, polvi leikattu, en halua rikkoa sitä), joten siitä heti -15p. Lisäksi liikkeestä istumisessa maahan, A-esteen kiersi paluussa, noudon palautukset hitaita jne. Teki lähestulkoon kaikki virheet mitä pystyi, ton huonommin ei voi mennä, joten siinä mielessä se sitten riitti nippanappa!

Maasto meni paremmin, oikeastaan tosi hyvin. Kitty oli kokeen ainoa, joka nosti vasemman etukulman (tuulen alapuolelta) umpparista maalimiehen! Kerrankin ei oikonut kulmaa! Mutta sen jälkeen samalla puolella keskellä aluetta isojen kuusen runkojen ympäröimä jäi, oli juossut ohi parikin kertaa, mutta ilmeisesti aina keskilinjaa kohti palatessa, joten oliko niin kiire mun luo, nenä kiinni vai mitä? (korjataan, käytiin treenaamassa alueella, ja ratamestari näytti missä mm oli ollut, ei ollenkaan siellä mitä ymmärsin tuomarin puheista, vaan lähes vasemmassa takanurkassa. Kii pyöri kyllä siellä lähellä ja mm sanoi, että oli mennyt läheltä ohi, mutta oliko ollut tarpeeksi syvällä, että olisi saanut tuulesta hajun kun se puski sivulinjalle. Itse uskon nyt, että kyllä koira olisi sen nostanut, jos olisi hajun saanut!) Itse pistotin vasemman puolen tosi huonosti, kun en osannut lukea maastoa etukäteen, se kun oli todella hankala poikittaisten isojen runkojen takia ja olisi pitänyt katsoa lähetyskohdat huolella (itseasiassa olin pistottanut ihan oikein, vasemmalle ei kertakaikkiaan olisi pystynyt paremmin lähettämään kuusenrunkojen takia!). Toinen mm löytyi oikeasta takakulmasta. Kii työskenteli hyvin, ihan mieletöntä! Tuomarikin kehui, että sillä on hyvät syvät pistot ja se etenee hyvin! Mun koira, joka ei mee mihinkään ja tekee vaan "homovoltteja"... Ihan mieletöntä! Nipisti -10p työskentelypistettä siitä jätetystä maalimiehestä (joka itseasiassa nyt jälkeenpäin tarkistettuna ei mun mielestä ole jätetty!, muistiko tuomari oikeasti missä mm oli?? koska ei ollut enää koepäivänä käynyt katsomassa paikkoja - noh, ihan sama ei vaikuta enää mihinkään muutakun omaan fiilikseen koiran toiminnasta), muuten täydet! Kaikkiaan tuli vissiin 3 pistoa molemmin puolin, koko rata käytiin siis läpi. Olen niin ylpeä siitä!

Esineruudusta 29p. Nosti aika läheltä vasenta etukulmaa muovisen koiranlelu renkaan, reagoi siihen hienosti, joutui tovin työstämään. Luovutus oli huono, inhotti kantaa toisten kuolaamaa lelua, joten tiputteli sitä viimeiset metrit useamman kerran, mutta lopulta toi käteen asti. Siitä -1p, aikaa meni kuulemma 38s.

Pisteitä tuli siis 259p, II-tulos, HK1 ja 2/3 sija alokasluokassa. Tuomari Heidi Helin.

Kuvat viime kesältä: Tuija Hurmekoski, kiitos!