Etätreeniä

Eilen Veikkolan aksavuoro. Tehtiin taas edellisen ryhmän radasta kaksi versiota.

Toisella tein irtoamisharkkaa ensin hypyillä 1-4. Myöhemmin seisoin jopa keppien takana ja kyllä se lopulta haki sen 4s esteenkin. Hyvä Siwwi. Puomilla taas madeltiin, vähän nokittiinkin, mutta ei se kyllä apua tuo.

Toisella radalla tehtiin sitten kaikenlaista pientä säätöä ja viritystä. 1-2:nen tehtiin niin, että seisoi putken takana A:n harjan kohdalla (A:n oikella puolella) selkä A:han päin ja otti oikealla kädellä koiraa vastaan ja putkeen. Esimmäinen kerta meni hyvin, sitten keepi alkoi arpoa, että pitääkö mennäkin A:lle vai ohi, mutta ei vahingossakaan putkeen. Hölmö. Välistävetoja yritin muistaa ohjata jäykin käsin, ja kyllähän se auttaa asiaan!

Kittyllä oli vissiin eilen ollut pitkästä aikaa tylsä päivä. Se oli päättänyt, että takan viereen ilmaantuneen pahvilaatikon halot oli tuotu pienen keepin päivän piristykseksi. Halot oli levitelty ja murusteltu pitkin olohuoneen karvalankamattoa. Myös sohvan suojana ollut lakana oli alkanut kummasti muotoutua kohti matonkuteita muistuttavia suikaleita. Mitähän keepi tänään on keksinyt?

Kelloseppäkoululla

Sunnuntaiksi oli tarjolla ex-tempore mahdollisuus rakennusetsintään Tapiolan Kelloseppäkoululla. Siellähän ollaan Nukan kanssa takavuosina parikin kertaa käyty treenaamassa. Sattuipa oiva tilaisuus testata töppösiä, jotka Ärräjengi sai parahiksi eilen hommattua, ja joita ehkä päästään lainaamaan viikon päästä. Turun itsenäisyyspäiväkeikalla kun pitää olla koiralla tassusuojat. Olisihan ollut vähän hölmöä ajaa sinne asti todetakseen, ettei koira kykene työskentelemään tossut jalassa. Mutta näinhän ei toki käynyt.


Kit roikotti ensin yhtä tassua, mutta kun toiseenkin etutassuun laitettiin töppönen, oli pakko jompikumpi aina laskea maahan. Kun kaikissa neljässä jalassa oli tossut, kulki keepi kolmella jalalla (yksi takajalka sojotti suorana ilmassa) omituisesti loikkien. Mutta kun päästiin lähemmäs rakennusta ja se haistoi ihmiset, unohtui tossut. "töps, töps, töps" se mennä töpsötti kun ei mitään. Kelpo työkoira.

Keepillä oli maalaimiehiä ensin kahdessa huoneistossa, no problemos. Se oli hienosti ohjattavissa pelkällä omalla liikkeellä. Tiesi vissiin jo, että huoneet tarkistetaan järjestyksessä. Sitten kaksi oli kellaritiloissa, joista ensimmäinen verkkokomerossa yhden kellarihuoneen takanurkassa. Mutta harmillisesti kulkureitillä oli iso kasa paperijätettä täynnä olevia mustia jätesäkkejä, joten keepi meinasi ensin, ettei sinne pääse. Kun kehotin vaan menemään, toki se sitten meni ja rämpi pussien yli ja seasta ja vähän aikaa joutui vissiin tekemään hommia ennenkun paikallisti kadonneen.

Viimeinen figu oli toisessa kellarihuoneessa, jossa oli kapean käytävän varrella vieri vieressä jotain kylmäsäilytyskomeroita. Ovi toisensa jälkeen keepi tarkasti, selvästi merkkaili vanhoja piiloja, mutta lopulta löysi oikean oven. Näytölle vaan sattui menemään ensin väärästä ovesta :D Sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä. Mutta eri pätevä, etsimisessä se oli varsin suoraviivainen, eikä hirveästi tarvinnut edes hakea.

Treenien jälkeen vietiin porukalla Setä-eläimet ja kamera kauniissa auringonpaisteessa lähimaastoihin lenkille. Mielessä siinsi tietenkin potentiaalinen joulukorttikuva. Pikkukeepi poseerasi aluksi nakuna, mutta välillä piti heittä palttoota niskaan, kun alkoi palella. On sillä jo jonkulaista uutta karvanalkua tulossa, mutta kovin se on vielä kalju.

Pikkukissa

Pikkukissa was here

Saatiin myös meidän uusi valo. Kas, sehän on melkein kuin joulukuusi.

Reagointia pakkasessa

Minitreenit taas. Koska olin laiskaakin laiskempi, ja oli hyvä tuuli, päätin ottaa reagointiharjoitusta. Oltin Kulmakorvessa jossain Ämmässuon kupeessa, vieressä oli korkea (kasattu jäte-?) mäki. Laitoin mm. rinteeseen n. 30m korkeuteen ja lähdin kulkemaan tietä pitkin vastatuuleen koira liinassa. Kitty olisi heti halunnut syöksyä rinteeseen, lopulta sitten päästinkin. Ja sama toisella. Hyvin meni, itse laiskottelin ja jäin tielle, helppoa!

Huutaminen vaan on niin siistii!

Keskiviikkoaksat. Ja koutsi-Juhan mielestä Kitty vaan "päästelee höyryjä", joten me ei sitten tällä radalla taas keskitytty olemaan hiljaa, vaan luukutettiin täysillä. Suu auki huutaen.

Hitsi, kuvasta puuttu numeroita. Keppien jälkeen 16=20 ja 17=21 ja siitä vielä putki 16 nurinpäin.

Alun leieröinti 1-2 7:n takana meni hienosti. 4:sen jälkeen Kit säntäili kohti putkea, joten tiukempi vastakäden moikkaus 5:sen takapuolella sai sen kääntymään oikeaan suuntaan ja ohjaajakin ehti paremmin 6:sen takaakierrolle. Jossa keepi tosin säntäsi takaakierron sijasta putkeen 16.

Tovi jos toinenkin hinkattiin kuviota 6-7, koska ohjaajan käden vippaus heitti keepin aluksi 6:sen jälkeen vaihteeksi putkeen 2 eikä 7:n takaakiertoon. Jäykät kädet koukussa, vain kropalla ohjaus, johan toimi. Loistava oivallus!

Sitten hinkattiin takaaleikkausta eli kuvio 6-11. Putken 13 suu piti kääntää ensin pois edestä, mutta lopulta onnistui ihan suht kivasti kai. Ja se mikä yllätti positiivisesti, niin keepi haki itsenäisesti hypyt 11 ja 12, vaikka olin itse suht kaukana.

Putkelta 13 putkeen 14 se kuulema tuli lujaa, mutta silti pystyi vielä kiihdyttämäänkin, hullu koira! 15 takaakierto ja päällejuoksu meni hienosti. 16-17 poispäinkäännöstä tein ensin sylikäännöksenä, joka ei ihan toiminut, mutta pienellä hinkkaamisella ohjaajakin oppi ja koira meni tietysti loistavasti. Lopuksi vielä putken 20 (=16) jälkeen sylivekki esteelle 21 (=17) ja takaisin putkeen. Se toimi tosi hienosti pienellä käännöksellä.

Odotellessa tehtiin vähän double-box valsseja sekä nokittiin puomin alastulossa, targetilla ja ilman. Nokkimisesta huolimatta se hidastelee siihen asentoon menemisessä. Miten ihmeessä saan siihen ikinä sen oikean vauhdin?

Hiljaa hyvä tulee

... ja huutamatta parempi! Eilen oli Veikkolan aksavuoro. En ollut jaksanut miettiä mitään tekniikkateemaa enkä rataa, joten radaksi tehtiin Anun päästä joku kieputus, ja toisella puolella oli hyppyjumppis, pussi ja kepit.

Yritin ensin Anun rataa, mutta kun keepi huusi lähes tauotta, muistin mitä me treenataankin. Hiljaa menemistä, suu supussa. Ja onnistuihan se, parin murahduksen ja kiellon jälkeen koira oli hiljaa. Vaatii hyvin maltillista ohjausta ja hiljaista kehua, mutta ehkä saan sen vielä korjattua. Olisi pitänyt tajuta jo aiemmin puuttua siihen huutamiseen, mutta ei tullut mieleen, että se vaan pahenee ja se olisi kuitenkin ehkä kitkettävissä pois. Tehtiinkin siis vaan pientä kieputusta - hyshys.

Jumppasarjat meni hyvin, samoin kepit menee nykyään taas loistavasti, eli olemme parantuneet viimeisen keppivälin syndroomasta. Puomin irtopäällä nokittiin alastuloa, vähän häiritsi toisten meno keskittymistä, ja kun ei olla sitä edes vahvistettu kotona, kun oli se mahatauti (seliseli). Radalla tehtiin puomi kyllä pari kertaa kokonaisena ja sehän toimi ihan kohtalaisesti.

Ja pistoja

Tänään sitten treenit vähän isommalla porukalla, mutta meidän kaava oli kyllä ihan sama kun eilen. Oltiin Oittaalla raunioradan vieressä, tuuli pyöri millon mistäkin suunnasta. Tarkoitus oli yrittää suoristaa pistoja, ja sotkea sekaan taas tyhjä. Nyt figuille ohjeeksi, että rulla kaksi käsin, tai käden ja kropan välissä, jotta keepi ottaisi sen keskeltä kiinni eikä sikarina.

1. vasen, myötätuuleen, löytö, aivan mahtava!
2. oikea, vastatuuleen, löytö raunoilla, surkea. Suhasi, kaahasi ja etsi, mutta ei edennyt tarpeeksi pitkälle löytääkseen. Ehkä raunioiden kasat/alatalot nosti hajun jotenkin ylös, kun ei osunut nenään, vaikka oli aivan suora baana. Jouduin lähettämään parikin kertaa uudelleen.
3. vasen, myötätuuleen, tyhjä. Ei edennyt kun ehkä 30-40 m, ja lähti sitten jälkiä eteenpäin keskilinjaa. Hetken päästä kutsuin, kelvatkoon. Etsi se siellä, vaikkei uponnutkaan ihan tarpeeksi.
4. oikea, vastatuuleen, löytö. Ensin homovoltti. Sitten lähti paremmin, mutta n. 30 metrissä hakeutui polulle. Sieltä sai n. 40m:ssä sitten hajun (vaikka luulin, että menee tuulen yläpuolelta ohi, eli tuuli pyöri aika reippaasti). Loppu hyvin.
5. vasen, myötätuuleen, hieno. Osui just kohdilleen, suora pisto, tosin etäisyyttä vaan 30+m.

Rullat kulki nyt hienosti, koska oli joutunut ottamaan keskeltä kiinni. Ihan ok treeni, vaikka keskellä vähän säätämistä.

Lopuksi päästiin Ärräjengin kanssa lenkille, oli kivaa!

Minitreenit, osa 2

Lunta, Laitamaa ja Laittoman huonoja pistoja.

Tuuli ihan kivasti keskilinjan oikealta etuviistosta keskilinjaa eteenpäin.
1. vasemmalle myötätuuleen, löytö, hieno! Pressun alla pää näkyvissä, rulla pilkisti reunan alta.
2. oikealle vastatuuleen, hakua, sekoilua, hakua, 1 rulla tippui hankeen, etsi ei löytänyt, tuli takasin, lähetin uudelleen, yritti etsiä rullaa, takaisin figulle, etsi rullaa, lopulta haki uuden rullan, joka sekin tipahteli matkalla. Makaava - ja taas tiputuksia, argh.
3. vasemmalle, tyhjä. Ei mennyt ihan suoraan, mutta meni kuitenkin ja haeskeli jonkun aikaa jälkiä ja tallauksia. Tyydyin siihen, en lähettänyt uudelleen.
4. oikealle, löytö. Figu oli kyllä suoraan siellä minne lähetin, ja vielä tuulessa, mutta ison kallion takana, ei meinannut pieni keepi löytää. Pari kertaa piti lähetellä.
5. vasemmalle, paikkausta, löytö. Suora linja, joka sitten ei ihan ollutkaan, vaan figu aavistuksen vasemmalla keskilinjaa takaisinpäin. Koira kuitenkin lähti hienosti just suoraan sinne minne lähetin. Suhaaminen alkoi sitten siellä 30:ssä. Ja taas rulla suussa kuin sikari, ja tipahteli matkalle. Rulla oli ollut figun polvitaipeessa töröttämässä ja aika tiukasti siis, mutta silti tipahteli.

Heti kun siirryttiin siihen, että rulla ei ole automaattisesti kaksin käsin figun edessä, palautus tulee sikarina ja tipahtelee matkalle. Ja pistot pitäisi saada niin, että löytö on oikeasti just siellä mihin lähetän. No jospa huomenna!

Treenin jälkeen Kit sai jalkansa norskin väliin, vaikka se on niin ylhäällä ettei tosikaan. Tuskinpa saadaan sitä koskaan käyttöön, koska jos sen laskee alas, on keepin tassut heti siellä. Että myydään vähän käytetty aito norski...

Minitreenit

Koska pikkukoiruus on ollut jo kovin pirteä ja vatsakin ilmeisesti alkaa parantua, uskaltauduttiin pieniin metsäreenehin. Otin teemaksi jatkaa viikon takaista eriasentoisia figuja. Ja etsintätyyliin mentiin, ettei sen turhaan tarvisi paahtaa satalasissa pistoilla.

Oltiin Siikis 1:llä, aamulla satanutta lunta oli n.10cm. Olimme jälleen tarkoituksella viimeisenä, joten alueella oli tuoreita lumipolkuja, ja niitäkös Kitty sitten tohottikin ihan urakassa. Ekaa haettiin hetki, koska koira tohotti vaan polkuja. Ensimmäinen figu makaava (kyljellään), toinen seisova ja kolmas (eka siirtyi) jälleen kyljellään. Ekalla kylkiasentoisella oli tiputtanut rullan, ja figu nosti sen. Sanoin, että seuraavalla älä nosta, vaan odota.

Toinen meni hienosti, en tiedä miten rullan otto (figu siis laski taas rullaa alas), mutta hyvin kai, koska oli niin nopea. Kolmatta taas haettiin, koska tohotettiin jälkiä. Tuota etsintätyyliä täytyy myös selvästi harjoitella. Hyvinhän se humputtaa siellä edellä, mutta nyt kyllä meni aika paljon siihen tuoreessa lumessa olevien tuoreiden jälkien hakemiseen. Ja toisaalta otsalampun valon jahtaamiseen... Selvästi se on enemmän töissä kun pistottaa. Mutta eiköhän se opi! Olihan tää oikeastaan esimmäinen varsinainen kerta etsintää. Otin käskyksi "ukko" (tylsää, mutten muuta siinä hädissäni keksinyt, eihän näitä voi tietenkään etukäteen miettiä) eli eri mitä pistotuksessa.

Lenkkimaastot lumistuivat!

Meillä on lunta! Niinkun varmaan joka paikassa muuallakin. Kit on selvästi innoissaan aiheesta, mutta osoittaa taas neuroottisia kyttäyksen merkkejä. Eilen se jahtasi lumitöissä kolaa ja söi niin paljon lunta, että treeneissä kun otin sen autosta ulos, sillä oli kauhea pissihätä. Ja jahtaa jalkoja, jos ne sattuisi potkimaan kokkareita. Tuijottaa, tuijottaa, ei pysty liikkumaan.

Yritin ottaa kuvaa tuosta australiankarvatonkoirasta, mutta ei niistä oikein tulla hämärässä tullut mitään.

Pikku-Kitty sairastaa

Eilen olin koko päivän vss-koirakoiden harjoituksessa Riihimäellä, ja kun sieltä kotiuduin, nappasin vaan koirat ja lähdettiin metsään. En huomannut mitään erikoista. Kotiin tultua Kit oli vähän vaisu, eikä alkanutkaan syödä puruluuta, jotka koirille annoin. Menin ihmettelemään, niin huomasin, että olkkarin karvalankamatto oli laatoitettu useammasta kohdasta aamuruoilla. Ja sitä ruokaa löytyi myös kahdelta koiran pediltäkin. Vaisusta olemuksesta vedin johtopäätöksen, että ruoat olivat Kittyn eikä Jasun. Sitten alkoi tulla lisää oksennusta: heinää ja vaahtoa. Tarjosin piimää, ei kelvannut. Kokeeksi annetut pari kuivaa nappulaa se söi. Kohta sitten juodut vedet kera nappuloiden tuli ulos. Vettä se sentään kävi välillä juomassa, mitä ei taas yleensä juurikaan tee.

Iltapissalla se söi tapansa mukaan heinää, ja kohta tuli heinätkin ulos vaahdon keran. Kun illalla 23 aikaan näytti, että vesikään ei pysy sisällä, soitin Vihdin päivystävälle aikomuksenani kysyä kuinka kauan tuommoista vaan seurataan. Mutta koska päivystäjä oli Nummelassa, lupasi hän poiketa nesteyttämässä potilaan. Kit sai niskaan nestettä ja vielä oksennuksenestopiikin. Näillä eväillä aloitimme levottoman yön, potilas oli kovin kipeä. Ressuparka.

Aamulla se oksensi yöpissalla syömänsä heinät, ja vähän myöhemmin aamupissalla syödyn heinänkorren. Lisäksi aamulla tuli hieman veristä vesiripulia, joten päätin lähteä viemään sen Mevettiin, jotta voisi sulkea pois suolitukoksen.

Tunnustelemalla vatsassa ei tuntunut mitään, vähän lotinoita. Leukosyytit oli hieman koholla, mutta ei mitään massiiviseen tulehdukseen ja isoon vierasesineeseen viittaavaa. Röntgenissä näkyi paksusuolessa kaasua, joka saattaisi johtua suolen aiemmassa kohdassa olevasta tukoksesta. Jotain ehkä massalta näyttävää siellä saattoi olla, joten saimme varmuuden vuoksi parafiiniöljyä, jonka pitäisi pistää liikkeelle pehmeän massan. Saatiin myös uudet nesteet niskanahkaan, sekä oksennuksenestopiikki. Ja kotiinviemisinä Kaopectiä masun ja suoliston ärsytyksen hoitoon.

Potilas on kovin vaisu ja kipeä, mutta mitään uutta ei ole tullut ulos.

Kaikki lääkärit sitä kovasti kehuivat miten ihana se on, reipas ja niin suloinen ja kaunis ihana pää. Onhan se. Varsinkin kun on kovin reppana ja korvat lörpöttää vaakatasossa kuin Yodalla. Painoa oli 12,5kg (sama vaaka näytti maaliskuun lonkkakuvissa 14,1 kg!), että on se vähän hoikistunut. Toivottavasti ei nyt tämän taudin myötä kuihdu ihan olemattomiin.

Kysyin myös sen omituisesta törröttävästä kylkiluusta, jonka itse olen tulkinnut viimeisen kylkiluun kääntyneeksi pääksi. Ja näin onkin, ja on ihan "normaalia". Selkärankakin näytti kuulemma normaalilta siltä osin mitä sitä kuvaan osui.

Päivitys 15.11.
Nyt näyttää jo paremmalta. Otus on selvästi pirteämpi ja söisi jo vaikka mitä ja kuinkapaljon vaan. Ulkonakin olisi pitänyt jo heittää frisbeetä. Hyvähyvä. Parafiiniöljy alkaa "vuotaa" takapäästä ulos, ei niin hyvä, yyyh. Mutta mitään tukosta eikä muutakaan tuhdimpaa sieltä ole vielä ulos tullut. Eiköhän tää ollut ihan mahapöpö.

Harmittaa, kun jäi eiliset hakutreenit väliin ja tänään Veikkolan hallin aksat. Mutta jos se tuosta tuota vauhtia tokenee, niin eiköhän se jo keskiviikkona jaksa aksailla.

Päivitys 17.11.
Pitkä ja rankka tauti on ollut. Tänään vasta sai ekaa kerta ihan vähän omia nappuloita mössöksi liotettuna, sekä kauralimaa, kanaa ja raejuustoa. Eilen oli vielä ihan vesiripulilla, tänään jo aavistus parempaan päin. Koira itse on ollut maanantaista lähtien pirteä, eilen oli jo hihnalenkilläkin mukana. Mutta enpä lähde sitä aksaan viemään, kun ei ole vielä edes kunnolla syönyt. Tai siis toki olisi, mutta ei ole saanut, kun varovasti olen vastaa ruokaa lisäillyt. Mitään tukosta sieltä ei siis tullut ulos, joten ihan vaan raju vatsatautipöpö se oli. Tai sitten se on syönyt jotain mistä sai taudin.

Figut eri asennoissa

Torstaina oli hälypuolikkaat teemalla erilaiset maalimiehet. Meillä ei vielä otettu kouristelevia, höpötteleviä tai muita omituisia figuja, vaan tyydyttiin ihan vaan eri asentoihin. Koskapa niitä ei ole tullut treenattua tuossa pistojen hinkkaamisen lomassa, hävettää. Kesällä leirillä oli toki muutamia makaavia ja ok ne meni, mutta muuten on ollut aika kyykkyilevää sakkia, jotka pitävät rullaa edessään käsissä.

Eli käytännössä ilmaisutreenit. Ensimmäinen figu oli seisova, joka kumartuisi tuomaan rullaa alemmas. Kit oli ensin katsonut jalkoihin, joten seuraavaksi kun ollaan valosan treeneissä voisi kokeilla löytäisikö se rullan maasta figun jaloista.

Toinen figu istui sadeviitan alla, ja yksinäinen rulla pilkisti viitan alta. Vähän aikaa Kit joutui ihmettelemään missä rulla, kun ei löytänyt maalimiehen käsiä. Mutta lopulta rulla löytyi.

Kolmas oli makaava, ei peitetty. Kit oli ottanut rullan, sylkässyt sen pois ja jäänyt istumaan ja ihmettelemään. Figu luuli, että rulla oli tippunut makuualusta alle, joten oli antanut uuden rullan. Tämä toimitettiin perille ihan ok. Tiputettu rulla tosin oli sitten ihan figun vieressä täysin näkösällä, joten mikähän lie mielenhäiriö sitten ollut.

Hommat tehtiin etsintätyylillä. Tai toki lähetin kuten pistolle, mutta lähdin samantien itse perään, eikä koirakaan kyllä alkanut mitään normipistoa tehdä. Mutta eteni hyvin, ja hajuvanaan törmättyään (liikuttiin tuulen yläpuolelta figuja kohti) vaihtoi heti suuntaa ja työsti hienosti. Toisia koiria sotkeneet riistan hajut ei meidän hommia haitanneet yhtään. Mutta selvästi pitää ottaa tosissaan ohjelmistoon nuo eriasentoiset figut sekä rullan paikan vaihtelu. Se olkoon siis sunnuntain treenien teema tyhjien ja pistojen lomassa. Ei liian vaikeaa, jos pistojen kanssa on yhtään ongelmaa, mutta edes pikkaisen erilaista.

Pyöritystä

Keskiviikon treeneissä oli hyppyrata, jossa oli ympäripyöritykset (hypyt 2 ja 9), takaakierrot (4, 11) ja takaaleikkaukset (5-6 j a12-13). Rata koostui kahdesta peilikuvasta, jotka yhdistyivät putkeen. Oli Kittyllä taas vauhtia... Ja se huusi, ihan koko ajan. Takaakierrot ja -leikkaukset toimi hienosti, mutta pyöritys ei. Tehtiin me silti ihan hyvä nollaratojakin, mutta kun treenataan niin sitten hiotaan. Ohjaaja oli kyllä pyörityksessä (2, 9) aivan pihalla, en ole koskaan oikein tommoista tehnyt. Kokeiltiin siihen myös sylikäännöstä, eli että olen esteen (2) takana ottamassa vastaan. Toimi, mutta ei kauniisti. Sylkkäriä pitäisi taas kuivaharjoitella. Sitäkin, kuten monta muutakin asiaa.

Rimat oli tällä kertaa medissä, ehkä 45cm. Ensi kerralla otetaan sitten vissiin taas korkeampia. Koutsi pelkää, että se alkaa roiskia, jos rimat on liian matalalla, että ei kunnioita niitä ollenkaan, kunhan kaahaa.

Otin itsekseni myös puomin alastuloa puominpää pöydällä, selvästi keskittymistä häiritsi muut, eikä alasmeno ollut yhtä reipasta, kun kotona. Kokeilin myös toimisiko se pelkällä nenäkosketuksella ilman targettia, mutta ei, vaan kuvaan astui hiipiminen ja vanha kontaktilla maahanmeno. Pitää siis jatkaa sitkeästi targetin kanssa homman vahvistamista.

Otin lopuksi myös pientä hyppy-putkipyöritystä kokeillen saisinko huutamisen hiljenemään. Ensin kielsin, sitten kehuin jos meni hiljaa. Hyvin rauhallisesti ja varovaisesti ja pehmeällä äänellä käskyttäen sain sen hiljenemään ja lopulta pyöritettyä rataa jo siihen pisteeseen, kun näki, että koira alkoi kiihtyä. Mutta malttoi mielensä ja pysyi hiljaa. Tuota voisi yrittää siis vahvistaa, että saisi sen huutamisen pois. Ihan silkkaa komentamista se vissiin on. Samaa mitä se tekee jahtausleikeissä. Taas siis uusi treenikohde Veikkolan hallille. Ens kerralla taidetaankin siellä keskittyä lähinnä puomin alastuloon, sekä hiljaa hyppimiseen.

Puomin kontakti

Noista meidän hiipimiskontakteista ahdistuneena ja Nanna-coutsin neuvoja noudattaen palataan askel taaksepäin. Ja targettiin. Otettiin siis tänään pieni setti puomia targetin kanssa pihalla. Keepi päätti liittää kuvioihin mukaan nenäkosketuksen :D

Tuohon täytyy nyt sitten vaan lisätä odottaminen sekä häiriöt, ohjaajan liike miten sattuu, sekä vapautus esteelle/palkalle käskysanasta. Meillä on vaan jäänyt treenaaminen puolitiehen, kuten aina...

Maanantaiaksat

Päätin edellisten kertojen katastrofien jälkeen, että keskitytään vaan pieniin yksittäisiin harjoituksiin, vahvistetaan esteitä ja tekniikoita, eikä yritetäkään tehdä vaikeita ratoja.

Ja heti piti mennä tekemään rataa... No mutta se oli helppo, ja heti ekalla onnistuttiin tekemään 0-rata, hyvä Siiwi! Kontaktit vaan on hiiiiitaaaaitaaa... argh. Tai oli ne tuolla radalla ihan ok, mutta sitten kun niitä alkoi hinkkaamaan, ne hidastuivat kerta toisensa jälkeen.

Tekniikkateemaksi valitsin double box valssit, kun en muuta keksinyt. Ne meni hyvin, koiran kannalta. Mutta epäilen, että olin itse aina pahasti myöhässä, koska koira kaarratti aika pitkiä kaaria. Ja se huutaa - koko ajan. Tässä taas livekuvaa, nyt ei enää hävetä niin paljoa.

Ohoh, menipäs se suttuiseksi. Ensin MovieMaker nakersi osan pikseleistä, ja bloggeri näköjään loput. No, joku tumma möykky siellä kiitää.

Treeniä, treeniä ja treeniä

Sunnuntaille oli tiedossa jo kahdet treenit, joten jostain ihmeen syystä päätin tekaista aamupäivällä vielä pienen jäljen. Tallailin ihan omalle pihalle n. 40 askeleen minijäljen vielä aamuhuuraiseen nurmikkoon (vanheni reilun tunnin). Jälki oli tehty liian pienillä askelilla, joten koira ryysi, ja se oli ihan liian lyhyt. Mutta kun ei mahtunut pidempääkään. Hyvin se kuitenkin meni. Alussa kyllä yritti ahnehtia useamman askeleen kerrallaan, vaikka lähtö oli hyvä ja rauhallinen.

Päivän toisen treenit koskivat seuraavia hälytreenejä, eli meidän ryhmä järjestää ne, joten käytiin testailemassa. Siitä ei voi sen enempää tässä nyt vielä laverrella, tyydyn vain toteamaan että Siwwille oli pähkinää kerrakseen kahden figun verran.

Sieltä kiiruhdettiin sitten jo hieman myöhässä omiin kauden viimeisiin virallisiin hakutreeneihin. Treenattiin Kattilajärventien päässä keittokatoksella. Tuulta ei tainnut juuri olla. Oltiin lähes viimeisiä taas, joten alue kohtalaisen tallattu, ja tietenkin pimeä.

1. vasen löytö, hieno.
2. oikea tyhjä, hieno.
3. vasen löytö, hieno.
4. oikea tyhjä, ei irronnut, ei millään yli tallatun alueen. Aikamme sitä junnattiin, koira kävi ja lähti uudelleen, mutta ei koskaan edennyt syvyys suunnassa, vaan kaahasi tallattua ees taas. Lopulta kun olin itsekin jo edennyt tarpeeksi pitkälle, sain sen lähetettyä yli "kynnysalueen" ja päätettiin että se riitti sillä kertaa.
5, vasen tyhjä, hieno
6. oikea, löytö, hyvä!

Eli yksi sähläyspisto, muuta oikein hyviä. Hyvä Siwwi! Tätä pitäisi nyt vaan jatkaa ja jatkaa, että saisi kuvion kasaan. Pistoja, tyhjää, risteilyä. Sitten se olisikin siinä.

Käytiin lopuksi läpi jokaisen tavotteita ja tuliko ne saavutettua ja mitä tavoitteita on seuraavalle kaudelle. Meillä ei ollut tavoitteita kauden alussa, mutta jossain vaiheessa kevättä oli puhe, että kesällä tehtäisiin tyhjät ja risteilyt, ja sitten lopuksi syksyllä ilmaisu mukaan. Ihan näin ei menty, koska ilmaisu tulikin kesällä leirillä ensin, ja edelleen aikaa kului suorien pistojen tahkoomiseen. Tyhjät ja risteily jäivät siten osittain saavuttamatta. Mutta jatketaan nyt vielä n. kuukauden verran tiivistä treenaamista, ja sitten juoksujen yhteydessä pidetään n. kk tauko. Jospa me ensi kauden alkuun mennessä saataisi ne tyhjät ja ristely kuntoon.

Voi myös miettiä, että siirtyisikö etsintätyyliin (pistoja tehdään, että olisi joskus mahdollista mennä pk-kokeeseenkin yrittämään). Partiointiin voisi ottaa jopa eri käskyn. Kiintorullasta oli myös puhetta. Sen voisi ottaa kuvioihin kunhan tyhjät ja risteily toimivat. Toisaalta etsintätyylillä niillä ei olisi niin väliä. Periaatteessa voitaisi ehkä jopa mennä keväällä kokeisiin, mutta mielummin tekee asiat kunnolla ja varman päälle. Ja ilmaisut pitää toki opettaa irtorullilla erikseen kuntoon niin metsässä, kuin raunioilla ja rakennuksissa. Ei siis tarkoita, että jos metsässä voisi siirtyä kiintoon, sen voisi tehdä myös raunioilla tai rakennuksissa. Oma visioni ilmaisusta on, että kiintorullaa käytetään kokeissa, mutta paljon treenattaisi kuitenkin irtorullilla senkin jälkeen.

Pari videota

Hävettää. Superhidas tumpelo-ohjaaja. Tässä siis viime maanantain treeniä. Eipä noista paljon selvää saa.

Minitreenit

Raunioryhmä päätti jatkaa kautta metsätreenien merkeissä, joten meillä oli torstai-iltana kolmen hengen minitreenit Histassa. Tuuli Ämmässuolta päin, joten keskilinjan oikea puoli oli vasta- tai hieman sivutuuleen, vasen myötätuulen. Oltiin viimeisiä, ja kun kaksi edellistä oli tehnyt etsintätyylillä, oli alue jotensakin tallattu. Ja toki pilkkopimeä.

Uskaltauduin sitten ottamaan askeleen eteenpäin, eli ensin tuuleen löytö, myötätuuleen tyhjä, tuuleen löytö ja siihen lopetettaisi, jos 2 ja 3 onnistuisivat.

Eka hieno. Lähetin keskilinjalta hieman ennen mistä figu (Espyn uusi hieno nimitys mm:lle, figurant) oli metsään mennyt, ettei menisi tuulen yläpuolelta ohi. Teki siis jo hahmotelmaa kauniista laatikosta. Se oli hieno!

Sitten tyhjälle. Yritin olla normaali ja tehdä kaiken kuten löydöllekin lähettäessä. Käytin hyväkseni polkua, jos se auttaisi Kittyä etenemään. Se menikin hienosti kallion reunalle (n. 20m) ja pyöri siinä vanhalla piilolla hetken. Jatkoi sitten vähän, ja eteni myös keskilinjaa. Kun se alkoi tulla takaisin mietin, että oli kyllä vähän lyhyt, mutta oli mennyt kuitenkin, että hyväksyisinkö vai enkö. Melkein jo olin kutsumassa luokse, että lähetän uudelleen, mutta sain pinnisteltyä ja seisoin vain paikoillani, kun Kit tuli luokse. Se kääntyi, ja lähti satalasissa uudelleen suoralle pistolle, nyt kauemmaksi kallion yli ehkä 40-50m, lopulta kellokaan ei enää kuulunut (tosin moottoritie peitti kilinän melko nopeasti), jes! Pitkään se suhasi jossain kallion takana, ja kun sitten tuli kallion päälle takaisin päin, kehuin "hyvä, tule". Palkkasin keskilinjalla ja siirryttiin kolmoselle. Lähti hyvin, mutta n. 20m päässä nappasi jäljen ja meni sitä pitkin figulle. Jätin kuitenkin siihen, enkä ottanut enempää. Hyvä se oli.

Edellisestä taisi muuten jäädä mainitsematta kouluttajan huomio myös siitä, että ei pitäisi enää käyttää samoja figua, kuten tähän asti on käytetty. Eli 1 siirtyy 3:ksi ja 2:nen 4:ksi, vaan aina erit.

Sokkarit, osa 2

Anu jatkoi Juhan tuuraamista, ja sokkari-teema jatkui. Anulla oli pieni rata, joka oli kuulemma Krisztina Kabainin koulutuksesta (en ollut kyseisestä kuuluisuudesta aiemmin kuullutkaan). Näytti aluksi aika hmm... utopistiselta, mutta niin se vaan toimi. Persjättöjä ja pakkovalsseja, koira seläntakana suurimman osan rataa, mutta sieltä se vaan tuli kuin tykin suusta. Taitava pikku-Siiwi.
Koira jätettiin 1 esteen taa, ja otettiin pakkovalssilla syliin, heitettiin vasurilla esteen yli selän taa, napattiin pikaisesti oikealla kiinni sen verran ettei tule esteen 2 ohi, ja samantien lähdettiin juoksemaan ja vaihtamaan puolta persjätöllä kohti kolmosta. Koira kiisi esteen 2 yli siis selän takana ja tuli vasempaan käteen, josta se kuljetettiin kolmosen taa samanlaiseen pakkolvassi-seläntaa heittoon kun 1:llä. Kuljetus meillä vähän tökki, koira kaahasi aina kohti putkea, mutta se nyt ei ollut tämän harjoituksen teema, eikä alettu sitä hinkkaamaan.

3:sen hypättyä sama juttu, oikealla kädellä koira kiinni, yli 4:sen ja putkeen. 6:selle heitto ja samantien itse liikeelle kohti 9:ä, niin että kun koira vasta lukitsi 7:aa, oltiin jo 8:n kohdalla ja kohti uutta persjättöä ja kun koira lähestyi 8:a oltiin jo tehty persjättö 9:n vieressä, joten koira hyppäsi esteen 8 suoraan ja oikeaan käteen, jolla kiepautettiin 9:n ympäri ja kepeille. Olipa hienoa, ja avartavaa!

Lopuksi tehtiin yksi persjättöharjoitus kepeillä. Eli kun koira on menossa vikaan keppiväliin, persäjätöllä puolen vaihto n. 2 askelta keppien edessä. Vähän jännitin, että miten käy, kun meillä on ollut sitä viimeisen välin syndroomaa sekä etten pysty juosta ohi. Mutta aivan loistavasti meni.

Maanantaina taas sählättiin Veikkolan hallilla... En tiiä, ei tuu mittään. Aion jatkossa luovuttaa radat, ja keskittyä tekniikoihin ja yksittäisin esteisiin. Kun vaan malttaisi.


Radan meno on ihan katasfrofaalista. Tosin oli tuo ratakin sitten ilmeisen vakea. Kaikkesta eniten harmaita hiuksia tuotti väli 3-5 (Kit ampui jonnekin tyhjyyteen 4-11 välistä, kun yritin sylkkärillä kääntää. Ja toinen paha oli 8-9-10. Ei mitään mahdollisuutta ehtiä putken jälkeen ohjaamaan A:n vasemmalta (kuvassa ylä-) puolelta, vaikka sitä tuhat kertaa yritin, ennenkun tajusin, että vois kokeilla toiselta puolelta... Sillon oli kyllä jo koira niin kuuma, ettei sen takia tullut mitään. Lentokeinu, hidastelua etenkin A:n kontaktilla, ei mennyt putkeen vaan A:lle (kas kummaa, kun sitä on nyt tahkottu aika paljon!) yms yms.

Toiselle puolelle rakennettiin keppitreeni takaaleikkausteemalla. Rata ei ollut ihan tommoinen ja välimatka 3-4-5 hirveän pitkä, joten en mitenkään saanut koiraa 5:selle, kun se kääntyi aina liian aikaisin kepeille. Itse kepittely ja leikkaukset sujui hienosti, vauhti ei ollut enää niin satalasissa, koska tehtiin tämä vasta kontaktiradan tahkoamisen jälkeen, ja isoimmat mehut jäi sinne. Tästä on vähän videoo, laitan jos kehtaan.

Nokkimisharjoitukset eli nenäkosketus on nyt jäänyt ihan kokonaan. Laiskuutta. Pitäisi nyt kuitenkin saada sekin siihen jamaan, että voisi ajatella siirtämistä kontaktille, jos sellainen tarve tulee. Olen kuitenkin tehnyt kontakteja nyt vain pallopalkalla ensin hetsaamalla alas ja vapauttamalla siitä tosi nopeesti. Välillä toimii välillä hidastelee.

Loppua kohti paranee

Kauden toiseksiviimeiset hakutreenit pidettiin jälleen Kattiksella. Nyt oltiin parkkiksen päässä mäen päällä, ei tarvinnut könytä kallioita ylösalas. Ihan kiva tuuli, joten otettiin ilman apuja. Meidän vuorolla oli jo pilkkopimeä, oltiin loppupäässä, joten aluekin oli jotensakin tallattu 5 koiran jäljiltä.

1 mm tuuleen, hieno. Toinen hieno, vähän oli joutunut hakemaan, oli mennyt ensin ohi, ohhoh! Mutta työsti koko ajan, kellonkilinä vaan kuului. Kolmas tuuleen, hieno. Meni siinäkin ensin vähän ohi. Tässä oli myös polun ylitys, tosin tiedä sit oliko sitä polkua kukaan ihan hetkeen kulkenut. Neljäs sitten oli se vaikea. Eli mm oli hieman tallatun alueen ulkopuolella ja siihen se sitten vähän tökkäsi. Kit lähti taas kyllä hienosti, kaarsi hieman liikaa oikealle, mutta korjasi sitten, etsi ja haki, kävi luona, lähti uudelleen, etsi ja haki. Lopulta kehuin, pyysin luokse, ja lähetin uudelleen. Nyt lähti suoraan ja tarpeeksi pitkälle, ja löysi. Hyvin teki kuitenkin hommia nyt kokoajan, eikä kysellyt ja kytännyt apuja, joten kouluttajan mielestä olisi taas aika ottaa askel eteenpäin, ja tyhjää. Apuva.

Tyhjät pitää sitten tehdä niin, etten itse tiedä lähettäessä onko tyhjä vai ei, etten tee jotain erilailla. En vaan voi kyllä vielä luottaa siihen, että jos se näyttää käyvän ihan ok pistolla, että se sitten olisi tyhjä, koska sellaista suhaamista on nämä viimeiset kerrat olleet. Mutta jostain se vaan on aloitettava. Kai se varmuus sitten joskus tulee, että voin sanoa piston olleen tyhjä, jos se sieltä palaa. Eli siis etsii piston loppuun asti niin kauan, että mm löytyy, jos se siellä on ja palaa vaan tyhjiltä. Apuva.

Ensi sunnuntaina on viimeiset ohjatut, joten pakka onkin sitten hyvä hajottaa sillon? Toki talvella jatkuu epäviralliset ja mekin jatketaan nyt ilmeisesti ainakin marraskuun. Juoksun pitäisi tulla joulukuussa, joten sitten pidetään kunnon tauko näistä hommista ihan vaan tauon vuoksi.