torstai 4. marraskuuta 2010

Sokkarit, osa 2

Anu jatkoi Juhan tuuraamista, ja sokkari-teema jatkui. Anulla oli pieni rata, joka oli kuulemma Krisztina Kabainin koulutuksesta (en ollut kyseisestä kuuluisuudesta aiemmin kuullutkaan). Näytti aluksi aika hmm... utopistiselta, mutta niin se vaan toimi. Persjättöjä ja pakkovalsseja, koira seläntakana suurimman osan rataa, mutta sieltä se vaan tuli kuin tykin suusta. Taitava pikku-Siiwi.
Koira jätettiin 1 esteen taa, ja otettiin pakkovalssilla syliin, heitettiin vasurilla esteen yli selän taa, napattiin pikaisesti oikealla kiinni sen verran ettei tule esteen 2 ohi, ja samantien lähdettiin juoksemaan ja vaihtamaan puolta persjätöllä kohti kolmosta. Koira kiisi esteen 2 yli siis selän takana ja tuli vasempaan käteen, josta se kuljetettiin kolmosen taa samanlaiseen pakkolvassi-seläntaa heittoon kun 1:llä. Kuljetus meillä vähän tökki, koira kaahasi aina kohti putkea, mutta se nyt ei ollut tämän harjoituksen teema, eikä alettu sitä hinkkaamaan.

3:sen hypättyä sama juttu, oikealla kädellä koira kiinni, yli 4:sen ja putkeen. 6:selle heitto ja samantien itse liikeelle kohti 9:ä, niin että kun koira vasta lukitsi 7:aa, oltiin jo 8:n kohdalla ja kohti uutta persjättöä ja kun koira lähestyi 8:a oltiin jo tehty persjättö 9:n vieressä, joten koira hyppäsi esteen 8 suoraan ja oikeaan käteen, jolla kiepautettiin 9:n ympäri ja kepeille. Olipa hienoa, ja avartavaa!

Lopuksi tehtiin yksi persjättöharjoitus kepeillä. Eli kun koira on menossa vikaan keppiväliin, persäjätöllä puolen vaihto n. 2 askelta keppien edessä. Vähän jännitin, että miten käy, kun meillä on ollut sitä viimeisen välin syndroomaa sekä etten pysty juosta ohi. Mutta aivan loistavasti meni.

Maanantaina taas sählättiin Veikkolan hallilla... En tiiä, ei tuu mittään. Aion jatkossa luovuttaa radat, ja keskittyä tekniikoihin ja yksittäisin esteisiin. Kun vaan malttaisi.


Radan meno on ihan katasfrofaalista. Tosin oli tuo ratakin sitten ilmeisen vakea. Kaikkesta eniten harmaita hiuksia tuotti väli 3-5 (Kit ampui jonnekin tyhjyyteen 4-11 välistä, kun yritin sylkkärillä kääntää. Ja toinen paha oli 8-9-10. Ei mitään mahdollisuutta ehtiä putken jälkeen ohjaamaan A:n vasemmalta (kuvassa ylä-) puolelta, vaikka sitä tuhat kertaa yritin, ennenkun tajusin, että vois kokeilla toiselta puolelta... Sillon oli kyllä jo koira niin kuuma, ettei sen takia tullut mitään. Lentokeinu, hidastelua etenkin A:n kontaktilla, ei mennyt putkeen vaan A:lle (kas kummaa, kun sitä on nyt tahkottu aika paljon!) yms yms.

Toiselle puolelle rakennettiin keppitreeni takaaleikkausteemalla. Rata ei ollut ihan tommoinen ja välimatka 3-4-5 hirveän pitkä, joten en mitenkään saanut koiraa 5:selle, kun se kääntyi aina liian aikaisin kepeille. Itse kepittely ja leikkaukset sujui hienosti, vauhti ei ollut enää niin satalasissa, koska tehtiin tämä vasta kontaktiradan tahkoamisen jälkeen, ja isoimmat mehut jäi sinne. Tästä on vähän videoo, laitan jos kehtaan.

Nokkimisharjoitukset eli nenäkosketus on nyt jäänyt ihan kokonaan. Laiskuutta. Pitäisi nyt kuitenkin saada sekin siihen jamaan, että voisi ajatella siirtämistä kontaktille, jos sellainen tarve tulee. Olen kuitenkin tehnyt kontakteja nyt vain pallopalkalla ensin hetsaamalla alas ja vapauttamalla siitä tosi nopeesti. Välillä toimii välillä hidastelee.

Ei kommentteja: