Pikku-Kitty sairastaa

Eilen olin koko päivän vss-koirakoiden harjoituksessa Riihimäellä, ja kun sieltä kotiuduin, nappasin vaan koirat ja lähdettiin metsään. En huomannut mitään erikoista. Kotiin tultua Kit oli vähän vaisu, eikä alkanutkaan syödä puruluuta, jotka koirille annoin. Menin ihmettelemään, niin huomasin, että olkkarin karvalankamatto oli laatoitettu useammasta kohdasta aamuruoilla. Ja sitä ruokaa löytyi myös kahdelta koiran pediltäkin. Vaisusta olemuksesta vedin johtopäätöksen, että ruoat olivat Kittyn eikä Jasun. Sitten alkoi tulla lisää oksennusta: heinää ja vaahtoa. Tarjosin piimää, ei kelvannut. Kokeeksi annetut pari kuivaa nappulaa se söi. Kohta sitten juodut vedet kera nappuloiden tuli ulos. Vettä se sentään kävi välillä juomassa, mitä ei taas yleensä juurikaan tee.

Iltapissalla se söi tapansa mukaan heinää, ja kohta tuli heinätkin ulos vaahdon keran. Kun illalla 23 aikaan näytti, että vesikään ei pysy sisällä, soitin Vihdin päivystävälle aikomuksenani kysyä kuinka kauan tuommoista vaan seurataan. Mutta koska päivystäjä oli Nummelassa, lupasi hän poiketa nesteyttämässä potilaan. Kit sai niskaan nestettä ja vielä oksennuksenestopiikin. Näillä eväillä aloitimme levottoman yön, potilas oli kovin kipeä. Ressuparka.

Aamulla se oksensi yöpissalla syömänsä heinät, ja vähän myöhemmin aamupissalla syödyn heinänkorren. Lisäksi aamulla tuli hieman veristä vesiripulia, joten päätin lähteä viemään sen Mevettiin, jotta voisi sulkea pois suolitukoksen.

Tunnustelemalla vatsassa ei tuntunut mitään, vähän lotinoita. Leukosyytit oli hieman koholla, mutta ei mitään massiiviseen tulehdukseen ja isoon vierasesineeseen viittaavaa. Röntgenissä näkyi paksusuolessa kaasua, joka saattaisi johtua suolen aiemmassa kohdassa olevasta tukoksesta. Jotain ehkä massalta näyttävää siellä saattoi olla, joten saimme varmuuden vuoksi parafiiniöljyä, jonka pitäisi pistää liikkeelle pehmeän massan. Saatiin myös uudet nesteet niskanahkaan, sekä oksennuksenestopiikki. Ja kotiinviemisinä Kaopectiä masun ja suoliston ärsytyksen hoitoon.

Potilas on kovin vaisu ja kipeä, mutta mitään uutta ei ole tullut ulos.

Kaikki lääkärit sitä kovasti kehuivat miten ihana se on, reipas ja niin suloinen ja kaunis ihana pää. Onhan se. Varsinkin kun on kovin reppana ja korvat lörpöttää vaakatasossa kuin Yodalla. Painoa oli 12,5kg (sama vaaka näytti maaliskuun lonkkakuvissa 14,1 kg!), että on se vähän hoikistunut. Toivottavasti ei nyt tämän taudin myötä kuihdu ihan olemattomiin.

Kysyin myös sen omituisesta törröttävästä kylkiluusta, jonka itse olen tulkinnut viimeisen kylkiluun kääntyneeksi pääksi. Ja näin onkin, ja on ihan "normaalia". Selkärankakin näytti kuulemma normaalilta siltä osin mitä sitä kuvaan osui.

Päivitys 15.11.
Nyt näyttää jo paremmalta. Otus on selvästi pirteämpi ja söisi jo vaikka mitä ja kuinkapaljon vaan. Ulkonakin olisi pitänyt jo heittää frisbeetä. Hyvähyvä. Parafiiniöljy alkaa "vuotaa" takapäästä ulos, ei niin hyvä, yyyh. Mutta mitään tukosta eikä muutakaan tuhdimpaa sieltä ole vielä ulos tullut. Eiköhän tää ollut ihan mahapöpö.

Harmittaa, kun jäi eiliset hakutreenit väliin ja tänään Veikkolan hallin aksat. Mutta jos se tuosta tuota vauhtia tokenee, niin eiköhän se jo keskiviikkona jaksa aksailla.

Päivitys 17.11.
Pitkä ja rankka tauti on ollut. Tänään vasta sai ekaa kerta ihan vähän omia nappuloita mössöksi liotettuna, sekä kauralimaa, kanaa ja raejuustoa. Eilen oli vielä ihan vesiripulilla, tänään jo aavistus parempaan päin. Koira itse on ollut maanantaista lähtien pirteä, eilen oli jo hihnalenkilläkin mukana. Mutta enpä lähde sitä aksaan viemään, kun ei ole vielä edes kunnolla syönyt. Tai siis toki olisi, mutta ei ole saanut, kun varovasti olen vastaa ruokaa lisäillyt. Mitään tukosta sieltä ei siis tullut ulos, joten ihan vaan raju vatsatautipöpö se oli. Tai sitten se on syönyt jotain mistä sai taudin.