Nollia ja hyllyjä

Tulokset:
Myn kanssa on kisattu kahdet agikisat omassa hallissa. 17.4. saatiin  5-HYL-HYL. Jälkimmäiset radat menivät tuolloin ihan penkin alle koiran ylivireen vuoksi, ei malttanut keskittyä pujotteluun ja muutakin siellä vähän söhellettiin. 8.5. kisoissa saatiin tehtyä hyviä ratoja, tulokset 0-5-0 (sij. 2, 4, 1.). Ja mikä parhainta, kepit oli hienot joka radalla. Samoin kontaktit, paitsi ekalla radalla loikkasi melko törkeästi puomin ylösmenolla, mutta tuomari ei siitä virhettä antanut. Tokaradalla oli tosi hyvä osuma ylösmenokontakille. Nyt ollaankin yhtäkkiä yhtä nollaa vaille kakkosissa, huisaa. Ei meillä kyllä vielä mikään kiire sinne olisi.

Kitty kävi 12.5. rauniokokeessa kokeilemassa loppukoetta. Niin lähellä, mutta niin kaukana, hylätty tuli, neljäs maalimies jäi nostamatta. Monen vuoden tauon jälkeen siis Kittyllä on treenipaikka raunioryhmässä - ja ihan vaan ryhmäläisen roolissa olen itsekin. Ollaan ehditty treenata viidet treenit, joissa kaikissa on keskitytty lähekkäin oleviin maalimiehiin. Ne on vaikeita, Kii ei millään lähde oma-alotteisesti jatkamaan hommia ja työstä toista hajua vierestä. Ja tähän vissiin kaatui se koekin. Viimeinen maalimes jäi nostamatta, sanoin 2 min ennen ajan loppua, että eipä tule enää reaktiota mistään. Ja seistiin sillon lähes piilon vieressä tuulen alla. Jos olisin ottanut 2 askelta keskikäytävälle, olisi Kii ehkä saanut hajun - ehkä. Oltiin menty piilosta ohi kahteenkin kertaan ja Kii kävi ko piiloon johtavassa putkessakin, tunki itsensä sinne ritilän läpi, mutta ei ilmaissut. Eikä siltä tullut sellaista tavallista "täällä haisee" reaktiota, ei oikeastaan minkäänlaista reaktiota. Piilon vieressä keskitalon yläkerrassa tuulen yläpuolella oli ollut maalimies. Kerrassaan mysteeri. Mutta muuten koe meni tosi hyvin! Mielestäni mulla oli hyvä suunnitelma, Kii irtoili aika kivasti, eikä ottanut edes kovasti painetta, kun sitä painostin yhteen pieneen (vanhan piilon) reaktioon. Se ei välittänyt meteleistä, laukauksista tai savuista tuon taivaallista. Koira sai arvostelussa erinomaista kaikesta (1), ohjaaja hyvää (2).

Treenit:
Treenirintamalla ollaan tehty lähinnä Myn kanssa agilityä ja ilmaisua (rulla) sekä pihatokoja. Hakutreenimotivaatio on kuitenkin ihan nollassa, homma ei etene, ja tavoitteiden puute tökkii koko treeni-intoa. Ihan hilkulla olen aikeissa jättää haun tauolle, katsotaan. Kittyn kanssa treenaaminen on jäänyt vähän vähiin, kun en ole saanut itseäni tokokentälle. Huhtikuussa päästiin vielä jokunen kertaa Veikkolan hallivuorolle, mutta kun talvikausi päättyi huhtikuun loppuun, niin nyt pitäisi löytää kenttä missä treenata tokoa. Etenkin Myn tokossa pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, kohta vuosi on puolessa välissä ja kisaamaankin pitäisi päästä. En usko, että saadaan Kittyn kanssa evl:ää niin hyvään pakettiin, että menisin vielä tänä vuonna kokeeseen. On se vaan vaikea tuolle otukselle. Siitepölykausikin on hieman hillinnyt ylimääräistä ulkona oloa, mutta eiköhän tilanne ala nyt vihdoin helpottamaan.

Terveys:
Edellisen kirjoituksen jälkeen Myn etujalan tilanne ei ole muuttunut miksikään. Se kuvattiin 9.3., eikä mitään vikaa löytynyt, joten Karoliina totesi sen terveeksi. Sovittiin, että treenataan aksaa kuukausi ja mennään näyttämään. Näin tehtiin (jopa 2krt/vk), mitään kummallista ei löytynyt 18.4. käynnilläkään, vaikka jalka edelleen kanittaa venytyksessä. Joten ollaan jatkettu treenaamista ja seuraavaksi taidan viedä tyypit fyssarille loppukuusta. Osteopaattiakin tosin olen miettinyt, mutten ole saanut aikaiseksi, ei olla ennen käyty, niin ei ole kontakteja. Kitty kävi fyssarilla vielä toistamiseen 22.3, mutta Lapinreissun jumit olivat helpottaneet ja sekin oli ihan kohtuu kunnossa.

Juhlaviikot Saariselällä

Helmikuussa meillä on aina juhlaviikot, kun Kitty ja My juhlivat synttäreitään viikon välein, ja omistajankin synttärit osuu samalle viikolle. Tällä kertaa olimmekin matkoilla, kun vietettiin 10pv:n upea talviloma Saariselällä 19.-29.2.! Nyt mulla on 10 vuotta koiria, kun My täytti 3v ja Kii 7v.

Myn synttäripäivä 20.2. oli ensimmäinen kokonainen perilläolopäivä. Retkikohteena Iisakkipään huippulle vievä lumikenkäreitti 6 km. Pakkasta ei ollut kun -1, mutta ylhäällä tunturissa viima oli hyytävä, joten isommat poseeraukset jäi tekemättä.

Iisakkipään huipulla 20.2., hyinen viima

Iisakkipään alarinteessä 20.2.

 

Iisakkipäältä 20.2.

Kittyn synttäripäivänä 27.2. ohjelmassa oli viikon toinen hiihtolenkki n. 12 km Moitakurulta Lutto-päivätuvalle ja takaisin. Aamun aurinkoinen keli vaihtui pilveen, ennenkun päästiin hiihtoladulle, mutta keli oli silti loistava ja ladut lähes tyhjiä ja koskemattomia.

Kitty synttäripäivän aamulenkillä 27.2.

Kuva 23.2. hiihtoretkeltä Saariselkä-Lutto-Saariselkä

Jokaiseen päivään kuului 2-3 h ulkoilua, retkiä tehtiin.:
20.2. Iisakkipään huipulle lumikengillä n. 6 km
21.2. Ahopään alarinteen lumikenkälenkki n. 2 km.
22.2. Lepopäivän kävelyreissu Laanilaan ja takaisin n. 5 km
23.2. Hiihtoretki Saariselkä-Lutto-Saariselkä n. 13 km. 
24.2. Kiilopään huipulle lumikengillä n. 4-5 km
25.2. Pieni pyrähdys lumikengillä Ivalossa Rahajärven jäällä, Myn tassut kastui sulassa ja jäätyi, joten siirryttiin kodalle makkaranpaistoon. Eli lepopäiväksi meni.
26.2. Ahopään lumikenkälenkki n. 6 km.
27.2. Hiihtoretki Moitakuru-Lutto-Moitakuru n. 12 km.
28.2. Inarissa 10 km kävelyretki Pielpajärven erämaakirkolle ja takaisin. Lumikenkiä ei tarvittu, kun reitti oli niin tallattu.

 Kävellen Laanilaan ja takaisin 22.2.

 

 

Kiilopään huipulla 24.2.

 Kii Kiilopään huipulla 24.2.

My Kiilopäällä 24.2.

Koirat pysyi hyvin menossa mukana, kun kantohangen päällä oli uutta lunta vain n. 20-30cm, tunturissa ei paikoin ollut juuri ollenkaan irtolunta. Ja eniten kuljetut lumikenkäreitit olikin sitten ihan tallattuja. Kokonaisuudessaan lunta siellä oli vissiin metrin kieppeillä. Hiihtoretket oli kummallekin koiralle ensimmäisiä. My olisi kova vetämään ja sen saaminen kunnon raviin oli tosi vaikeaa, kun se joko peitsasi, kun Kitty ravasi, tai sitten laukkasi, että olisi päässyt vetämään. Raviin se vaati niin kovan vauhdin, että Kitty jo laukkasi. Rauhallisesti yritettiin ottaa noi vetohommat, ettei äkkiseltään olisi tullut liian rankat reissut, eikä meillä ollut kunnon vetokamojakaan. Hiihtoretket oli vähän ex-tempore, kun kuultiin että Saariselälle oli avattu uusi 23 km koiralatu, joten eikun suksia vuokraamaan!

Iso Pielpajärven jäällä Inarissa 28.2.

 Matkalla Ivalosta Saariselälle 25.2.

 Matkalla Ivalosta Saariselälle 25.2.

Myössäjärvi, matkalla Inarista Saariselälle 28.2.

Yhdellä retkellä (Ahopää) kamera oli mukana ilman muistikorttia ja toisella kerralla (jälkimmäinen hiihtoretki) akku oli tyhjä. Muutoin yritin ottaa kuvia joka reissulta, jos keli vaan salli. Loman alussa oli lämmin, pakkasta vain muutama aste, mutta pilvistä, lumisateista ja tuulista. Sitten alkoi kirkastua ja pakastua, kireimmillään pakkasta oli viimeisellä retkellä Inarin Pielpajärvellä -15 eli ei paha. Laitoin tuolloin kuitenkin koirille tossut, koska retki kesti n. 3 tuntia ja pääasiassa koirat oli hihnassa. My sitten hukkasikin tällä reissulla yhden tossun, kyllä otti päähän, ei mitkään halvat tossut.

Tarkoitus oli myös treenailla paikallisen peko-porukan kanssa, mutta treenejä ei saatu kasaan sairastumisten yms vuoksi. Ihan siis vaan lomailtiin sen osalta, My teki pari rullanhakua.

*  *  *

Muita kuulumisia? Alkuvuonna on treenattu vain tokoa pienimuotoisesti, sekä muutamat Myn rullatreenit ja parit rakennusetsintätreenit. My on ollut aksasta pois etujalan omituisen kanituksen vuoksi. Fyssari huomasi ongelman joulun jälkeen, sittemmin on käyty hoidattamassa sitä 3 kertaa Karoliinalla (elainakupunktio.fi). Ei onnu, mutta eteenpäin venytyksessä jalka kyllä venyy normaalisti, mutta My haluaa vetää sen nopeasti takaisin kiinni kylkeen. Aristusta oli aluksi ojentajan puolella, mutta sittemmin enemmän bicepsin yläosan kiinnityskohdassa, myös kaulassa oli jumia. Päällisin puolin se ei oireile mitenkään, eikä rasitus ole lisännyt oireilua. Viimeisimmällä hoitokerralla ennen Lapin reissua sovittiin kuitenkin Karoliinan kanssa, että kuvataan olan alue varmuuden vuoksi. Sain ajan ensi viikolle.

Eilen 2.3. käytiin kuitenkin jo fyssarin tsekissä, kun Niinalle vapautui peruutusaika. Kitty oli kauttaaltaan jumissa - normaalia runsaampi rasitus näkyi kropassa. Mennään 2-3vk päästä uudestaan. My ei ollut niin jumissa, mutta siltä löytyi muutama selvä isompi yksittäinen jumikohta. Vasemman kyljen/selän alueelta löytyi kohta, johon se reagoi samalla tavalla kuin etujalan venytykseen eli vetämällä etujalan kylkeen kiinni, mielenkiintoista. Voisiko se olla syy, vai seuraus? Katsotaan. Mutta yllättäen se ei sitten taas ollut vino, mitä olin pelännyt runsaan hihnalenkkeilyn vuoksi.

Vuoden päätös

Vuosi lähenee loppuaan, aikamoinen vuoristorata oli mennyt vuosi. Jos sen kiteyttäisi, niin Kittyn alkuvuosi oli menestystä (HK1, FI MVA, agin sm-nollat+kisat) ja loppuvuosi sairaslomaa. Myn vuosi oli hakua, hakua ja aksan perusjuttuja, ja vähän tottistakin. Vielä ei kisakentät ole meitä kutsuneet, eikä ihan hetkeen vielä kutsu, niin paljon on kesken, vaikka paljon on menty eteenpäinkin.

Vuoden lopussa ollaan tilanteessa että Kitty on taas kunnossa, ja toivottavasti pysyy!! *kop, kop* Treenataan alkuvuosi aksaa, mutta kisoihin ajattelin mennä vasta keväämmällä. Sensijaan tokossa olisi vihdoin tarkoitus päästä korkkaamaan voivoi-luokka, kun loppuvuoden aksa-saikun aikaan saatiin lopulta tunnaria eteenpäin.

My jatkaa aksan, hyppytekniikan ja tottiksen treenaamista, kisoja ajatellaan aikaisintaan keväällä, ehkä vasta kesällä. Keväällä palataan myös hakutreeneihin.

Mylle oli varattu joulua edeltävällä viikolla fyssari, mutta Nuka loukkasi itsensä edellisenä päivänä liukastuessaan, joten Myn vuorosta suurin osa meni Nukan hoitoon (joka paranikin siitä sitten nopeasti!). Mutta sen verran ehti käsittelyyn, että oli taas vino ja pari kipupistettäkin selässä.  Tänään oli sitten Mylle uusi fyssarivuoro. Olen tsempannut tässä välissä taas hihnan kanssa, eli että veto tulee koiran vasemmalta puolelta ja eipäs ollutkaan enää vino. Eikä kireyksiäkään missään, oujee! Mutta tarkkana sen kanssa saa olla, että elämä pyörisi vain koiran vasemmalla puolella. Kittyn kanssa mennään tammikuussa taas Karoliinan tsekkiin. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä tulevaan vuoteen.

*     *     *

Sitten ne tavoitteet 2014, toteutuiko ne. Osa kyllä, moni ei.

Tavoitteita vuodelle 2014

Kitty
- Agissa sm/karsintanollat kasaan, sertin metsästystä

• sm-nollat saatiin, karsintanollista puuttui voitto, sertiä ei saatu :(

- Tokossa VOI1

• ei kisattu tokossa koko vuonna

- HK1 (jos ohjaaja jostain löytää hakumotivaation keväällä, nyt se on hukassa)
- Jos saadaan HK1, niin sitten Kitty ehkä vaihtaa jälkeen

• HK1 saatiin! Ja HK2 alkoi kutkutella mielessä, mutta sitten loppuvuosi menikin saikulla. Jälkeä tehtiin kesällä muutamia, mutta kisoja varten olisi pitänyt treenata janaa ja jälkivarmuutta. Voi olla, että Kittyn kanssa keskitytään nyt vaan tokoon ja aksaan, aika ei riitä kaikkeen kahden kanssa.

- näyttelystä jos sen viimeisen sertin saisi...

• Saatiin ja sen myötä FI MVA -titteli 25.5. Salosta

- raunioilla loppukoe? Maastossa TT.

•  Pelastuspuolen kokeita ei käyty. Suunnittelin kokeita syksylle (vaikkei oltu edes raunioryhmässä), mutta sairasloman takia ne jäi. Keväällä täytynee käydä uusimassa raunioperuskoe, jotta vss-pätevyys säilyy.

Mylle en aseta mitään hirveitä konkreettisia tavoitteita
- tottista, tottista!

• Treenattiin jonkun verran, 1krt/kk Suskin opeissa, mutta omatoimitreenaaminen jäi ihan liian vähälle. Palasia on kyllä paljon olemassa, kestoa ja palkattomuutta pitäisi rakentaa seuraavaksi ja yhdistellä palasia.

- hakua, pistot kuntoon! Ilmaisun valitseminen ja sen kenttätreenaamisen aloittaminen. Haukkua se kovasti tarjoaa...

• Pistot on kunnossa, risteilyäkin vähän yritettiin, pitkiä ratojakin tuli tehtyä (150-200m). Ilmaisua alettiin kesällä harjoitella ensin kenttätreeninä ja sitten maastossa, loppukaudella myös etsinnän yhteydessä, mutta edelleen purkille hakkuen. Suurin ongelma oli maalimiehen pussailu, mutta ihan kivaan vaiheeseen jäätiin marraskuun lopussa ennenkun jäätiin talvitauolle.

- agissa esteopetus pakettiin, iloista menoa ja tarkkaa ohjausta

• Esteopetus on vielä keppien ja kontaktien osalta kesken, samoin hyppytekniikkatreenit, jotka aloitettiin syyskuussa. Tarkkaa ohjausta tämä ohjaaja ei taida oppia koskaan...

- onnistuisikohan syksyllä tokosta ALO:n korkkaus, jos alkaisi treenata?

• No ei todellakaan, kun ei treenattu :D

- johonkin näyttelyyn sen voisi kiikuttaa ainakin kerran

• Erkkarissa käytiin, ja siellä JUN ERI/2 SA  hienosti 8 junnunartun joukossa.

- raunioilta sove syksyllä? vaatii seuraamisen ja telineiden opettelun

• Ei asiaa kokeeseen, kun ei oltu vakkariryhmässä että olisi päässyt harjoittelmaan häiriöitä, lähinnä ampumista. Etsiminen ja telineet olisi kyllä kunnossa.

- terveystarkit keväällä 

• Terveystarkeissa oltiin 5:n pennun voimin  ja Myn saldo A/B, silmät, kyynärät, polvet terveet.

*     *     *

Tavoitteet 2015

Kitty

• Terveenä pysyminen!
• Agiserti
• Tokossa VOI1, ehkä jopa EVL1 jos saisin tsempattua treenaamisen kanssa (paitsi just kuulin 1.8. tulevista evl-sääntöuudistuksista ... ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, tarvis treeniseuraa)
• Raunioilta peruskokeen uusiminen, tai loppukoe
• Jäljen treenaamista, jos motivaatio löytyy - kokeeseen?

My

• Terveenä pysyminen
• Agiesteet kuntoon, ohjausvarmuutta, lähdössä pysyminen, kisaamaan kesällä/syksyllä
• Tottis kasaan, BH kevällä
• Haku kasaan, HK1 syksyllä (esineetkin tarttis treenata!)
• Ehkä syksyllä tokossakin ALO1/AVO1, jos saadaan treenattua ja paketti kasaan, eihän se paljoa eroa BH:sta...

Lisää fyssarointeja

Viime viikon keskiviikkona My kävi piiiitkästä aikaa fyssarilla. Edellinen varsinainen käyntihän oli huhtikuussa, ja toukokuussa tehtiin vain pikatsekki Kittyn käynnin yhteydessä. Sehän oli sillon vino (opittu tapa?), muttei pahasti jumissa, ja saatiin ohjeita suoristamiseen. Itse epäilin suurimmaksi syyksi hihnassa vetämistä, ja aloin kiinnittää huomiota, että vaihtelen hihnan talutuspuolta kaulapannassa. Eihän me paljon varsinaisia hihnalenkkejä tehdä, ja sillonkin käytetään valjaita, mutta aina esim lämpät ja jäähkät se on jonkun pätkää hihnassa - ja veeeetäää....

Nyt ei ollut vino, jipii! Eikä pahasti jumissa. Mutta vasemmalta puolelta keskiselästä löytyi pistemäinen kipukohta, fyssari epäili kepin tms tökkäisyä. Muutama päivä syötiin tulehduskipulääkettä ja ongelma parani. Treenehihin "saa palata kun ei enää oireile". Seuraavana päivänä vielä vähän oireili, viikonloppuna ei enää.

Tänään Kitty kävi lyhyessä tsekissä etujalan osalta. Ihan ehkä aavistuksen reagoi (tai sitten se vaan kenkkuili), mutta saatiin lupa aksata kevyesti (mitä se on?). Ens viikolla siis näillä näkymin yritetään käydä kokeilemassa... seuraava tsekki sen jälkeen eli 2vk päästä. Sain ohjeeksi, että pitää lämmitellä ja etenkin jäähdytellä erittäin huolellisesti, 15-20min lämppä ja 30min jäähkä. Niin me ollaan kyllä aina tehtykin. Lisäksi treenin jälkeen kylmää etukintulle varmuuden vuoksi.

Nih!

Oli myös puhe punkeroKittyn ruokinnasta, kun sanoin, että nappulamäärä on tiputettu jo puoleen (½dl 2xpv) ja on kohta ihan olematon, niin fyssari oli huolissaan sen vitamiini-hivenaine- yms saannista ja oli light-ruoan kannalla. Lihana se saa erilaisia seoksia ja mm. VOM:a, joka onkin kyllä vitaminoitu. Lisäksi erinäisen satsin vitamiineja (mm. BE), sinkkiä, glucosamiinia, öljyjä yms. Kun tarkoitus oli ennemmin siirtää sitä enemmän raa'alle (nyt 50/50) kuin että lisäisin nappulaa light-muodossa. Mutta tuo turvotus pitäisi saada siltä pois. Galastop nyt ainakin lopetti maidontuotannon, josko se siitä pikkuhiljaa?

Kittyn silmät on nyt olleet ok. Viime viikonloppuna se taas hankasi oikeaa silmää, joten aloin tutkia onko siellä karva tms. Näin pienen roskan ja aloin ottaa sitä pois, mutta sitten alavilkkuluomen(?) alla vilahti jotain mustaa. Eikun "kaivelemaan" ja sieltä paljastui lopulta n. 1cm pitkä tikunpalanen! Voi luoja, mistä se noista roskia silmiinsä kerää!? Ei ihme jos on vähän hankauttanut. Tosin en tiedä oliko tuo roska tullut samana päivänä, vai ollut siellä jo pidempään...

 Pääsin treenaamaan, oliko niin siistii!! (etsintätreenit Ruduksella)

Kittyn kinttu parantui

Kittylle oli lyhyt fyssariaika Nukan siivellä viime viikon keskiviikkona, jalan tsekkaus ja laseria. Jalassa ei ollut merkkiäkään rajoituksista, jumeista eikä kivusta! Fyssari totesi, että rasitusvammat eivät parane näin nopeasti, että olisiko ollut joku mustelma, venähdys tms.

Soitin sitten torstaina Tammisalolle kuulumisia, ja hänkin oli kovin tyytyväinen. Totesi, että on ollut joku "toimintahäiriö". Eli ei siis mikään jännetulehdus, isompi revähdys tms. Hänen mukaan jalalle ei ole jatkohoitotarvetta. Sen sijaan keskusteltiin pitkä tovi selän nestemyhkyrästä, kun yritin saada selville syytä. Nestekertymä johtuu "ihonalaiskudoksen nestekierron autonomisen hermoston toimintahäiriöstä", mutta selvää syytä siihen ei nyt ole, eikä lääkäri osannut sitä sanoa. Ei nähnyt verikokeita tarpeelliseksi, kun koira ei oireile muuten. Mutta kun takatissit on edelleen turvonneet ja niistä tulee maitoa, aloitettiin perjantaina 10vrk Galastop-kuuri. Toistaiseksi sillä ei ole ollut näkyvää vaikutusta.

Olen jatkanut jalan venyttelyä, Kii on saanut liikkua normaalisti ja otan sille vielä yhden fyssarin tähän suht lähelle. Katsotaan sitten tilannetta treenien osalta.

Kamera lenkillä ja Kii on heti kiipeilemässä poseeraamaan.

Silmät vetistää edelleen ajoittain. Viikonloppuna toinen (eri kun aiempi silmätulehdus) oli ihan punainen ja rähmi aamulla, oli varmaankin hinkannut sitä yöllä. En lähtenyt päivystykseen kiikuttamaan ja maanantaina se olikin sitten ihan normaali. Olisiko edellisen päivän metsäkaahailussa saanut heinänsiemen tms sinne, oltiin sellaisella aluella. Kävivät muuten hirvijahdissa, tai My kävi. Katsoin että kaksi hirveä menee alarinteessä - ja kas, perässä menee pikkumusta. Mutta se tuli käskystä pois!

Pikkumusta on taas ihan hapsu, kun varistaa niin kamalasti

Kittylle lisää saikkua

Perjantaina 5.9. oli Kittyllä fyssari, että katsotaan miltä se kesän ja operaatioiden jälkeen näyttää, josko tällä viikolla uskaltaisi agilityyn. Se oli omaan silmään ihan normaali, mutta oli juuri edellisenä ja sitä edellisenä iltana ultahtanut kerran kotipihassa autosta alas hypätessään. Mutta ei ontunut, eikä vaikuttanut millään tavalla kipeältä. Tuosta ulahtelusta fyssarille mainitsin, ja hyppyytettiin sitä autosta, katsottiin liikkeitä, äkkipysähdyksiä ja käännöksiä. Mutta ei mitään ihmeellistä. Käsittelyssä kuitenkin paljastui, että vasen etujalka ei taivu taakse normaalisti, mikä fyssarin mukaan viittaisi biceps-jänteen tulehdukseen (ei hyvä!). Hän suositteli menemään ortopedille. Lisäksi yläselkä oli kauttaaltaan jumissa, ja takaselässä nestekertymää kuten kesäkuussakin, jolloin pistin sitä juoksun jälkeisen turvotuksen piikkiin. Voi Kitty!

En kuitenkaan päätynyt ortopediin, vaan maanantaina soittelin luottolääkärillemme Tammisalolle ja onnen kaupalla saatiinkin peruutusaika keskiviikolle. Tammisalo pohtii koiran ongelmia kokonaisvaltaisesti, löytää kipukohdat käsin kopeloimalla ja hoitaa niitä akupunktiolla, mutta miettii aina laajemmin syitä. Nukan selkäkipuja on hoitanut pari vuotta todella hyvin tuloksin. Hän epäili jo maanantain puhelinkeskustelussa, että harvoin koirilla on pelkkiä jännetulehduksia, yleensä syy löytyy lihaksesta. Ja näin myös kävi. Kittyn koko vasemman olkavarren/lavan alue oli ihan jumissa, samoin kainalosta ja rinnasta lihaksia (en todellakaan muista minkä nimisiä!). Pahin kipupiste löytyi syvältä tricepsin pitkästä haarasta vasta kun ensimmäinen erä neuloja oli ehtinyt vaikuttaa sillä alueella.

Nestekertymä ihonalaiskudoksessa on merkki pitkittyneestä kipureaktiosta. Selän alueen lihakset eivät kuitenkaan olleet merkittävän jumissa ja neulat löystyivät siellä nopeasti. Johtuneeko sitten etupään jumista?

Hoitona Kitty syö nyt viikon verran Sirdaludia ja venyttelen jalkaa + lämpöhoitoa. Soittelen lääkärille viikon kuluttua ja katsotaan jatkohoitosuunnitelmaa. Tammisalon ajatus oli, että muutaman hoitokerran kyllä vaatii, mutta tuskin mitään jatkuvaa pidempiaikaista. Mutta toki jatkossa on huolehdittava entistä tarkemmin säännöllisestä ja riittävästä lihashuollosta. "Vanha" koira ei enää palaudu niin helposti kun nuorempi. Ja kun tämä ei tuppaa näyttämään ongelmia, ne pääsevät helposti pahaksi asti.

Tämän lisäksi Kittyllä on todennäköisesti oikeassa silmässä lievä nk. hornerin syndrooma. Eli hermostohäiriöstä johtuva silmän "tulehdus". Silmätulehdustahan hoidettiin kuukausi sitten ja se paranikin heti tipoilla mikä oli selvä viittaus tavalliseen tulehdukseen. Mutta edelleen silmä vetistää ajoittain, lisäksi pupilli on aavistuksen pienempi, luomet roikkuvat (itse en sitä erota) ja vilkkuluomi tulee hieman esiin (hädintuskin...), mikä sitten viittaisi tuohon horneriin. Tätä ei nyt kuitenkaan hoideta mitenkään, googlettamalla se joko parantuu itsekseen tai sitten ei.

Että sellaista. Lenkkeillään kevyesti eli ei totaalilepoa, mutta ei rasitusta eikä treenejä. Voi Kii-pikkuinen. Ja se ressu kun kätkee kaiken kivun, vaikka toisaalta on hirveän herkkä. Pari kertaa rääkäisi neuloista oikeen kunnolla, Nuka ei ole koskaan reagoinut neuloihin noin näkyvästi.

* * *

Myn kanssa oltiin viime viikonloppu Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Kurssin alun teoriaosuudet herättivät kovasti pohtimaan agilityn rasittavuutta etenkin koiran etupäälle. Mainittiin kroonistuvat etupään jumit ja jännetulehdukset. Oikealla tekniikalla (ei etupainoinen, joustava alastulo) voi vähentää huomattavasti koiran etupään rasituksia, etenkin tuollaisen pikkumaksin kohdalla. Joten nyt eikun niskasta kiinni ja aion yrittää rakentaa Mylle hyppytekniikan Ullan oppien mukaan. Myltä löytyi kyllä voimaa takapäästä, ja se alkoi oppia painon siirtoa taakse, sen suurimmat virheet olivat hyppääminen pää ylhäällä sekä jäykkä alastulo. Itse en näe hypyssä mitään vikaa, vaan olin jo ehtinyt todeta että "ei sillä tule olemaan mitään ongelmia maksihyppyjen kanssa", kun niitä tuossa pari viikkoa sitten ekoja kertoja kokeiltiin. Tähän astihan ollaan menty pääasiassa max. n. 45cm hyppyjä, joten kovin sitkeää väärää tekniikkaa se ei ole onneksi ehtinyt vielä oppia.

Lohjaltakin ROP!

Lohjan ryhmänäyttelystä tuomisina KÄY ERI 1 SA PN1 ROP. Tuomarina Tarja Löfman. Kii oli ainoa, joka sai ERI:n tai SA:n. Avoimessa luokassa oli kolme narttua, jotka saivat H:ta ja EH:ta. Uroksista ei ollut kun yksi pentuluokassa, ja sai KP:n. Hieman tiukempi tuomari, joten saa olla kovin tyytyväinen. Tosin täytyy sanoa, että kyllä oli taas hurja hajonta koirissa. Kittyn kohdalla arvostelu oli ihan kohdillaan. Ryhmäänkin jäätiin, mutta sieltä lennettin heti ekojen joukossa pihalle.

Erinomaisen tyyppinen aavistuksen pitkä runkoinen narttu. Oikea ilmeinen pää. Hieman leveä asentoiset korvat. Hyvä eturinta ja rintakehän tilavuus. Sopivat kulmaukset. Hieman pitkä lanneosa. Liikkuu hyvällä askelpituudella ylälinjansa säilyttäen. Valpas olemus.

Innostuin tässä melkeen, josko sittenkin erkkariin. Mutta sitten muistin, että pitäisi se sterkka hoitaa nyt kesällä alta pois. Katsotaan miten saan sen varattua, samalla kun pitäisi poistaa niitä metalleja jalasta. Ja ei, ei todellakaan suunnata ulkomaille näyttelyihin :D Kyllä tämä saa nyt riittää meille.

Illalla käytiin vielä metsälammella uimassa. Kii ui varmaan 20 minuuttia. My pakeni pusikkoon, ja suoritti siellä metsänhoidollisia tehtäviä. Kuvat taas kännyräpsyjä, pitäs kuljetella kameraa enempi mukana...

Perjantaina Kii kävi taas fyssarilla. Ja taas oli etulapojen takana trapetsiukset jumissa. Ei pahasti, eikä kroonisesti, aukesi kyllä hyvin käsittelyssä. Mutta jostain tämä nyt johtuu. En ole keksinyt mitään muuta, kun että se on nyt autossa istunut Myn kanssa hieman liian matalassa häkissä, könöttääkö se siellä? Täytyy kokeilla olla nyt ilman häkkiä. Tosin nythän treenitkin vähenee, kun aksassa alkoi kesätauko, joten kaksi autossaistumisiltaa poistuu.

Muutamat kisat ja uimakuuria

Kittyn kanssa päästiin vihdoin taas vähän agilityn kisaradoille. Ekat strartit juostiin pitkäperjantaina 18.4. Purinalla 3xagiradat, tuomarina J.Wütrich ja tuloksena säälittävät 5, HYL, HYL. Ekalla radalla käsittämättömästi koira tuli taas putkesta kesken pois, muuten hieno ja virheetön rata. Tokaradalla selvittiin kunnialla vaikeista kohdista ja oltiin valmiita loppusuoralle, kun nyrjäytin nilkkani muhkuraisen pohjan kuopissa, rytmi sekosi sen verran etten käskyttänyt koiraa edessä olevalle puomille ja se juoksi siitä ohi. Loppurata meni sitten ihan säätäessä ja siksi HYL. Oli hieno rata siihen asti. Viimeisellä radalla en millään ehtinyt ohjaamaan koiraa kentän toiseen päähän oikeaan putken päähän, joten se palloili siinä hetken ja siitä 5:nen (mitä en vielä rataa tehdessä tiennyt), ja putken jälkeen lopetin vedon sekuntia liian aikaisin ja Kii hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Sillon se hylly harmitti hirveästi, mutta jälkikäteen, kun huomasin tuloslapusta 5:sen putken kiellosta, ei harmittanut enää. Hyvä rata se oli sekin, pienestä se on kiinni. Huonosta tulostasosta huolimatta radat oli kuitenkin oikein hyviä. Olin todella tyytyväinen, kun sain tehtyä monta ohjausta (lähinnä persjättöjä), joita aluksi mietin, etten ehdi mitenkään. Alanko vihdoin uskoa omaan ehtimiseen ja luotaa koiraan?

26.4. juostiin Lohjan uudessa hallissa kolme rataa. 1x H.Luomalan hyppäri sekä 2x J.Nybergin agiratoja, tuloksina 10, HYL, 0. Hyppäri oli kiva, melko pitkät estevälit. Mutta Kii teki sen taas, tuli putkesta kesken pois! Voi pyhä jysäys sen kanssa, en tajua. Sillä on vaan niin kiire perääni, enkä ollut edes liikkunut mihinkään, koska samasta kohdasta sai ohjattua koiran suoraan seuraavaan putkeen. Lisäksi tiputti tiukassa kohdassa yhden riman, tuloksena 10. Ensimmäinen Nybergin agiradoista oli ihan hirveä, mutta selvittiin yllättävän hyvin ja pitkälle sitä, kunnes kepeiltä se livahti hypylle väärin päin, kun en uskaltanut tehdä keppien päähän persjättöä, vaan tarkoitus oli vetää ja tehdä joku poispäinkäännön tapainen. Loppurata menikin sitten ihan säätämiseen, mutta en usko että olisin selvinnyt ilman hyllyä vaikka oltaisi loppusuoralle asti päästy... Mutta alun niisto-persjättö meni hienoisti! Kohta missä monet hyllytti. Viimeinen rata näytti heti enemmän "meidän radalta" ja niin me puserrettiin sieltä sievä nolla. Hitaitahan me ollaan kärkeen verrattuna, sijoitus oli 7. A:t oli kohtalaisia, vaikka hitaita ne on nekin, puomit hitaita. Kii meni koko puomin muutenkin hitaasti ja keinua varoi molemmilla radoilla yllättävän paljon. Jotenkin vaan tuntui kamalan tahmealta.

Tiistaina 22.4. oltiin käyty lähes ½ vuoden tauon jälkeen vihdoin fyssarilla ja etupäästä lapojen alta löytyi jumeja, jotka kyllä osittain aukesivat. Oltiin tehty parilla edellisellä viikolla melko paljon A:ta, kun se on ollut niin hidas, olisiko siinä sitten jumiutunut. Tarkoitus oli viedä sitä jo helmikuussa fyssarille, mutta kun oli hampaanpoistoa, kennelyskää ja juoksua, niin venyi näin pitkälle. Nyt venytellään ja jumpataan, ja tiistaina käydään näyttämässä uudelleen onko yhtään parempi.

Vappuna kisattiin vihdoin parin vuoden tauon jälkeen KKK:n omissa kisoissa, tuomarina A.Savioja. Ekalla hyppärillä (ei videota) hyllytettiin heti 2- hypylle, kun hätäilin ja ohjasin koiran sen väärälle puolelle. Lisäksi söhellettiin jotain muutakin pari seuraava estettä, mutta loppurata mentiin sitten asenteella ja se menikin hyvin. Ensimmäisellä agiradalla Kitty ei taaskaan tullut niistoon, vaan kiersi hypyn toiseen suuntaan. Siitä olin sitten auttamattomasti myöhässä (tai ehkä ennemmin olisi pitänyt pysyä paikallaan ja lähettää se A:lle) ja ohjasin omalla liikkeellä sen A:n sijaan putkeen. Muuten meni hyvin, tosin lopussa se jätti tekemättä saman esteen missä tuli se eka virhe ja porhalsi suoraan putkeen, kun ohjaus oli ihan myöhässä. Viimeiseltä agiradalta saatiin puristettua pikkusievä nolla. Ennen keppejä tuli iso kaari, kun en valssannut hypyn ja keppien väliin, koska arvelin, että sillon se menee ainakin väärään keppiväliin vaan yritin siihen jotain vetoa ja takaaleikkausta, joka ei tietenkään toiminut, vaan koira sinkosi ensin väärään suuntaan kohti putkea.

SM-nollia olisi nyt kasassa 6 (4A+2H), mutta se tupla puuttuu. Vaikka eipä meistä sm-kisoihin osallistujiksi olekaan, mutta tavoite kun oli saada nollat kasaan. Sertitkin olis kivoja, mutta niihin olen liian hidas, koira kun jarraa mun vauhdissa....

Kelpeillä on nyt ollut myös menossa uimakuuri, ostin Hyvinkään uimalaan 6 kerran sarjalipun, josta ollaan nyt käytetty puolet. Ensimmäisellä kerralla Mylle oli varattu uittaja, koska sehän ei ole suostunut varpaitaan veteen laittamaan, vaikka intoa olisi. Uittaja kehui koiraa todella tervepäiseksi, koska se ei ollut moksiskaan, vaikka nostettiin vastaan harovana veteen. Siellä se sitten ui tyynen rauhallisesti ja oli innoissaan rampilla menossa uudestaan - mutta ei uskaltanut. En ole myöhemmilläkään kerroilla saanut sitä menemään itse veteen, parhaimmillaan se menee rintakehään asti, mutta ei mene sen pidemmälle. Olen sitten tylysti nostanut sen liivien kahvasta altaaseen, missä se sitten polskii ihan tyytyväisenä itsekseen pallon kanssa. Pakkohan se olisi saada menemäänkin itsenäisesti, ei kesän uinneista muuten mitään tule!

Videolla My on se kelpie, joka ui pallo suussa ja Kii se joka tyypilliseen tapaansa haukkoo vettä. Kitty ei altaasta poistu kesken puolen tunnin uinteja. Viimeksi otin puolessa välissä liivit pois, että olisi vähän enempi kuntoilua. Tänään mennään taas, saanee uida koko ajan ilman liivejä.

Mutta nyt tulikin sitten harmillinen tauko Myn uinteihin, eli kaksi jo varattua vuoroa jää siltä väliin, koska se aloitti toisen juoksunsa, alle 5kk edellisestä! Liekö lähti nyt sitten Kittyn peesiin, Kiin juoksuhan loppui n. 3 viikkoa sitten. Toivottavasti se vaan synkkasi itsensä, eikä aio jatkossa pitää noin lyhyitä välejä...

• Myn ensimmäinen juoksuväli (7.12.2013-1.5.2014) 4 kk 24 pv (145 pv)

Kieroonkasvanut B-luokan kansalainen...

Myn tulokset Kennelliitosta tulivat: A/B 0/0, vähänkö harmittaa tuo B! Olisihan se A/A ollut kiva. Mutta terveet kuitenkin, ja pitäisi olla kiitollinen ja tyytyväinen. Mutku... Myös Rommilla B/A, muilla kolmella sentään A/A.

Noh, onneksi My on luonteeltaan ihan täys kymp - pelle :D Maanantaina pääs tauon jälkeen pentuaksaan, ja siellä ei tullut mitään ihmeellistä. Mutta kun keskiviikkona oltiin pitkästä aikaa hallivuorolla Veikkolassa, pääs mopo lapasesta ihan kokonaan, kyllä oli kivaa lapsella. Samoin eilen käytiin rälläämässä tottiskentällä ja kyllä vain, kivaa oli!

Kitty kävi tänään Räihällä tsekkauttamassa polvea. 3 viikkoa sitten se lenkillä metsään juostessa vingahti ja onnahti, polulle tullessa roikotti jalkaa, mutta hetken kuluttua liikkui ihan puhtaasti. Eikä ole sen koommin oireillut, vaikka on lenkkeillyt, juossut ja pelmunnut ihan normaalisti, paitsi treeneissä ei olla käyty. Polvessa ei ollut mitään vikaa, kaikki just niinkun piti! Todennäköisesti on kolauttanut polven ja siellä olevan metallisen pinnan (siis piikin), joka sitten sattuu kudoksiin yms. Pinnan voisi poistaa, se olisi ihan pikku juttu. Samoin titaanilevyt ja ruuvit voisi poistaa, se olisi sitten vähän isompi operaatio. Voi jos ne saisikin yhdistettyä sterkkaan, niin olisipa näppärää. Pitää kysellä kesemällä, nyt haluttais aksata vielä vähän tässä keväällä, kun on taas mennyt pari kuukautta sairaslomiin. Paino 14,5 kg, himpun liikaa. My oli Vihtivetin vaa'alla helmikuussa 12,8 kg (Kitty 13,9 kg) ja nyt lonkkakuvissa Mevetissä 13,5 kg. Se on kyllä aika kuikelo, korkeutta ehkä 46-47cm, pikkaisen Kittyä korkeampi.

Tänään Nukan fyssarin jälkeen My pääsi ekaa kertaa fyssarille. Kitty ei ole käynyt marraskuun jälkeen, se oli tarkoitus käyttää alkuvuonna, mutta se vaan jäi ja jäi, ja sitten tulikin Myn kennelyskä ja sitten juoksu ja .... noh, kohta juoksun jälkeen sitten.

My anto yllättävän hyvin käsitellä itsensä, rauhoittui pöydälle, toki vaati sen että makasin lähes sen päällä. Mutta häntä ei pysähtynyt. Ei ollut jumissa, mutta on kieroonkasvanut. Eli vääntyy oikealle vinoon, on kuulemma pahaksi opittu tapa (liikaa tottista?!). Saatiin se kyllä oikaistua, eikä tosiaan lihasjumeja sielläkään. Nyt äkkiä sitä korjaamaan ja siirtämään koiraa oikealle puolelle kaikessa. Se teki esim mun ympäri hyvin sievän ja tiiviin ympyrän mun vasemmalla puolella myötäpäivään, mutta koira oikealla vastapäivään kulki n. puolen metrin päässä eikä taipunut yhtään. En mä ole huomannut mitään, onneksi mentiin! Syvät lihakset oli hyvät, samoin takajalan pomppulihakset, yllättävää! Ja se on liian tuhdissa kunnossa, rasvakerros kylkiluiden päällä... En ole tajunnut sitäkään, musta se on ihan laiha kuikelo ja olen miettinyt lihan lisäämistä... apua. Mutta nyt opin tunnustelemaan miltä se rasvakerros oikeasti tuntuu, kyllä, siellä sitä on. Melkeen enemmän kun plösö Kittyllä (juoksujen aikaan se aina plösähtää) ja selkeästi enemmän kun hirveän leveällä Nukalla, jolla ei ole rasvakerrosta oikeen ollenkaan, vaikka selkä on melkein puol metriä leveä - pelkkää karvaa vaan! My on vaan sen rakenteinen, että näyttää vinttikoiralta.

Laiskaa

Yhden käden sormilla on laskettavissa Kittyn treenit, My on sentään tehnyt vähän enemmän, mutta laiskaa on ollut senkin kanssa. Ympäristökasvatus on tainnut jäädä aika minimiiin... mutkun se on niin reipas! Kittyn reisirevähdys alkoi oireilla uudelleen toukokuun puolivälissä, joten sen treenit on ollut ihan jäissä. Tai ei se revähdys ole reidessä vaan gastrocnemius-lihaksen (pohjelihas) kiinnityskohdassa, mutta siis reiden sisäpuolella. My on siis tuurannut Kittyä pk-hakutreeneissä, pelastuskoirien sunnuntairyhmässä ja hälyleirilläkin toukokuun lopussa Imatran ja Lappeenrannan raunioilla.

Korvista näkee, kun on hajulla. Lappeenrannan raunioilla 24.5.

Myn osalta haku (ja rauniot) on ollut ihan omaehtoista hajujen bongausta - "tuulireagointia" ja se on tosi hyvä siinä, ihan mieletön! Nyt on sitten kolme kertaa tehty metsässä hajun hakua, siitä kohti keskilinjaa palaamista ja lähetystä "pistolle". Eka kerta (13vk iässä) meni ihan hakiessa, kun maasto oli vähän vaikea eikä pentu muistanut enää 2m jälkeen mitä se oli äsken haistanut. Toinen kerta nyt sunnuntaina meni jo selvästi paremmin, yksi ihan hyvä "pistokin" sieltä löytyi. Ja tänään tehtiin jo tallatulla alueella (aiemmin ollut puhtaita), tuuli oli tosi hyvä, joten saatiin 3 hienoa pistoa. Vikalla ei olisi edes tarvinnut hakea hajua, kun oli jo niin lähdössä, mutta haettiin kuitenkin. Lähetyspaikalla pentu alkoi tempoa ja kiljua, jep jep. Into on kova ja se vaan on niin supertaitava!

 Nuka on pari kertaa melkein vahingossa erehtynyt jo leikkimään pennun kanssa...

Viikonloppuna Kitty vihdoin pääsi taas vähän treenaamisen makuun! Perjantaina hälyryhmän puolikkaissa tehtiin taajamaetsintää kytkettynä, lauantaina tein sille pihalle nutrsijäljen teemalla kulmat, hienosti meni! Lisäksi vähän pihatokoa, hän oli aika onnessaan :D Ja hyvin teki, ainoastaan tunnari aiheutti harmaita hiuksia, äh. Hakutreeneihin se ei vielä pääse, vaikka reisi tuntuukin nyt olevan kunnossa (ei turvotusta eikä oireilua enää pariin viikkoon). Tällä viikolla meillä olisi ollut PEOn pelastuskoiraohjaajan peruskurssi Kuopion Pelastusopistolla, mutta jouduin perumaan sen tuon reisiepisodin takia. Harmittaa. :(

Muuten Kittyn kanssa on keskitytty lähinnä rauhalliseen kunnonkohotukseen lenkeillen ja niitä pikkuhiljaa pidentäen, nyt se pääsee jo juoksemaan irtikin, tosin ilman koirakavereita vielä. Viime viikolla helteiden myötä se on päässyt uimaankin, lähes joka päivä lenkin yhteydessä n. 10min pulikointia. Pitäisi kuskata katras sellaiselle rannalle, että pääsisi pikkuhiljaa totuttamaan Mytäkin uimiseen. My on käynyt lenkkeilemässä vähän Veikkolan puskissa ja pari kertaa kaahailemassa Nummelan lentokentällä. Siellä se on keskittynyt mallioppimisen kautta etsimään pupun papanoita.

Kitty (ja Nuka) kävi toukokuun lopulla tutun eläinlääkärin akupunktiotestieläimenä, ja sai laseria siihen reiteensä. Lisäksi käytiin viime viikolla fyssarilla, mitään ihmeempiä jumeja ei hihnalenkityksestä huolimatta löytynyt ja syvät lihaksetkin oli yllättävän hyvässä kunnossa, vaikkei synnytyksestä vielä ole kovinkaan paljoa aikaa mennyt.

My 3,5kk on kohta Äitikoiran korkuinen! 6.6.

 Eka yhteiskuva. Helpottaisi kummasti jos opettaisi pennulle a) istumisen ja b) paikallaolon.

"Suksikaa suolle"

... sanoi fyssari meille keskiviikona. Ohjeena olisi siis suokävelyä. Rauhallisesti askel askeleelta, niin että tekee oikeasti töitä reisillä.

Käytiin siis taas Espoon Eläinsairaalan fyssarilla Päivillä tsekkaamassa vielä ennen mahdollisia pentuja mikä on jalan tilanne. Olin itse hieman epäileväinen, liekö on keventänyt jalkaa niin, että lihakset onkin vaan kadonneet. Mutta onneksi ei, eli lihakset on taas astetta paremmin kehittyneet, ei ollut enää suurtakaan eroa terveeseen verrattuna. Pientä lihasjänteyden puutetta ja "kuivuutta" leikkausalueella ja kiinnityskudoksissa. Etupäässä ei ollut jumeja kuten viimeksi, mikä kielii tasapainoisemmasta kuormituksesta myös takapäässä. Hyvä Kii!

Jatketaan temppuja ja jumppia (joita ei olla juurikaan tehty....), ja tuota suokävelyä, sekä ylämäkiä hidastellen ees taas. Uiminen olisi hyvä lisä ja sitä tässä Ärriäisten kanssa mietittiin, että pitäisikö ostaa taas sarjalippu Hyvinkäälle, niin eiköhän ne juoksutkin sit alkais... kai sen sitten saisi käytettyä penujen jälkeen loppuun. Saas nähdä saadaanko aikaiseksi.

Torstaina suoritettiin ensimmäinen suokävely, vähän vahingossa. Lenkillä Veikkosbyn puskassa ja kas, siinähän olikin yhtäkkiä sopiva suo joten eikun köpöstelemään sinne. Ei siinä kyllä kauaa viihdytty, mutta muutamista minuuteista olikin puhe aloittaa. Muun ajan lenkistä keepis kaahasi hulluna Enni-Penniä karkuun, oli ihan hepulintynkää ilmassa.

Fyssarilla

Perjantana käytiin Espoon Eläinsairaalassa Kittyä alkukuntoutuksessa hoitaneella fyssarilla chekkaamassa tilannetta, uskaltaisko jo agilityyn, mikä on tilanne. Ketkupelle on kevennellyt leikattua jalka (ei näyttävästi, vaan minun silmään liikkuu ihan puhtaasti, seistessä keventää kyllä - tapa?), joten sen lihakset eivät ole kehittyneet yhtä hyvin kun terveen. Leikkauksesta on nyt vasta 4,5kk ja ensi viikolla olisi alkanut agilityn ohjatut treenit. Fyssari oli vahvasti sitä mieltä, ettei kannata vielä. Tai jos menee niin tekee suoraa, ilman tiukkoja käännöksiä. No se nyt ei ole agilityä nykypäivänä, jos menee vaan suoraan. Joten ollaan siis pois kokonaan, tehdä itsekseen vaan hyppytekniikkaa. Ja muita lajeja. Ja koska juoksut pitäisi tulla parin kk:n päästä ja sitten astutuksen myötä taukoa joka tapauksessa, luovutin siis katkerin sydämin meidän syksyn ryhmäpaikan pois. :(

Leikattuun jalkaan on kehittynyt kyllä lihaksia hyvin, mutta edelleen on vajaa lonkankoukistajan alueelta. Jatketaan normilenkkeilyä, terveeseen jalkaan pitäisi kehittää joku töppönen lenkin alussa ja lopussa 5min ajaksi, jos se saisi varaamaan enemmän leikatulle jalalle. Lisäksi pitää ostaa pieni jumppapallo, jonka kanssa saisi temmeltää takajalat maassa etujalat pallolla. Pyöräilyä koira oikealla puolella.

Etulapojen ja niskan alueella oli jumia. Mietin, olisiko tullut lelujen retuutuksesta, patukkataistelusta. Pari kertaa viikkoon pitäisi nyt muistaa venytellä niskaa/kaulaa etenkin alaspäin.

Lopuksi käytiin vesitankissa vajaa 10 minuuttia. Pikkaisen tuppasi menemään vinossa ja leikatun jalan askel oli vähän lyhyempi. Mutta ihan jees kipitteli siellä.

Paino 13,8 kg eli nyt on karissut se puoli kiloa, mikä tuossa keväällä kertyi.

Lauantaina testailtiin ryhmäkatsemuksen yhtä rastia ja otin Killin autoon, ja se pääsi loppupalaverin aikaan sähläämään ja hurmaamaan ihmisiä. Treenin jälkeen tein sen kanssa pientä tokoilua parkkiksella muka häiriössä. Mutta se nyt ei just siihen hetkeen ollut sitten kuitenkaan kovin vilkas. Ihan kivasti teki. Mutta heti kun seuruussa alkaa palkka venyä, alkaa kontaktikin tippua.

Haastetta jäljelle

Tänään oli viimeinen kerta 5 kerran fyssarisarjakortista Espoon Eläinsairaalan vesijuoksumatolla. Ja sitä ennenhän oltiin käyty yksi, eli kaikkiaan 6 fyssarikertaa. Tällä kertaa otettiin ensin pieni pyrähdys "kuiva"juoksumatolla, keepi pinkoi huikeaa 6km/h vauhtia ennenkun alkoi olla kunnon ravia. Ihan sitä vauhtia ei omistaja pääse ilman fillaria, joten ei auta kun alkaa harjoitella. Saimme nimittäin ohjeeksi 2 krt/vk ravitreenit. Sitten jumpattiin vielä vesijuoksumatolla 15min, josta 1+2+1 min pätkät kunnon ravia, rankkaa oli mutta hirveällä keskittymsellä (ja kuvotuksella) keepis siitä selvisi hengissä!

Nyt yritetään siis pärjäillä tovi omatoimikuntoutuksella eli uintia, ravilenkkejä, kerta viikoon pitäisi käydä hiekkakuopilla ja toinen kerta suojuoksemassa, hmm... Kiillä on reisilihas saanut kivasti paksuutta, mutta lonkankoukistaja ja pakaralihas ovat vielä vajaat ja niitä varten pitäisi saada liikuntaa, jossa nostelee kinttuja (hiekkakuoppa, suo). Myös rantakahlaus/juoksutus olisi hyvää, jos jostain vain keksisi hiekkarannan minne mennä. Kuukauden parin päästä käydään varmaan vielä näytillä ennenkun tosissaan aletaan sitten rykimään.

Ja sitten se jälkiosuus. Eilen oli jälkitreenit Olarinluomassa, oheisen kaavion mukainen jälki, joka vanheni ehkä vajaan tunnin ja tuli tallottua sivullisten toimesta vissiin ihan kunnolla.

Otettiin jäljennostoon avuksi smelleri ja määrätietoisesti Kii lähti jäljelle (ekalla suoralla nurmi oli lyhyttä). Eka keppikin (punainen viiva) ilmaistiin hienosti eli varmistus, että juu ollaan oikella hajulla. Sitten tuosta ekasta terävästä kulmasta kääntyi ihan mielettömän hienosti korkeaan heinikkoon, mutta pallopää ohjaaja oletti iloisesti, että jälki jatkuu tietenkin leikattua nurmikkoa. Lopulta tuli noottia, että entäpä jos se koira tietääkin paremmin mihin se jälki menee... mentiin sitten sinne heinikkoon. Siinä jäljentekijä oli vähän mutkitellut, mutta jäljestys oli ihan jees. Se myös työsti tovin tuota esinettä, mutta jätti sitten ja jatkoi. Ja hittolainen, kun kukaan ei sanonut, en saanut huomautettua.

Sitten seurasi maaginen hiekkatien ylitys. Nyt en antanut posottaa tien yli korkealla nenällä vaan yritin jarrata nenän alas. Mutta keepi ei lähtenytkään hiekalle, vaan veti reunaa ees taas. Olipas vaikeeta. Jarrutin, ohjasin, ja yritettiin, mutta kun ei. No, päästin lopulta kuitenkin tien yli jotensakin muka haistellen. Toisella puolella nappas kyllä hyvin jäljen (taas lyhyttä nurtsia) ja tais ilmaista tuon esineenkin. Mentiin määrätietoisesti, mutta kulmasta eksyikin jonkun toisen jäljelle ja ajauduttiin aika pitkälle tuonne vasempaan alanurkkaan. Kommentoinnin jälkeen meitä ohjattiin oikeaan suuntaan ja löytyihän sieltä se oikeakin jälki. Oli ilmeisesti vaihtanut siinä tuoreempaan. Tuotakin esinettä työsti niin selvästi, että arvasin että siinä on, mutta taas ei kukaan sanonut mitään (murrr!!), niin taas se jäi (murr!!!). Toinen tien ylitys oli ehkä aavistuksen helpompi. Loppusuoralla ei sitten ollutkaan mitään kummallista, ja jopa ilmaisi sen vikan esineen!

Kovasti sain noottia, että jatkossa en saa tietää missä jälki menee etten ala ohjailla herkkää koiraa, ja mun pitää oppia lukemaan millon se on jäljellä ja millon ei. No juu, ei näkynyt mitään eroa tuossa lopussa, kun vaihtoi tuoreemmalle, samalla draivilla meni. Ja sit taas se ekan kulman koiran oikea ratkaisu näytti  minusta lähinnä pissapaikan etsimiseltä. Että kovasti on vielä työtä sillä saralla. Mutta siinä halusin olla tiukka, että esineitä ei saa jättää eli niistä mulle pitää huomauttaa, jos meinaa ne jättää, että voin koiralle huomauttaa.

Fyssari ja jälkitreenit

Keskiviikkona oli 4. vesitankkikuntoilu. Nyt ravia tuli parikin pikkupätkää. Sitkeästi ja keskittyneesti Kii tankissa kipittää, vaikka kuvottaa ihan valtavasti. Pikkaisen vielä välttää leikattua jalkaa eli kulkee vähän vinossa, mutta kohtuu hyvin sitä käyttää raskassa vastuksessakin. Aikaa tankissa 13,5min.

Juttelin jatkosta, vielä pari viikkoa iisisti ilman pahempia repimisiä, sitten vois enempi alkaa treenata esim  hakuakin pienimuotoisesti (ilmaisuja, pistoja (en kyl ehkä uskalla, sehän lähtee sata lasissa!)), viimeistään 16 vk leikkauksen jälkeen (nyt 9 vk takana) ihan normaalisti. Aksastakin tivasin taas kerran (lääkärihän oli sietä mieltä että ilman muuta), ja fyssarikin totesi, että kun jalka kerran on täysin kunnossa rakenteellisesti, niin kunhan lihaskunto on normaali, niin joo. Jiiihaa!! Eli ehkä me vielä päästään agilitynkin pariin, joskus syksyllä.

Tänään pidettiin jälkitreenit Vanttilan nurtseilla. Ensin keppijälki ehkä 50m jolla 5 keppiä, ihan super!
Varsinainen jälki oli reilu 500m nurmikkojälki, ikä vähän vajaa tunti, kaverin tekemä, 5 keppiä+varaloppukeppi eli 6 kaikkiaan. 2 hiekkakävelytien ylitystä ja kaksi ojanylitystä. Yksi reilu 90:nen kulma, muuten suht suoraviivainen.

Täytyy sanoa, että upea jälki. Jäljennosto taas hyvin, mutta aluksi lievää epävarmuutta, hakeutui oikealle puskiin, syykin selvisi myöhemmin, kun kävi pissalla. Jäljelle käveltiin kyllä 50-100m mutta eihän se siinä malttanut pissailla, enkä tajunnut käskeä. Vasta ekan kepin (esineet merkattu pienillä viivoilla tuohon kuvaan) jälkeen tuntui kunnolla fixautuvan jälkeen, sitä ennen meni välillä aika korkeella nenällä ja haahuili. Jäljestys oli kovin rivakkaa, roikuin perässä, mutta en sit kuitenkaan pakottanut hidastamaan, ehkä ens kerralla pakotan. Mutta se oli iloista, häntä heilui, teki töitä hyvin. Ekan pienen ojan ylitys vähän ekan esineen jälkeen meni hutiin ensin. Tien ylitys korkealla nenällä, mutta meni suoraan yli ja nappas jäljen samantien ja sitten esine, jes! Sitten paljon jännätty isomman ojan (n. ½ metriä) ylitys, sen yli oli menty kiven kautta, täsmälleen samaa reittiä ilman epäröintiä kulki Killi, loisto homma. Ja jäljestys jatkui yhtä varmana ojan toisella puolen, jossa parinkymmenen metrin päässä oli kolmas keppi. Sitten suoraa, tien ylitys samalla kaavalla (videolla), ja esine hienosti. Kulma meni ihan superloistavasti, samoin vitos keppi. Ja päätin ottaa vielä sen 10m ja vikan kepin, niin johan se ryysi siitä yli! Tulipahan huomautettua ja nostettiin sekin. Hirveän hyvä mieli jäi, mutta sen päätin, että ens kerralla vaadin hidastamaan, rauhassa rauhassa. Laittaa sit vaikka satunnaisesti namia.

Siis eihän tuo mitään kaunista, tarkkaa ja rauhallista nurtsijäljestystä ole, on vähän turhan vauhdikasta, levotonta ja korkeella nenällä menoa, mutta me nyt ei kuitenkaan FH:hon tähdätä. Tai vois tähdätä, mutta minun kärsivällisyys ei riitä, koirasta varmasti oliskin siihen.

Vesijumppaa

Keskiviikkona tuli 8 viikkoa leikkauksesta, uskomatonta miten nopeasti aika menee! Keskiviikkona käytiin 2 viikon tauon jälkeen taas vesitankkijumpalla. Nyt veden korkeus nostettiin reiteen/mahalinjaan asti ja vauhtia lisättiin, ihan hetkellisesti jopa raviin asti. Killistä homma on edelleen perin kuvottavaa ja se käveli selkä köyryssä. Mutta selkeästi paremmin jo käyttää myös leikattua jalkaa. Edelleenkään mitään jumeja tai lihaksiston toispuoleista käyttämistä ei ollut havaittavissa. Toki vasemman jalan lihaksiston on vielä kovin vajaa, mutta on se jo kehittymässä kuitenkin. Lenkkejä saa pidentään "antaa mennä", luonnonvesissäkin voi käydä uimassa pieniä hetkiä. Mitään revitystä ja mm. lelupalkkaa, jossa nykimistä ja äkkiliikkeitä tulee, ei kuitenkaan ihan vielä kannata tehdä. Eli ei tottista paitsi namipalkalla. Jälki on just hyvää ja vahvistavaa lisää kuntoiluun.

Maanantaina lenkkeiltiin 2 km tietä pitkin hihnassa ja tiistaina saman verran vapaana Nummelan lentokentällä. Keskiviikkona ja torstaina vaan pienet alle 2km tiekävelyt. Lisäksi torstaina käytiin lähijärvessä iltalenkin ohessa iltauinneilla ehkä 10min. Pitäisi pidentää lenkkimatkoja vähitellen, mutta tässä käy nyt niin, että joudun tekemään kahdet lenkit, kun pappakoira 13 vee on mennyt jo sen verran huonoon kuntoon, että se ei enää jaksa :(

Silakka iltauinnilla (vähän on heikkolaatuinen, mutta joku siellä polskii).

Maanantaina tein pihalle niin pitkän ja mutkikkaan nurtsijäljen kun siihen mahtui, keppejä oli 6-7. Ennen jälkeä käytiin lenkillä ja tehtiin pihalla pientä tottistetsausta. Huomauttelin huonosta kontaktista ja "pakotin" koiraa toimimaan. Selvästi otti siitä pientä painetta ja se näkyi sitten jäljelle menossa (ihan tarkoituksella kokeilin toimiiko) eli oli jännittynyt ja meni matalana, mutta meni ja teki. Mutta ekan kepin jälkeen kun sai kehut, rentoutui hieman. Silti jälki oli ajoittain melkoista suhaamista taas, hirveä kiire. Mutta kyllä ne kepit sieltä löytyi hienosti. Paitsi sitten 2 vikaa. Meni tokavikasta ohi ja oltiin jo melkeen vikalla kun tajusin, joten päätin jättää tokavikan ylityksen huomiotta. Mutta kun se ryysi vikastakin täysiä yli, keskeytin ja palattiin jäljelle ennen tokavikaa keppiä. Johan nousi. Hitsi se taitaa vedättää ihan kuus nolla. Välillä meinasi vaihtaa jälkeä edellisen päivän vanhaan, joten nyt on pitänyt antaa nurtsin "tuulettua" jäljistä. Metsään pitäisi raahautua... tai jonnekin nurtsille.

Muuten ei nyt ole jälkiä tehty, kun on mennyt iltaohjelma ihan lähitiestökävelyyn, ja kun nuo siitepölyt haittaa edelleen rankasti harrastuksia, jää treenit ja tulevan viikonlopun hälyleirikin väliin :( En tiedä miten siitepöly vaikuttaa koiran nenään, kun havupuiden siitepölyä on nyt ihan keltaisena mattona pitkin metsää ja nurtsia, luulis, että se pöllyää nenään sieltä. Kerran ihan vaan puskapissan jälkeen Kiillä oli sieraimenympärystät keltaisena siitepölystä, kai se koiriakin ärsyttää.

6 vk kontrolli

Keskiviikkona 9.5. oli taas vuorossa vesitankkijunppaa. Edelleen ihan yhtä yököttävää kun ekalla kerralla, mutta homma meni kuitenkin sujuvammin ja tehokas kävelyaika oli n. 10min. Ennen sitä pientä käsittelyä, pohjelihakset oli jumissa, ja kun ei Kii voi yhtään sietää takajalkojen takaosien venytystä, ei ole koskaan sietänyt. Lisäjumpaksi saatiin jumppapallon (tai tyynypinon) päälle etupää ja siinä tasapainoilua. Lisäksi entiset istuminen ja maahanmeno, sekä peruutuksen voi taas lisätä ohjelmistoon pari kertaa viikossa. Edelleen keventää leikattua jalkaa seistessä, mutta liikkeessä puhdas. Toivottavasti tuosta kevennyksestä ei nyt tule tapa. Sitä voi kuulemma vähän väistättää/töniä, että seisois kunnolla. Sen verran on vissiin on jo jalkalihakset kehittyneet, että maahanmenossa ei enää läsähdä alas vaan pystyy jarruttamaan liikettä.

Illalla käytiin vielä tiekävelyllä noin kilsa.

Torstaina 10.5. käytiin vaan tietä pitkin n. kilsan kävely ja lisäksi tehtiin pihan mäessä pientä ylämäki/alamäki ravautusta.

Perjantaina 11.5. oli sitten se pitkään odotettu ja jännitetty kontrolli.
Kaikki hyvin, terveen paperit tuli, jihaa!

Paraneminen edennyt hyvin, välillä kuitenkin seistessä keventää vtj. Kävellessä menee tasaisesti.
Vas. polven liikerata ei rajoittunut, ei krepitoi liikuttaessa polvea, ei aristuksia.
Rtg: Luutunut. Kaikki ennallaan, pinnakaan ei ole liikahtanut enempää.
Saa alkaa asteittain liikkumaan normaalisti.

Lääkärin mielestä agility ei missään nimessä ole pois suljettu, tottakai se kestää! Jalka on siis täysin kunnossa noin niinkun luu-nivelsidetasolla. Kunhan nyt saadaan ensin lihaskunto kohdalleen, niin katsellaan sitten. Kesä menee kuitenkin vielä kuntoutuksessa. Uintia, metsälenkkejä pikkuhiljaa pidentäen, hiekkakuopilla juoksuttamista, ensin jälkeä ja ehkä jossain vaiheessa hakuakin, kunhan kunto on ennallaan. Tokoa pitäs kai alkaa työstämään, se on kuitenkin laji, jossa ekaksi pääsis ehkä kisaamaankin. Ja sitä pk-tottista.

Paino edelleen 14,2kg. Puoli kiloa pitäs karistaa huspois.
Illalla käytiin pieni reilu kilsan mittainen metsälenkki, Kii sai jolkottaa osan matkasta irti! Se kun kipittää silleen paremmin kun hihnassa vetämällä. Ja kai sitä pikkuhiljaa pitää uskaltaa hallitusti irti laskeakin.

Pulipuli, Hili ui

Leikkauksesta on nyt 5 viikkoa. Viime torstaina 26.4. tuli täyteen 14vrk lisätikeistä ja otin ne pois, haava oli sievästi kiinni. Lisäksi sai kolmannen cartrophen piikin.

Jalka on ollut muuten ihan ok, mutta välillä istumasta ylös noustessa keventää yhden askeleen ja muutenkin ajoittain seistessä näyttäisi keventävän sitä ja jalka jää helposti vähän sojottamaan ulos. Liikkeessä on kuitenkin mielestäni tasapainoinen ja puhdas. Ensi viikon perjantaille on varattu 6vk kontrolli.

Tiekävelyt ovat olleet n. 700-800m. Lauantaina käytiin Nummelan lentokentällä kangasmaastossa ihan metsässä. Puoli tuntia käveleskeltiin hitaasti, pidettiin taukoa, treenattiin aivainten etsintää yms, matkaa ei kertynyt kun ehkä 500-600m. Jumpat ollaan tehty pääsääntöisesti, ylämäkiperuutus on jäänyt vähän vähemmälle, heittää siinä jalkaa hieman oudosti ja tuon keventämisen takia olen miettinyt onko se ollut huono liike.

MaihinnousuSilakka: Asentooo! Joko saa mennä.

Vappuaattona käytiin Ärräjengillä uimassa, voi jestas oli kivaa! Uitiin aina muutama minuutti ja sitten taukoa. Puolen tunnin aikana uintipyrähdyksiä tuli 4-5, edestakaisia matkoja n. 10 mikä tekee matkaa 300m. Ei minkäänlaista väsymisen merkkiä!

Meille oli uittajakin varattu, kun ei olla ennen uimahallissa käyty, mutta eipä sitä tarvittu. Kii meni tosi nätisti uimaan, pelastusliivin kahvasta, kun vaan jarrutteli ettei pääse hyppäämään (koska se se vasta siistiä olis ollut!). Hinku pärskytellä ja haukkoa vettä oli kova, kokoajan piti kieltää, mutta nätisti se sitten ui. Ilman hihnaa se olisi varmaan pyörinyt pärskytellen keskellä allasta puoli tuntia vettä haukkoen...

Olisin halunnut vielä jatkaa!

Tänään 2.5. oli toinen fyssarikerta. Ensin pieni käsittely, ei ollut pahasti jumissa. Sitten päästiin vesijuoksumatollekin. Tai Kii joutui, keepiä a-h-d-i-s-t-i. Vajaa 10min aktiivista aikaa vesitankissa, leikatun jalan liikerata oli vielä selvästi vajaa. Jumpista jatketaan istu-seiso liikettä puhtaasti, jalka ei saa jäädä sivulle. Peruutukset jätetään nyt pois, on sen verran raskas liike ja kun tuo jalan käyttö ei nyt ole ihan puhdasta seistessä. Liikkeessä kyllä. Lenkkejä pidennetään pikkuhiljaa ja ens uintikerralla matkaa voi taas pidentää. Seuraava fyssa ja vesitankkikerta on viikon päästä, mutta sitä ennen käydään taas lauantaina uimassa, pulipuli! Paino oli edelleen 14,2kg. Näyttää kuitenkin hieman solakammalta.

Treenattukin on! Aloitin taas vahvistamaan jälkikeppien ilmaisua, jos tässä kohta pääsisi jäljestelemään. Jälkitreenitkin alkoivat vappuna, mutta ne me jätettiin vielä väliin. Tai minä kävin, koira jäi kotiin. Pihalla on tehty erinäinen määrä pieniä kepitettyjä nurtsijälkiä. Lyhyellä matkalla ilmaisut toimi, mutta kun keppien väli piteni muutamaan metriin, alkoi hinaaminen ja ryysiminen. Pienellä muistuttelulla "ei noin voi tehdä" jäljestys rauhoittui ja kepitkin nousi tosi hienosti. Käy jäljen sivuun kepille maahan, eli ei halua käydä minuun selin. Olen kyllä yrittänyt korjata, katsotaan saadaanko asento suoristettua.