Myn kanssa on kisattu kahdet agikisat omassa hallissa. 17.4. saatiin 5-HYL-HYL. Jälkimmäiset radat menivät tuolloin ihan penkin alle koiran ylivireen vuoksi, ei malttanut keskittyä pujotteluun ja muutakin siellä vähän söhellettiin. 8.5. kisoissa saatiin tehtyä hyviä ratoja, tulokset 0-5-0 (sij. 2, 4, 1.). Ja mikä parhainta, kepit oli hienot joka radalla. Samoin kontaktit, paitsi ekalla radalla loikkasi melko törkeästi puomin ylösmenolla, mutta tuomari ei siitä virhettä antanut. Tokaradalla oli tosi hyvä osuma ylösmenokontakille. Nyt ollaankin yhtäkkiä yhtä nollaa vaille kakkosissa, huisaa. Ei meillä kyllä vielä mikään kiire sinne olisi.
Kitty kävi 12.5. rauniokokeessa kokeilemassa loppukoetta. Niin lähellä, mutta niin kaukana, hylätty tuli, neljäs maalimies jäi nostamatta. Monen vuoden tauon jälkeen siis Kittyllä on treenipaikka raunioryhmässä - ja ihan vaan ryhmäläisen roolissa olen itsekin. Ollaan ehditty treenata viidet treenit, joissa kaikissa on keskitytty lähekkäin oleviin maalimiehiin. Ne on vaikeita, Kii ei millään lähde oma-alotteisesti jatkamaan hommia ja työstä toista hajua vierestä. Ja tähän vissiin kaatui se koekin. Viimeinen maalimes jäi nostamatta, sanoin 2 min ennen ajan loppua, että eipä tule enää reaktiota mistään. Ja seistiin sillon lähes piilon vieressä tuulen alla. Jos olisin ottanut 2 askelta keskikäytävälle, olisi Kii ehkä saanut hajun - ehkä. Oltiin menty piilosta ohi kahteenkin kertaan ja Kii kävi ko piiloon johtavassa putkessakin, tunki itsensä sinne ritilän läpi, mutta ei ilmaissut. Eikä siltä tullut sellaista tavallista "täällä haisee" reaktiota, ei oikeastaan minkäänlaista reaktiota. Piilon vieressä keskitalon yläkerrassa tuulen yläpuolella oli ollut maalimies. Kerrassaan mysteeri. Mutta muuten koe meni tosi hyvin! Mielestäni mulla oli hyvä suunnitelma, Kii irtoili aika kivasti, eikä ottanut edes kovasti painetta, kun sitä painostin yhteen pieneen (vanhan piilon) reaktioon. Se ei välittänyt meteleistä, laukauksista tai savuista tuon taivaallista. Koira sai arvostelussa erinomaista kaikesta (1), ohjaaja hyvää (2).
Treenit:
Treenirintamalla ollaan tehty lähinnä Myn kanssa agilityä ja ilmaisua (rulla) sekä pihatokoja. Hakutreenimotivaatio on kuitenkin ihan nollassa, homma ei etene, ja tavoitteiden puute tökkii koko treeni-intoa. Ihan hilkulla olen aikeissa jättää haun tauolle, katsotaan. Kittyn kanssa treenaaminen on jäänyt vähän vähiin, kun en ole saanut itseäni tokokentälle. Huhtikuussa päästiin vielä jokunen kertaa Veikkolan hallivuorolle, mutta kun talvikausi päättyi huhtikuun loppuun, niin nyt pitäisi löytää kenttä missä treenata tokoa. Etenkin Myn tokossa pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, kohta vuosi on puolessa välissä ja kisaamaankin pitäisi päästä. En usko, että saadaan Kittyn kanssa evl:ää niin hyvään pakettiin, että menisin vielä tänä vuonna kokeeseen. On se vaan vaikea tuolle otukselle. Siitepölykausikin on hieman hillinnyt ylimääräistä ulkona oloa, mutta eiköhän tilanne ala nyt vihdoin helpottamaan.
Terveys:
Edellisen kirjoituksen jälkeen Myn etujalan tilanne ei ole muuttunut miksikään. Se kuvattiin 9.3., eikä mitään vikaa löytynyt, joten Karoliina totesi sen terveeksi. Sovittiin, että treenataan aksaa kuukausi ja mennään näyttämään. Näin tehtiin (jopa 2krt/vk), mitään kummallista ei löytynyt 18.4. käynnilläkään, vaikka jalka edelleen kanittaa venytyksessä. Joten ollaan jatkettu treenaamista ja seuraavaksi taidan viedä tyypit fyssarille loppukuusta. Osteopaattiakin tosin olen miettinyt, mutten ole saanut aikaiseksi, ei olla ennen käyty, niin ei ole kontakteja. Kitty kävi fyssarilla vielä toistamiseen 22.3, mutta Lapinreissun jumit olivat helpottaneet ja sekin oli ihan kohtuu kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti