Haastetta jäljelle

Tänään oli viimeinen kerta 5 kerran fyssarisarjakortista Espoon Eläinsairaalan vesijuoksumatolla. Ja sitä ennenhän oltiin käyty yksi, eli kaikkiaan 6 fyssarikertaa. Tällä kertaa otettiin ensin pieni pyrähdys "kuiva"juoksumatolla, keepi pinkoi huikeaa 6km/h vauhtia ennenkun alkoi olla kunnon ravia. Ihan sitä vauhtia ei omistaja pääse ilman fillaria, joten ei auta kun alkaa harjoitella. Saimme nimittäin ohjeeksi 2 krt/vk ravitreenit. Sitten jumpattiin vielä vesijuoksumatolla 15min, josta 1+2+1 min pätkät kunnon ravia, rankkaa oli mutta hirveällä keskittymsellä (ja kuvotuksella) keepis siitä selvisi hengissä!

Nyt yritetään siis pärjäillä tovi omatoimikuntoutuksella eli uintia, ravilenkkejä, kerta viikoon pitäisi käydä hiekkakuopilla ja toinen kerta suojuoksemassa, hmm... Kiillä on reisilihas saanut kivasti paksuutta, mutta lonkankoukistaja ja pakaralihas ovat vielä vajaat ja niitä varten pitäisi saada liikuntaa, jossa nostelee kinttuja (hiekkakuoppa, suo). Myös rantakahlaus/juoksutus olisi hyvää, jos jostain vain keksisi hiekkarannan minne mennä. Kuukauden parin päästä käydään varmaan vielä näytillä ennenkun tosissaan aletaan sitten rykimään.

Ja sitten se jälkiosuus. Eilen oli jälkitreenit Olarinluomassa, oheisen kaavion mukainen jälki, joka vanheni ehkä vajaan tunnin ja tuli tallottua sivullisten toimesta vissiin ihan kunnolla.

Otettiin jäljennostoon avuksi smelleri ja määrätietoisesti Kii lähti jäljelle (ekalla suoralla nurmi oli lyhyttä). Eka keppikin (punainen viiva) ilmaistiin hienosti eli varmistus, että juu ollaan oikella hajulla. Sitten tuosta ekasta terävästä kulmasta kääntyi ihan mielettömän hienosti korkeaan heinikkoon, mutta pallopää ohjaaja oletti iloisesti, että jälki jatkuu tietenkin leikattua nurmikkoa. Lopulta tuli noottia, että entäpä jos se koira tietääkin paremmin mihin se jälki menee... mentiin sitten sinne heinikkoon. Siinä jäljentekijä oli vähän mutkitellut, mutta jäljestys oli ihan jees. Se myös työsti tovin tuota esinettä, mutta jätti sitten ja jatkoi. Ja hittolainen, kun kukaan ei sanonut, en saanut huomautettua.

Sitten seurasi maaginen hiekkatien ylitys. Nyt en antanut posottaa tien yli korkealla nenällä vaan yritin jarrata nenän alas. Mutta keepi ei lähtenytkään hiekalle, vaan veti reunaa ees taas. Olipas vaikeeta. Jarrutin, ohjasin, ja yritettiin, mutta kun ei. No, päästin lopulta kuitenkin tien yli jotensakin muka haistellen. Toisella puolella nappas kyllä hyvin jäljen (taas lyhyttä nurtsia) ja tais ilmaista tuon esineenkin. Mentiin määrätietoisesti, mutta kulmasta eksyikin jonkun toisen jäljelle ja ajauduttiin aika pitkälle tuonne vasempaan alanurkkaan. Kommentoinnin jälkeen meitä ohjattiin oikeaan suuntaan ja löytyihän sieltä se oikeakin jälki. Oli ilmeisesti vaihtanut siinä tuoreempaan. Tuotakin esinettä työsti niin selvästi, että arvasin että siinä on, mutta taas ei kukaan sanonut mitään (murrr!!), niin taas se jäi (murr!!!). Toinen tien ylitys oli ehkä aavistuksen helpompi. Loppusuoralla ei sitten ollutkaan mitään kummallista, ja jopa ilmaisi sen vikan esineen!

Kovasti sain noottia, että jatkossa en saa tietää missä jälki menee etten ala ohjailla herkkää koiraa, ja mun pitää oppia lukemaan millon se on jäljellä ja millon ei. No juu, ei näkynyt mitään eroa tuossa lopussa, kun vaihtoi tuoreemmalle, samalla draivilla meni. Ja sit taas se ekan kulman koiran oikea ratkaisu näytti  minusta lähinnä pissapaikan etsimiseltä. Että kovasti on vielä työtä sillä saralla. Mutta siinä halusin olla tiukka, että esineitä ei saa jättää eli niistä mulle pitää huomauttaa, jos meinaa ne jättää, että voin koiralle huomauttaa.