Treeniviikonloppu!

Lauantaina käytiin raunioilla! Mutta ei mennä hetkeen uudestaan. Parille kaverille piti järkätä kokeenomainen treeni, joten lupasin mennä ja "tehdään Killin kanssa jotain maantasapiiloja rauhallisesti". No ei tehty, meinas keepin kesämopo vähän keulia, ei ollut riemulla rajaa kun pääsi hommiin. Hyvin se teki, irtoilussa ei ollut ongelmia, päin vastoin. Irtorullat, kolme tyyppiä, aloitettiin yläkasan takapäästä. Eka L-putken takapäässä pari metriä suulta. Toinen pitkän kansan pellon puoleisessa päässä siellä reunalla alla jossain. Vika alatalon sisällä. Mutta kun tuommoista kaahausta ei vielä ihan saisi tehdä, niin ei voi mennä raunioille. Ehkä kuukauden päästä...

Sitten treenien jälkeen ammuttiin seuraamisessa. Vähän oli vaikea saada koira kunnon vireeseen, kun se kyttäs mennäänkö hommiin. Ja kun ei voi vielä oikeen revittää. Laukaukset ehkä 50m päästä 9mm:llä ensin kauempaa, sitten toinen vähän lähempää eli liikuttiin kohti ampujaa. Molemmissa kontakti tippui laukauksessa, ekassa ehkä meinas lähteäkin johonkin, mutta pyynnöstä palas ja kun oli kunnon kontaktissa taas, palkkasin. Ihan jees. Mutta jonnii verran pitää treenata jos ei halua että kontakti tippuu. Mutta uskoisin kunnon vireenkin auttavan siihen, kunhan löytäis sen jostain...

Sunnuntaina omissa hakutreeneissä jälki pusikkoon, ehti vanheta reilun 2h, pituutta oli jäljentekijän mukaan n. 800m, mutta karttapaikkaan piirtämällä tuli aika vajaa ja oman gepsin mukaan pituutta olis tullut 599m. Tuntui kyllä paljon pidemmältä, mutta ehkä se ei sitten ollut. Olin siis pyytänyt vajaa kilsaa, mutta ihan hyvä ettei ollut niin pitkä koska tämäkin teetti selvästi töitä.

 
Kokeiltiin jäljennostoa tieltä, eli lähdettiin tuosta mastolta vaan kävelemään tien vasenta reunaa pohjoiseen, jäljentekijä oli kulkenut oikeaa ja mennyt sitten tien yli. En antanut mitään käskyä, ja ihan itse ja hienosti Kit jäljen nosti ja lähti ajamaan, hyvä keepi! Alkujäljestys oli tosi kivan oloista, maasto oli alta avointa tiheää kuusikkoa, jossa ei ollut aluskasvillisuutta. Ekaan keppiin reagoi, muttei mennyt maahan ja olis jatkanut, mutta kun en päästänyt, ilmaisi sen sitten. Muuten alku oli varsin mukavaa. Tien ylityksessä haparoi jonkin verrankin, tarkisti molempiin suuntiin, mutta löytyi se jälkikin sieltä sitten. Sähkölinjan kohdalla suoralla kaaduin itse, mutta se ei koiran menoa haitannut, veto vaan lisääntyi, siinä kohtaan mentiin muutenkin aika hurjalla vedolla. Kepit meinasi kaikki jäädä ilmaisematta, niistä sai kyllä huomautella. Sitten tuon jälkimmäisen ojan ylityksen jälkeen tuntui, että koira oli vähän väsy, jatkaminen sen jälkeen tuntui vaikealta ja mentiin tovi vähän hutiloiden ja ajoittan paljonkin jäljen sivussa. Jostain kulmastkin meni selvästi ohi, ja oli hetken hieman kuutamolla. Mutta loppujälki meni sitten taas ihan kivasti. Vikasta kepistä meni ensin yli, ja itsellä ei ollut liinanpää kädessä, niin en saanut jarrutettua, mutta koirapa korjasi itse, jäi etsimään keppiä, löysi sen ja katsoi minua. Odotin vaan, niin sitten lopulta ilmasi. Kyllä se jäljesti ja kyllä se jäljellä pysyi ja jäljelle takaisin löysi jos sen hukkasi ja motivaatiotakin tuntui olevan, mutta kepit olisivat kyllä jääneet maastoon. Kepit oli taas luonnokeppejä, just ennen jäljentekoa maasta kerättyjä.

Halusin nyt kokeilla pidempää metsäjälkeä, kun ollaan tehyt vaan aika lyhyitä. Kyllä tuli tunne, että on "vähän sinnepäin" jäljestystä ja keppejä tarvitsee vahvistaa ihan hirveästi. Vaikka ne nyt nurtsijäljellä nouseekin jo aika kivasti, niin metsässä homma on niin paljon epätarkempaa, että sinne meinaavat jäädä. Eli lyhyitä 200-300m jälkiä joissa on a) keppejä ja b) kulmia. Ja ehkä treenaa sitten sitä pidempää jälkeä vähemmillä kepeillä ja kulmilla ajoittain?

Niinjoo, ja lauantainahan oli viimeinen uintivuoro Hyvinkään uimalassa. Nyt pitäisi sitten siirtyä luonnonvesiin. Eihän se niin tehokasta ole, mutta on se tyhjää parempi. En nyt kuitenkaan viitsi enää Hyvinkäälle asti lähteä pulikoittamaan koiraa.