Kit roikotti ensin yhtä tassua, mutta kun toiseenkin etutassuun laitettiin töppönen, oli pakko jompikumpi aina laskea maahan. Kun kaikissa neljässä jalassa oli tossut, kulki keepi kolmella jalalla (yksi takajalka sojotti suorana ilmassa) omituisesti loikkien. Mutta kun päästiin lähemmäs rakennusta ja se haistoi ihmiset, unohtui tossut. "töps, töps, töps" se mennä töpsötti kun ei mitään. Kelpo työkoira.
Keepillä oli maalaimiehiä ensin kahdessa huoneistossa, no problemos. Se oli hienosti ohjattavissa pelkällä omalla liikkeellä. Tiesi vissiin jo, että huoneet tarkistetaan järjestyksessä. Sitten kaksi oli kellaritiloissa, joista ensimmäinen verkkokomerossa yhden kellarihuoneen takanurkassa. Mutta harmillisesti kulkureitillä oli iso kasa paperijätettä täynnä olevia mustia jätesäkkejä, joten keepi meinasi ensin, ettei sinne pääse. Kun kehotin vaan menemään, toki se sitten meni ja rämpi pussien yli ja seasta ja vähän aikaa joutui vissiin tekemään hommia ennenkun paikallisti kadonneen.
Viimeinen figu oli toisessa kellarihuoneessa, jossa oli kapean käytävän varrella vieri vieressä jotain kylmäsäilytyskomeroita. Ovi toisensa jälkeen keepi tarkasti, selvästi merkkaili vanhoja piiloja, mutta lopulta löysi oikean oven. Näytölle vaan sattui menemään ensin väärästä ovesta :D Sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä. Mutta eri pätevä, etsimisessä se oli varsin suoraviivainen, eikä hirveästi tarvinnut edes hakea.
Treenien jälkeen vietiin porukalla Setä-eläimet ja kamera kauniissa auringonpaisteessa lähimaastoihin lenkille. Mielessä siinsi tietenkin potentiaalinen joulukorttikuva. Pikkukeepi poseerasi aluksi nakuna, mutta välillä piti heittä palttoota niskaan, kun alkoi palella. On sillä jo jonkulaista uutta karvanalkua tulossa, mutta kovin se on vielä kalju.
Pikkukissa
Pikkukissa was here
Saatiin myös meidän uusi valo. Kas, sehän on melkein kuin joulukuusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti