tiistai 10. maaliskuuta 2015

Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaanko hyvistä?

28.2. korkattiin Kittyn kanssa tokossa VOIttajaluokka ja kasaan saatiin 266p I-tulos 1./6. sija. Tuomari Harri Laisi, koe oli Veikkolassa samassa hallissa missä treenataan.

Tunnari 9
Istuminen 10
Ruutu 7,5
Seuraaminen 8,5
Hyppynouto 0
Luoksetulo 8,5
Kaukokäskyt 9,5
Metallinouto 8
Kokonaisvaikutelma 8

Ihan tehtiin tasomme mukaan, paitsi ohjaaja mokasi hyppynoudon. Kapula pomppi pehmeällä matolla niin vinoon, että tiesin Kittyn tulevan ohi. En tajunnut antaa ylimääräistä hyppy-käskyä. Ruudusta ei lähtenyt ekalla kutsulla (en tiennyt millä olisin kutsunut, ei olla harjoiteltu). Seuraaminen oli ajoittain ok, mutta pääasiassa melko jännittynyttä, siitä tuomarikin sanoi ja rokotti myös kokonaisvaikutelmasta, koska iloisuus puuttui. Noutojen palautukset oli mitä sattui, puoliksi eteen ja puoliksi sivulle, väljiä jne. Hyppynoudon toi sitten suoraan sivulle... Metallikapulan tiputti kerran matkalla. Kaikenlaista viilattavaa, mutta tuomari kun ei ole niitä tiukimpia niin näin tällä kertaa. Ei jäädä voittajaan hinkkaamaan, vaan seuraavaksi EVL:ään. Tarkoitus oli yrittää jo nyt keväällä vanhoilla säännöillä, mutta toisin kävi... Palkinnoksi saatiin maaliskuuksi vapaakortti Veikkolan halliin, sitä on nyt Myn kanssa käytetty ahkerasti tottiksen ja hyppytekniikan treenaamiseen.

Ja sitten ne huonot
Kittyn vingahteluihin löytyi lopulta syy, alkoi oireilla uudestaan tokokokeen jälkeen, sitä ennen ehti olla 2vk oireilematta. Toinenkin polvi rikki, polvilumpio luksoi. Ei pahasti, tietynlaisissa rennoissa asennoissa ja kun jalka on aivan suora. Voi juosta metsässä ja treenata, eikä oireile, mutta sitten yksi käännös paikallaan. 5.3. käytiin Räihällä, joka ei löytänyt polvesta tutkimalla eikä kuvien perusteella mitään vikaa. Mutta en antanut periksi, vaan patistin tutkimaan uudelleen ja menihän se sitten.

Eilen leikattiin, vähän kevyemmin kuin toinen polvi, kun on niin lievä. Mutta samat toipumiset siihen menee kuitenkin eli pari viikkoa ihan rauhallisesti ja tikkien poiston jälkeen aletaan käydä uimassa ja kuntoutellaan pikkuhiljaa. Josko sitten kesällä/syksyllä pääsisi treenaamaan niitä uuden evl:n liikkeitä ja syksyllä ehkä vielä kokeeseenkin...? Agilityt on Kittyn osalta nyt juostu. Kyllä se raukka on niin kovanonnen koira.

 Potilas Kii ja lähihoitajansa

3 kommenttia:

Ella kirjoitti...

Ikävä uutinen, voihan kovan onnen kelpie :(

Minkälaisissa tilanteissa Kitty on polveaan vingahdellut? Ootko mitään muuta sen käytöksessä huomannut polveen viittaavaa? Kinkkasiko lainkaan polven luksoituessa?

Miulla itelläni on myös polvivaivainen kelpie, pari vuotta sitten diagnosoitu, mutta ortopedi ei silloin lähtenyt leikkaamaan. Polvi kestää eikä oireile normielämässä (lenkit, treenit, riehumiset muiden kanssa jne), kuin ainoastaan nimenomaan silloin tällöin tietyissä tilanteissa jos jalka on suorana ja polvi osuu johonkin (tyypillisin tilanne varmaan, että kiipeää johonkin niin että jalka suorana ja polvi osuu reunaan).

Kohta olisi aika varmaan lähteä tsekkaamaan tilanne lääkärille, ihan omien hermojeni tähden. Leikkaus vaan tuntuu niin isolta jutulta kuntoutuksineen, pelkään että siellä menee joku entistä pahemmin pieleen :(

Sari kirjoitti...

Moikka Ella.
Kitty ei oireile muuten, kun sillon kun lumpio menee pois paikoiltaan. Vasemman jalan kanssa se oli tosi selvä, koira kiljahti ja seisoi kolmijalkaisena tai könkkäsi kolmella jalalla muutaman asekeleen, kunnes lumpio meni takaisin ja sitten ei mitään. Sen takia vasemman "diagnoosi" oli melko nopeasti selvillä.

Mutta tuo oikea alkoi niin, että lumpio ei varsinaisesti mennyt pois paikoiltaan, mutta aiheutti jonkun kipureaktion jolloin Kitty vaan vingahti ja tuli luokse että "jotain sattui", mutta ei ontunut ei mitään. Nämä tapahtui yleensä paikalla ollessa tai hyvin pienissä liikkeissä mm lumikasaa kaivaessa tai tien penkassa lumihangessa kääntyessä. Sitten vasta n. 1kk oireilun jälkeen lumpio ilmeisesti meni pois paikaltaan ja oireili samalla tavalla keventämällä/linkkaamalla muutaman askeleen jolloin pystyin ylipäätään paikallistamaan vingahtelun kohteen - ja sitten se olikin selvä, koska tunsin lumpion olevan pois paikoiltaan nyt kun jo tiesin miltä se tuntuu. Meni muutaman kerran niin, että koira seisoi ja kokeilin sen reisilihaksia eli jalka oli rento. Sitten taas juostessa/treenatessa ei mennyt kun lihakset oli jännittyneet. Ja lääkäri ei meinannut saada ollenkaan lumpiota pois paikoiltaan, tavallinen lääkäri tai joku muu ortopedi ei varmaan olisi edes saanut vikaa selville. Juttelinkin ortopedin kanssa siitä, että tämän tyyppiset vaivat eivät tule millään tapaa esille normi polvitarkissa (joka suoraan sanottuna on yhtä tyhjän kanssa). Kittyllä vaiva johtuu siitä, että jalka ei ole aivan suora, siis sääri- ja reisiluu eivät ole ihan suorassa linjassa, polvi itsessään on rakenteellisesti "normaali".

Minä olen päätynyt leikkaukseen, ensimmäisessä se oli selvä koska polvi löystyi (törmäyksestähän nämä molemmat lähti liikkeelle) niin paljon, että meni usean kerran viikon sisään. Tässä toisessa ehdin jo sunnuntaina miettiä, että liioittelenko, kun meni sujuvasti tunnin lenkin metsässä, mutta sitten autolla taas vingahti. On kuitenkin 1kk aikan vingahdellut n. 10krt, joten jos se sitä olisi jatkossakin, niin ei uskaltaisi mitään tehdä kun miettisi ja varoisi kokoajan.

Onhan siinä riskinsä ja riesansa ja pitkä kuntoutus, mutta loppujen lopuksi se menee yllättävän nopeasti, jos vaan kaikki menee hyvin! Kitty onneksi sopeutuu lepotilaan tosi helposti.

Ella kirjoitti...

Kiitos kun jaoit teijän kokemuksia, harmillisia sattumia kaikki nää :(

Meillä onneksi polvi vaivaa vain parin kuukauden välein, eli ei millään tavoin säännöllisesti, mistä lääkäri sanoikin, ettei lähde leikkaamaan. Ja samaan tulokseen tuon polvitarkin kanssa olen tullut, meillä ekalla käynnillä todettiin, että polvet kestää paikoillaan. Vaadin kuitenkin nukutuksen ja kuvat koko koirasta, jolloin sitten rentouduttua polvikin saatiin liikkeelle...

Toivon tässä, että vaiva kestää samassa kunnossa tai muuttuu selkeästi huonompaan, jolloin päätöksiä polven operoinnista on helppo tehdä. Kiva kuulla, että teillä toipuminen sujui hyvin, toivotaan että myös meillä jos leikkaukseen joskus joudutaan.