Pennut 1v!

Niin se aika rientää. Kittyn pennut täyttivät jo kokonaisen vuoden. Omistajat ovat hurjan tyytyväisiä koiriinsa, ja niin olen minäkin. Luonteet on hienoja, rakenteetkin oikein kivoja. Mielestäni nämä ovat vanhempiaan sopusuhtaisempia. Kuukauden päästä jännitetään sitten terveystarkkeja.

 My 16.2.2014

 

 My 6.2.2014

Myn kanssa ollaan puuhasteltu lähinnä agilityn leikkikoulussa, jossa syksy meni kaikenlaisen valmistavan oppimiseen (leikkitreenit, kuolleelle lelulle menot, targetille menoa, tolppien kiertoja, flat workia yms). Vuodenvaihteen jälkeen treenit ovat pikkuhiljaa pentujen kasvettua siirtyneet kohti estetreenausta. Ollaan harjoiteltu 2on2off:a puomin alaosalla, ja nyt pari kertaa myös A:lle (vaikka mietinkin vielä hieman juoksu A:ta). 2x2 keppejä ollaan aloitettu naksuttelemalla ja nyt ollaan lähes 2 porttia eli 4 keppiä rivissä, ei ihan kiinni vielä. Seuraava vaihe olisi suora pujottelu, ja se saa vielä odottaa itseään koiran kehittyessä joten mikään kiire ei kepeillä ole. Keinua aloiteltiin bang gamena ja nyt koko este jo menee ihan kivasti. Kaiken pienen esteteknisen treenin lisäksi keväällä ohjelmistoon on tullut enenevässä määrin myös ohjauskuviot esteillä. On ollut takaaleikkausteeniä, valssitreeniä, rengastreeniä, takaakiertoja yms. Hyppytekniikka on tehty myös muutaman kerran. Rimat on ollut edelleen ihan alhaalla.

My on treeneissä mukana ihan 110-lasissa. Välillä sen joutuu istuttamaan, kun kierrokset alkaa nousta liikaa. Mutta se mikä on ollut ihan mahtavaa, että pystyn aloittamaan treenin myös esim 2x2 naksuttelulla, eli keskittymistä vaativalla treenillä, vaikka koira olisi vetänyt halliin hirveillä kierroksilla ja toiset juoksee ja haukkuu vieressä. Ihan niin hyvää sen keskittymiskyky ei ole ollut, mitä Kittyllä oli pennusta asti. Mutta kierroksetkin sillä on korkeammalla, ja se kun ei ole ihan niin pelkästään minulle työskentelevä mitä Kitty, joten siihen nähden ihan loistavasti!

Vähän ollaan myös tottisteltu, mutta ne hommat polkee aika paikallaan, kun ei ole ollut mitään ohjattua toimintaa eikä treenimäärät ole olleet kovin suuria. Tämän lisäksi ollaan käyty jonkun verran rakennusetsintätreeneissä. Siellä olen edelleen jatkanut itsenäisyyden vahvistamista, eli saa ihan itsenäisesti tehdä työt ja kyllä se tekeekin! Ja ihan hirveän sinnikkäästi ja taitavasti! Myös haukkutreenejä ollaan tehty nyt muutamia - eli kai siitä sitten haukkuva tulee.

Agilityssä ohjaustreeneissä palkkaan sen lelulla. Keppejä ja kontakteja olen naksutellut nameilla. Tottiksessa olen käyttänyt pääasiassa namia, mutta tavoite olisi siirtyä pikkuhiljaa lelupalkkaan. Leulua käytän vauhtiluoksetuloissa ja vauhti- ja iskunoutotreeneissä. Se leikkii tosi hyvin eikä sillä ole samaa silmänkäyttö/vaanimisongelmaa mitä Kittyllä on.

Haussa/etsinnöissä se palkataan ruoalla, siellä se ei malta leikkiä. Se on vaan niin superahne koira, että ruoka voittaa aina lelun vaikka se hyvin leikkiikin.

Luonteeltaan My on aina iloinen ja hassu, vähän hömppä! Siinä ei ole tippaakaan sitä tosikkomaisuutta, mitä Kittyssä, ja siitä tykkään erityisesti! Se rakastaa ihmisiä, ja on tosi röyhkeä sen suhteen. Kevyesti hyppää 180cm miehen nenälle... Se on rohkea ja reipas, mutta nyt on menossa jonkunasteinen mörkövaihe, kun se pimeässä haukkuu ihmisille tai pelkälle ihmishajullekin. Ja hihnassa... noh, hihnassa kulkemista tai toisten koirien kohtaamista se ei osaa, kun ei sitä ole sille kukaan opettanut, kun se on lähes aina lenkeillä irti. Lenkeillä se katoaa helposti horisonttiin (Kittyn napanuora on n. 20m pitkä), mutta sen luokstulo on parantunut huimasti, kun aloin kantaa lenkillä nameja mukana. Lenkillä se ei kylläkään juokse heikkopäisenä, mitä voisi odottaa, vaan sika-ahneena koirana käyttää koko lenkin pelkästään RUOKAILUUn syömällä kaikki jäniksen ja peuranpapanat. Kotona se osaa olla ja rauhoittua, mutta osaa se kyllä rällätäkin. Mitään isoja tuhoja se ei ole tehnyt, koska se asuu työpäivien aikana edelleen pentuaitauksessa.

My painaa 12,8 kg ja omilla mittauksilla on ehkä n. 47cm korkea eli joitain senttejä Kittyä korkeampi. Mutta eipä sekään suuren suuri ole. Edestä se on vielä tosi kapea - silakoiden sukua. Ja eihän siitä koskaan mikään näyttelytankki tule.

Ja onhan Kittykin vielä olemassa! Vaikka se ehkä on jäänyt raukka hieman vähemmälle huomiolle. Se ei ole päässyt aina mukaan rakennusetsintätreeneihin, eikä omalle hallivuorolle tekemään kun jotain pientä kontaktitetsausta tms. Viikottaisissa agitreeneissä ollaan kuitenkin käyty, kyllä se vaan on niin luottotykki.

Tokoa ollaan yritetty treenata vähän - se tunnari tuottaa tuskaa, argh! Mutta noutoihin ja luoksetuloihin (meidän ikuiset murheenkryynit) olen sentään saanut rakennettua vallan kiva fiiliksen.

Kisailusta tuli nyt kuukauden tauko (olin kyllä miettinyt taukoa muutenkin), kun Kittyltä jouduttiin poistamaan ylä P4 poskihammas murtuman takia (varmaan liian kovien luiden pureskelusta). Koirahan oli heti seuraavana päivänä ihan tikkana, mutta kovaa ei saa purra 1-2 viikkoon ja 28vrk dopingithan siitä pläjähti. Lääkärissä painoa oli 13,9 kg.