5 kk mittarissa!

Hui, nehän on jo ihan isoja! Lauantaina sain köydenrevityksellä Kittyn toisen alakulmurin lopulta irtoamaan, kun uusi alkoi jo puskea esiin hieman liian keskellä leukaa kohti kitalakea. Se aiempi kulmuri on nyt tullut sen verran esiin, että siitä saisi jo kiinni ja voisi vähän vetää sitä ulospäin, mutta se kyllä taitaa nippanappa osua ihan kohdalleen ilman modifikaatioitakin. Joku välihammaskin oli irronnut, verta roiskui vähän enemmänkin. Yläkulmurit ei vielä edes heilu, eikä uusia ole näkyvillä. Pitää jatkaa köydenrevitystä.

Eilen käytiin turisteilemassa Tuomarinkartanon näyttelyssä. Käsi kipeenä roikuin hihnassa, kun adhd-silakka sinkoili sinne tänne. Tunnin kuluttua se malttoi jo hetken istua ja ihmetellä kehätapahtumia. 3h päästä se alkoi olla sen verran sippi, että sen olisi ehkä kehdannut viedä kehäänkin. Mutta tosi reipas ja iloinen se oli, ja sai kovasti ihailijoita ja ihmettelijöitä. Kuulutuksia ei kyllä kuultu, vaikka osittain just niitä varten mentiin harjottelemaan - tai sitten me ei vaan huomattu niitä.

Todistettavasti se oli hetken myös aloillaan.

Kaisu piti Kittylle pienen treenin, multa meinasi tippua silmät päästä, kun heti ensimmäiset juoksutukset näytti tältä!

Mutta siihen se sitten jäikin, pariin askeleeseen, kun meno alkoi näyttää tältä...

Mut seisoa se osaa! "Maiskis"

No, meni tämä toinen ihmistenilmoilla oleilu silakalta jo selvästi paremmin kuitenkin. Ehkä meillä vielä on toivoa.

Hakutreenit
Kotona Kit veti sikeitä hetken aikaa ja sitten lähdettiin hakutreeneihin. Oli tarkoitus tehdä suht. samaa kuin edellisellä kerralla, mutta hieman pidemmällä matkalla ja maalimiehet piilossa. Sille tehtiin niin, että mm seisoi n. 20 metrissä valmiina, ja me käytiin katsomassa, että siellä se on, käännyttiin ympäri ja mm eteni vielä jonkunverran ja meni piiloon. Tämä oli kuitenkin Kittylle selvästi liian vaikea. Se eteni suht hyvin siihen asti missä oli mm:hen nähnyt, mutta sitten se alkoi pyöriä ja hakea ja pyöriä, kovasti teki kyllä töitä, mutta oli vissiin unohtanut avata nenän ja keskittyi vaan kaahaamiseen, koska oli pariin otteeseen mennyt tosi läheltä maalimiestä, tätä kuitenkaan huomaamatta. Pari kertaa jouduin lähettämään sen uudemman kerran, mutta kyllä se jokaisen maalimiehen kuitenkin löysi. Into oli kova, ja yhdessä pistossa sen kaahatessa edes takas, se kitisi surkeana mennessään "missä missä, en löydä" Maalimiehellä käyttäytyminen oli hienoa. Poikkeuksetta se taisi istua kiltisti kaikilla, osalla meni jopa maahan odottamaan, kun tarjoilu pelasi niin hitaasti. No, ens kerralla palataan selvästi askel taaksepäin ja palautellaan motivaatiota onnistunein suorituksin. Tosin, ei sillä motivaatio tuossa tuntunut kuitenkaan mihinkään vähenevän. Eikä väsy tuntunut painavan päivän aktiviteettien jälkeen, kun illalla se vielä yritti jumppailla leluillaankin.

Aamulla huomasin ensimmäiset tihutyöt, sain sen itseteossa kiinni vaatehuoneen ovenkarmin nakertelusta, argh! Karmissa on molemmin puoli jotkut isot ruuvinreiät just maatessa hampaiden korkeudella, ja niitä on taidettu nakerrella jo useampaan otteeseen, en vain ole huomannut. Pistin niihin sitten tabaskoa, jospa se tehoaisi ja nakertelu kohdistuisi leluihin...