perjantai 24. heinäkuuta 2009

Kanttarellikoira

Kyllä se vaan niitä kuitenkin löytää, kaikesta huolimatta, vaikka jo päätin melkeen luopua kanttarellien opettamisesta tähän väliin ... Melkoinen otus! Ei se nyt ihan automaattisesti niitä löydä ja tietenkään ilmaise, mutta kun se alkaa hullunnuuhkuttamisen ja sen puuhia jonkun aikaa seuraa, löytää Relluja joita ei itse olisi huomannut. Pari kertaa se selvästi löysi niitä sen jälkeen, kun itse olin löytänyt yhden ja jäin siihen pyörimään. Ja pari kertaa kävi nätisti maahan löydöksensä viereen, vaikka yleensä kuitenkin kävi ensin maistamassa.

Löytäjä saa pitää?

Mentiin eilen Siikajärvelle meidän hakumaastoihin syömään mustikoita, kun siellä on niitä ihan hirveästi. En kuitenkaan jaksanut alkaa keräillä vaan me Kittyn kanssa syötiin minkä ehdittiin, isot pojat laahusti camel bootsit jalassa omiaan. Sellainen 1,5h kuljeskeltiin hissukseen ees taas, mutta kakara juoksi ihan kokoajan minkä mustikansyömiseltään ehti. Tästä huolimatta se aloitti kotona samantien hirveät jumpat lelujensa kanssa. Söin iltapalasalaattia keittiön pöydän ääressä, kun lautasen viereen lensi lattialta yhtäkkiä Wotta (Ikean Råtta)... Kit oli ihmeissään mihin lelu katosi.

Ei kommentteja: