Arkeen palattu & hakuharkoissa

Lomat on loppu ja arki alkaa, yyyh. Onneksi päästiin viikonloppuna viettämään vielä ihanaa mökkilomaa kaverin mökille, niin sai vielä viimeiset nautinnot irti lomasta. Vierailtiin siis bordercollie Taran & Nopan mökillä, ja taas oli kakaroilla vilinää ja vilskettä. Aluksi Tara (11kk) niittasi Kittyn tantereeseen, että "tiedäkkin kuka täällä määrää" Ekaa kertaa näin Kittyn alistuvan, mutta se kesti aina sekunnin, ja kun Tara vähän liikahti, pomppasi kakara häntä pystyssä ylös - kunnes se niitattiin taas maihin. Ei ole hirveän alistuvaista sorttia, pojille se ei ole alistunut kertaakaan, eikä pojat ole sitä kyllä alistaneetkaan. Ja ihan älyttömän nopeasti se toipuu kaikista niittauksista ja rähähdyksistä, että ei sen suhteen ainakaan hirveän pehmeä ole. Taran alistamista kesti muutaman minuutin, sitten ne alkoivat leikkiä.

Sopeutuminen uuteen paikkaan ja olosuhteisiin tapahtui taas salamana, ikäänkuin oltaisi kotiin tultu (Kit ei tosin taida tietääkään mikä se koti on, sen verta ollaan tässä viimeaikoina reissattu...). Taran kanssa ne leikki koko lauantain, ensin hullunrallia ulkona ja myöhemmin illan tulleen hammaspainia sohvalla... Sunnuntaina meno oli jo selvästi rauhallisempaa. Yritin ahkerasti opettaa jälleen kakaraa uimaan, mutta isojen koirien innokas lutraaminenkaan ei saanut sitä menemään mahalinjaa syvemmälle. Nyt se kuitenkin menee jo veteen ihan oma-alotteisesti eikä kissaile. Kotimaastossa se jo bongasikin paikallisen puron, joka nyt on aika kuiva ja se siinä puhtaimmassa paikassa olisi lutrannut vaikka maailman tappiin. Lauantaina, kun kävin mökillä itse saunasta uimassa otin sen syliin ja kannattelemalla vähän harjoiteltiin uimista, mutta oli se aika kankeena eikä ihan just niin innoissaan siitä touhusta. Mutta jospa se ens kesänä jo hiffaisi kuinka kivaa se uiminen on... Viikonlopun kuvasatoa en jaksanut eilen purkaa, koska kiiruhdettiin Kittyn kanssa heti kotiin tultua suoraan hakutreeneihin.

Hakutrenit
Odotin mielenkiinnolla, miten katkipoikkiväsynyt kakara jaksaa innostua. Kun otin sen autosta ja lähdettiin kohti aluetta, ei väsymyksestä ollut tietoakaan, pieni pelastuskoiran alku veti hullua nelivetoa innosta vikisten niinkun ennenkin. Sille tehtiin samanlainen treeni kun edellisellä kerralla, eli 4mm, tällä kertaa yksittäin, vähän pidemmällä matkalla (20m?) ja kaksi viimeistä oli piilossa. Ensimmäinen kerta kun ei ollut näkyvissä, eli 3mm oli kiven takana tuulessa, niin että Kit sai tosi hyvin hajun. Lähetyksessä se lähti ihan suoraan, mutta sitten puolivälissä alkoi tehdä pientä siksakkia hajua työstäen, mutta kokoajan eteni määrätietoisesti reippaalla laukalla ja sitten suoraan maalimiehelle, jee! Viimeinen oli tuulen alapuolella myös kiven takana piilossa, vähän lyhyemmällä matkalla (15m?). Kit lähti lähetyksessä ihan suoraan, vaikkei saanut hajua, mutta luotti siihen että siellä on, painalsi ohi piilon, ja kun sitten sai kohdalla hajun, kääntyi täysiä 90-astetta - jee! Ja se osas käyttäytyä tosi nätisti, suurimmalla osalla malttoi käydä kauniisti istumaan. On se taitava! :)

Viime viikolla tehtiin jonkun verran pihatottista (sivu, seuraaminen, eteen istuminen, vähän naksuteltiin putkenpätkääkin), ja kerran onnistuttiin Puolarmaariinkin niin, että siellä oli taas näyttelytreenit menossa. Käytiin kuitenkin ensin lenkillä (ja hiekkakuopalla "uimassa"!) ja palatessa treenit olikin loppuneet, mutta pieni porukka siinä vielä oli. Käytin tilaisuuden hyväkseni, vaikka Kit oli metsässä juoksemisesta jo vähän väsy ja kuumissaankin, eli otettiin pieni sessio tottista. Hienosti se jaksoi keskittyä minuun niin kauan, kun palkkasin namilla tai narulelulla, muuten olisi sitten kyllä singahtanut moikkaamaan kavereita. Mutta tosi hyvin kyllä uskoo, kun kieltää ettei saa mennä, vaikka mieli tekisi.

Uimataitonäyte hiekkakuopalta

Kotona ollaan myös naksuteltu jokusen kerran kanttarelleille. Ripottelen sieniä nurtsille sinnetänne ja Kit nuuhkii niitä, ja kun kuono osuu naks+palkka. Ongelmana tuppaa olemaan, että tuo ahmuli syö ne sienet... alkaa mun treenisienet olla muussia. Tavoitteena mulla kai olisi, että Kit makaa sienien edessä kiltisti syömättä niitä ja haukkuu. Kun ilman sitä haukkuahan se sais maata puskassa loputtoman ajan, enkä huomaisi... tai sitten siitä pitäs tehdä jollaintapaa kertova. No, saas nähdä.

Kaivelin Jasun vanhoja noutokapuloitakin esille, kun se putkenpätkä edelleen vähän tökkii, että jos kokeiltais jotain muuta. Otin yhden ohjatunnoudon ja yhden tunnarikapulan, varsinainen puinen noutokapula on jossain, kunhan löytäs senkin. Leluja se kyllä tuo muutamia kertoja, niilläkin pitäs vahvistaa. Palkatessa se tuppaa jättämään sen lelun siihen paikkaan ja tulee hakemaan namia, mutta kyllä se sitten palaa hakemaan, kun pyytää. Välillä. Ehkä. Saattaa joskus...

Hammastilanne on sama, eli edelleen vain yksi (ala)kulmuri on irronnut. Toinen ehkä hieman heiluu. Irronneen tilalle pukkaa jo uutta, pitää vahtia ettei ala kasvaa kitalakeen, koska on hieman sisempänä kun yläleuan reuna. Muuten uudet hampaat on hienosti kasvaneet, vaikkakin edelleen alaleuka pienempi ja alahampaat selvästi ylähampaiden takana. Kit esittelee uusia hampeja kovasti painikuvissa Taran kanssa.

Viikon sisällä siltä on löytynyt taas jo pari punkkiakin, se kun on sellainen "puskajussi" että nuohoo kaikki heinikot, varvikot ja pusikot. Laitoin uuden Exspotin torstaina, ja se toinen niistä punkeista oli viikonloppuna, kun Exspotin laitosta oli jo pari päivää aikaa... Ajattelin nyt kokeilla lisätä sille ruokaan sitä valkosipulia (kun vaan muistaisi!), jos se yhtään auttaisi.

Tänään jouduin aamulenkillä jälleen tyhjentämään anaalit, kun näyttivät vaivaavan ja sieltähän sitä tavaraa taas tuli. Tällä kertaa hieman "terveemmän" väristä vaaleaa, kun se edellinen oli sellasta ruskeeta töhnää. Ruoka maistuu, niin että söisi varmaan vielä toisenkin satsin perään. Pienensin tuossa lomalla välillä hieman sitä annosta n. reiluun 1dl 3xpv, ettei nyt olisi liian punkero, mutta nyt taas olen laittanut sen 1,5dl 3xpv + tähän usein n. 1rkl jotain lihaa tms mukaan.