Tokomaestro

Saanen esitellä:

Kirkkonummen Kennelkerhon Vuoden 2017 tokokoira

Veikkolan Koirakerhon Vuoden 2017 tokoharrastaja
(hallituksen ja toimikuntien valitsemat vuoden vekoralaiset)

Tämän lisäksihän My oli myös rotumestaruuksissa voittajaluokan paras. Hieno tokovuosi 2017!

Kirjoitin edellisessä postauksessa, että tavoite olisi päästä tokon SM:iin yksilöihin, mutta en ollut lukenut kunnolla kriteerejä (viimevuotisia, en tiedä onko tän vuotisia vieläkään julkaistu). Eihän sinne riitäkään se yksi ykkönen, vaan pitää olla TVA. Aika kova tavoite, kun ei kyllä ihan vielä olla starttivalmiita. Kevät näyttää miten käy, kunhan päästään ulkokentille kunnolla treenaamaan, nyt tuo hallitreenaaminen on ollu vähän piiperrystä.

*   *   *

Mutta kylläpähän aika rientää, enkä ole saanut itseäni kirjoittamaan edes treenipäiväkirjaa tai -blogia, saati tänne. Helmikuussa meillä oli perinteiset juhlaviikot, My täytti 5-vuotta ja Kitty 9-vuotta! Kumpikaan ei kyllä vaikuta yhtään ikäiseltään.

Alkuvuosi on ollut kovin hiljaista treenirintamalla, ikinä ennen ei olla oltu näin laiskoja! Tammi-helmikuussa treenattiin kerta viikkoon hallivuorolla tokoa ja lisäksi meillä oli tokoporukan kanssa 8 vuoroa Nummelan Top Dog Gymillä. Siihen päälle Myn satunnaiset aksat. Ja nyt maalis-huhtikuussa on treenattu vielä vähemmän.

Kitty on treenannut Myn siivellä vähän tokojuttuja ja jumppapalloillua Top Dogilla. Se ei ole vielä kisavalmis tokon EVL:aan, en ole jaksanut keskittyä sen kanssa treenaamiseen niin paljoa. Katsotaan nyt miten homma etenee, pääsisinkö sen kanssa kesällä/loppuvuodesta vielä testaamaan EVL, olisihan se nyt kiva saada sille se TVA kuitenkin. Rallytokoihin osallistuminen on ollut ajatuksissa, muttei ole siirtynyt toteutukseen. Nose workia on tehty kotona muutama kerta pitkän tauon jälkeen, vähän on ollut hommat hukassa ja tahmeeta.

My tokoili tammi-helmikuun ahkerasti 2 krt/vk, mutta aika pienimuotoistahan se halleissa on. EVL:stä eniten kesken on tyhjään meno+ruutu, kaukot, luoksarin stopeista seisominen. Uusi paikkis tuottaa ongelmia ja kaukot - meidän ikuinen murheenkryyni. Seuraamisessa olen yrittänyt saada paikkaa taemmas ja painamista vähemmäs - ei onnistu. Tosin kokeissa sen vire ei ole niin korkealla ja seuraaminen on ollut siltä osin parempaa kuin treeneissä. Peruuttaminen sujuu, jos lähtee alkuun mukaan, mutta kun saattaa olla aluksi ihan pihalla niin kiepsahtaakin eteen. Tosin treenattukin on aika vähän. Ohjattu on aika kivalla mallilla, samoin ruudun paikka, kunhan se ruutu ensin löytyy. Tunnaria on tehty tosi vähän, se mitä tehtiin, oli ok.

Myn kanssa ollaan käyty aksatreeneissäkin vain max. 1 krt/vk, mutta pitkiä taukojakin on ollut sekä pakkasten että ohjaajan flunssien takia. Ollaan kisattu ekat startit pikkumakseissa, parit kisat jäi väliin ohjaajan sairastellessa.

• 6.1. KKK(Niinulassa): 2xhyl, tuomari Seppo Savikko
• 4.2. KKK (Niinulassa): hyl-0-5 (tupla oli hyyyyvin lähellä). Tuomari Sari Mikkilä
• 3.3. KKK (Niinulassa): 3xhyl, mutta kaksi superhienoa rataa, joista nollat niiiiin lähellä! Tuomari Anne Savioja

Tosi kivat radat oli Sarilla ja Annella. Maaliskuun kisoissa pikkumakseissa rimat oli 45 ja vikaradalla 40cm! En huomannut merkittävää eroa Myn menossa, nyt matalammilla rimoilla sen tosin ei tarvitse tehdä 5m liitoloikkia, mitä se teki 60cm rimoilla, joten ohjaaminenkin on ehkä aavistuksen helpompaa - hieman yllättäen. Helmikuun kisoissa se possuili kontakteilta pois ilman lupaa (enkä minä korjannut sitä kisoissa, argh!), joten helmikuun treenit menikin sitten niitä korjatessa ja aika kivasti saatiin se tekemään virheitä ja päästiin huomauttamaan -toimi, ja maaliskuun kisoissa olikin hienot kontaktit.

My on tehnyt myös muutamat nose work treenit ja on se vaan pro, lajissa kuin lajissa. Olen tehnyt sen kanssa eukalyptuksella ehkä 4 purkki/laatikkotreeniä ja nyt sillä on jo ilmaisukin: tarjosi itse maahanmenoa, mutta olen vaatinut siihen vielä "näytä" käskyllä nenäkosketuksen. Ja se teki myös pienen olohuone-etsinnän näyttöineen kaikkineen paljon pätevämmin kun Kitty (jolla on historiassa paljon enemmän purkkiratatreeniä).

On ollut upea talvi, kun se vihdoin joskus tammikuun loppupuolella tuli. Ihanaa lunta, pakkasta ja valoa! Mutta toisaalta malttamattomana odotellaan ulkokenttien sulamista.

Tässä vielä hieman kuvasatoa talvelta. Kittyn ja Myn löytää nykyään myös Instagramista nimellä killi.my.

Nyt alkaa saamaan kuviin muitakin sävyjä kuin valkoista.