"Rauhallisesti? Onko se jotain syötävää?" tuumi keepi, kun aloitti agilitytreenit sairasloma/treenitauon jälkeen. Tarkoitus oli ottaa rauhallisesti, mutta eihän siitä mitään tullut.
Kitty kesti sairaslomansa hihnalenkityksen ja treenaamattomuuden vallan hienosti, ei hajonnut pääkoppa. Mutta kun se vihdoin eilen pääsi agilityesteille, tapahtui totaalinen ylikiehuminen. Koira oli sekaisin kuin heinäseiväs, silmät pyöri päässä eikä keskittymisestä ollut tietokaan. Se kävi hurjan kuumana, joten taukoja oli pidettävä vähän väliä, eikä tehty ihan hirveän paljoa. Mutta varovaisesti ja rauhallisesti ei kyllä pystynyt menemään, vaan se meni satalasissa kaahottaen.
Olin ajatellut tehdä vähän jotain pientä, ja sitten ehkä tokoilla. Meillä oli kaksi rataa. Toisella puomi-putki-kepit erottelu, toimi hienosti. Paitsi kerran sai ihan kunnolla tahkoa, etttä sain sen putkeen kun meni vaan puomille! :-o Rengasta harkattiin pikkaisen erikseen. Kepit oli jotenkin tuskaisen vaikeat (vaan oli tosi vaikea kulmakin), niissä se keskittymisvaikeus tuli eniten esille.
Tokoilusta ei tullut mitään, kun se oli niin väärässä mielentilassa. Seurasi aluksi hyvin, mutta kun alkoi keittää, niin edisti edisti ja edisti, astuin jopa sen varpaille, kun edisti.
Ja juosuja ei näy eikä kuulu. Ehkä se jättää nää väliin kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti