Reagointia ja pitkät

Kun kerran sairasloma loppui, niin tänään treenattiin sitten kahteen otteeseen. Ihan kevyesti tosin. Aamulla käytiin yhden talviryhmän minitreeneissä, jossa otin vaan liinassa pientä reagointia. Kommunikaatio-ongelmien vuoksi itse treenissä oli pientä säätöä, mutta koira toimi aivan loistavasti. 3mm lähellä polkua tuulen puolella. Pidin koiran liinassa ja kun näytti että se saa hajua, päästin menemään ja hyvinhän se löysi kadonneet. Ilmaisut oli hienoja.

Illalla oli sitten vuorossa Kipsun ekat "pitkät". Ennen joulua piti olla jo ensimmäiset, mutta ne jätettiin kipuilun vuoksi väliin. Hälyryhmän pitkät tarkoittavat kolmen henkilön treenejä, joista yksi suunnittelee treenin koirakon toiveiden mukaan ja menee piiloon, toinen toimii kartturina ja kolmas on koiran ohjaaja koirineen. Ja roolit kiertävät. Tarkoituksena treenata pitkäkestoista etsintää. Tähän asti olen itse vain piiloillut ja kartturoinut, mutta nyt siis päästiin hommiin. Olin toivonut näin ensimmäiseksi kerraksi vain lyhyttä n. puoli tuntia rauhallista taajamaa.

Treenit oli Veikkolassa Kaarihallien lähistön metsässä, missä monesti lenkkeillään agitunnin yhteydessä. Alue oli metsää, jossa meni tiet ympäri. Enemmän siis metsää kuin taajamaa. Olisin voinut päästää koiran irti, mutta halusin harjoitella liinassa etsimistä. Enkä halunnut lähettää "etsi"-käskyllä, vaan lähdettiin vaan menemään. Aluksi näytti että se on vaan lenkillä, mutta kun kysyin "mihin se meni" koira kyllä terästäytyi selvästi. Alueen nurkka oli "piikki" tietä edes takaisin, ja jo mennessä Kit olisi halunnut poiketa varsinaisen alueen kiertävälle polulle. En päästänyt, vaan käytiin ensin "piikki"tie ja se kyllä touhotti aika terävänä. Takaisin päin tullessa rauhoittui hieman eikä se tien haara kiinnostanut enään niin kovin, olihan se kerran jo siitä pois vedetty (maalimies oli tullut tuota piikkiä ja lähtenyt tien haarasta). Mutta siitä siis käännyttiin ja hetken perästä sanoin että "hei, se heiluttaa häntää" eli huomasin selvän reaktion, hyvä minä! Ja sitten se haukku! :-0 Sellasta mörköhaukkua. Ja minä siihen, että mikä siellä nyt on. Kunnes näin heijastimet (minä idiootti olin antanut maalimiehelle rullan, jossa on heijastimet päissä!), joten jatko meni sen mukaan, että tiesin missä mm on (tyhmä minä). Kit ei yllättäen lähtenytkään painamaan satalasissa maalimiehelle vaan haahuili hajun reunoja polulla ja vähän vikisikin. Itse seisoin ja odotin. Ja kun loputa sanoin jotain että missä se on, tai etsi (en muista mitä sanoin), niin sitten se vasta lähti. Ei vissiin osannut yhdistää, että vaikka on liinassa, niin kun haju tulee, sinne pitää mennä (vaikka aamulla olikin mennyt). Hyvä se oli, mutta paljon tarvitsee harjoitella.

Ja näitä olisikin nyt hyvä treenata, kun ei tuonne umpimetsään viitsi mennä (oma polvi kiukuttelee). Ja toinen mitä olen suunnitellut parkkipaikkatreeniteemaksi on kiintorullan kokeilu. Sen kanssa saa varmasti temppuilla tovin jos toisenkin, jos sitä ikinä saa viritettyä niin ettei Kit juokse siihen.

Eilen käytiin vähän hangella kuvaamassa. Taitava etsijäkoira löysi kadonneen hanskani helposti "romu"-käskyn kuultuaan. Esine-etsinnänkin treenaamista voisi siis taas jatkaa. Ja eilen tuo pieni Neiti-Etsivä löysi jo kesällä kadonneen vihreän pehmokumipallon. Ihmettelin kun se taas kerran tunki itseään takan alle siihen koloon missä halkoja pidetään. Ensin kielsin, kun sehän taannoin rahtaili niitä halkoja sieltä syötäväksi. Mutta sitten pohdin, että jotainhan siellä täytyy olla, kun se sinne toistuvasti tunkee. Ja siellähän se pallo lymyili, takan aluksen nurkassa.

Ja lopuksi: juoksuja ei näy eikä kuulu.