Eiliset agitreenit oli taas yhtä keskittymisvaikeutta, jos oli jotain muuta kun ohjattuna luukuttamista. Puomin naksuttelusta ei tullut ei niin yhtikäs mitään, Kit kuunteli ihan kokoajan hallin (ihan kauheeta) meteliä ja otti kovasti häiriötä toisesta ryhmästä. Kepeillä sentään saatiin jotain toistoja aikaan, eli "juokse kahden kepin välistä ja pallo lentää" -temppua. Sekin tosin piti tehdä käskyn kanssa, annoin hyvin eleettömän "ke" -käskyn, en juurikaan kädellä ohjaamista, ettei se taas lähtisi kiertämään molempia keppejä. Saatiin myös ohjeita/vinkkejä seuraavan portin mukaan ottoon, mutta saas nähdä ehditäänkö sinne asti lähiaikoina.
Uutena oli keinu. Se oli nostettu nojaamaan aidansiivekkeen päälle ja ensin pentu riensi ohjaajan pitelemänä täysiä keinun päähän missä minä olin sitä palkkaamassa. Tai näin oli tarkoitus, Kit sinkoili eestaas keinun laidoilta yli. Lopulta kun se vähän rauhoittui ja malttoi, alkoi menokin näyttää ihan keinun kiipeemiseltä. Sitten siirrettiin aidansiivekettä sen verran, että keinu kääntyi n. 5cm ja kuului pieni kolaus ja tätä tehtiin muutama kerta, ei sitten sen enempää sillä kertaa. Pikkuhiljaa siivekettä sitten siirretään niin, että keinu kallistuu enemmän - ja sitten aletaankin mennä toiseen suuntaan. Me tosin kerran tuossa alkusyksystä kyllä tehtiin ihan keinua keinunakin...
En tiedä ottiko Kit siitä keinun paukkeesta hieman itseensä, vai muuten ihan karmeasta metelistä (toisessa ryhmässä oli kaameita räkyttäjiä), mutta yhdessä vaiheessa se luimisteli häntä melkeen koipien välissä. Tai sitten se otti pulttia omasta hermostumisestani, kun meinasi itseltä pinna palaa sen puomin alasmenon söheltämisen kanssa... Mutta sitten päästiin tekeen ohjausharkkaa, ja luimistelut unohtui.
Odotellessa tein tähtikuvioista kolmen esteen hyppytreeniä, jossa kahdessa rimat oli minikorkeudella, yhdessä oli maassa. Tosi hienosti Kit ohjautuu hypyille, ja hyppäs ne rimatkin. Ohjaus harkassa oli taas valssia (kerran se hukkui seläntaakse, ei ollut kuulemma ohjaajan vika), sekä takaakiertoa, joka meni hienosti. Saatin vinkiksi, että tuollaisen nopean tykin kanssa kannattaa kiriä sekunteja takaakierron kanssa, eli harkata sitä paljon, niin että pystyy sitten lähettämään reilusti kauempaa takaakiertoon. Tätähän me sitten harkataan.
Niin, ja olihan meillä "espoolainen hakkuuaukea" -temppukin, kropan hallintaa. Sikinsokin "kavaletit" eli n. 10cm korkeudella olevia rimoja sikinsokin keskenään ja jonossa n 2m pätkällä niin, että koiran piti mennä tämä "hakkuuaukea" mahdollisimman hitaasti ja kroppa suorana eli targetille suunnaten eikä ohjaajaan kontaktia pitäen. Luulin että se on meille mission impossible, mutta Kit oppikin muutaman jarrutus(kuristus)kerran jälkeen, että pitää hiipiä ja tosi hienosti hiipi. Niin hienosti, että jumittui aina puoliväliin eikä meinannut edes edetä. Tätä kroppaa kehittävää treenimuotoa kannatta kuulemma harjoitella hakkuuaukeilla. Lisätään loputtomaan listaa: hakkuuaukeatreenit.
Tänään (kuolettavan tylsä) kurssini loppui niin aikaisin, että päästiin melkein valosan aikaan pellolle kaahamaan. Enpä ollut ajatellut, että edellisen litsläts-peltokerran jälkeen on satanut koko eilinen päivä vettä, joten oli vielä enemmän litsläts. Kit oli ilmeisesti vetänyt heinänkorren jos toisenkin siellä, koska kun käväisin pikaisesti kaupassa lenkin jälkeen, se oli oksentanut yksiöönsä hirveän heinätollon. Oli aika surkeena pieni koira, vissiin oli osittain nälkää, kun näinä kolmena kurssipäivänä meillä on ollut normaalia aikaisemmat aamurytmit ja olis vissiin ollut jo ruoka-aika.
Ostin sille muuten jo pari viikkoa sitten Eaglen aikuisten sapuskaa (sininen säkki), mutta kun ei se vanha pentusäkki vaan millään tyhjene, niin en ole vieläkään päässyt aloittamaan tuota aikuisten sapuskaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti