Kyllä sitä pähkäiltiin, että millon ja miten ne juoksut tietää loppuneeksi, että sedät pääsisivät takaisin kotiin. Eilen alkoi selvästi vuoto hiipua ja tänäaamuna ei enää mitään näkynyt, joten pojat pääsivät kotiin. Kovasti niitä kiinnosti aluksi tuo pikkuhaisuli, mutta nyt sekin kiinnostus on jo mennyt ohi. Puuh, selvittiinhän niistä siis hengissä.Aamulla käytiin vielä Kittyn kanssa kahdestaan tuolla alarämeikössä kävelyllä etsimässä "meidän joki". Olipas kaunista, kuin maalauksesta. Onneksi tulivat nuo paukkupakkaset niin kosteikko jäätyi, ja päästiin vähän tutustumaan maisemiin. Kesällä tuonne kyllä taitaa olla mahdoton päästä muulla kun kanootilla, sen verta kostea ja hankalakulkuinen se väliin jäävä muutaman kymmenen metrin kaistale "mangroverämeikköä" on.
Yksi ilta tuossa viikolla vähän treenattiin eteisessä. Rullaa, sivullaoloja, eteentuloa... mitähän vielä? Rullalla otettiin pitoa, pitoa, pitoa ja varmuutta tuomiseen. Lähtihän se sieltä! Sivullaolot ja siirtymiset meni aika penkin alle suoraan sanottuna. Ihan ihmepaikkaa hakee, enemmän pitäisi harjoitella. Eteentulot on hyviä niinkauan kun annan käsiapuja, mutta ilman niitä tulee sellainen puolittain eteen ja sivulle versio. Ollaan kyllä oltu luvattoman laiskoja tuossa treenaushommassa. Kepittely jäi nyt sitten kokonaan, kun maa meni jäähän, kun on vaan ne maahan tökättävät irtokepit, ei niitä nyt mihinkään töki. Tosin, nytpä päästäisikin taas jo hallille porttikepeille, pitää pistää harkintaan jaksaako sinne asti ajella, ehkä joulun jälkeen lomalla voisi harkita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti