Mutta siis tuo Kahjo Kaahottaja. Keskiviikon Nukan agitreenien jälkeen Kit kävi taas hallissa harjoittelemassa rauhoittumista, ja eihän siitä mitään tullut. Se käy niin kuumana, kun toisia koiria menee radalle, että rauhoittumisesta on ihan turha puhua samana päivänä... Jos tekee jotain, se kyllä keskittyy jollain tasolla ja tekee, mutta monesti jopa naksauttamisen jälkeen suuntaakin huomionsa toisaalle ja nami unohtuu. Tänään sitten minua neuvottiin, ja ihan järkevästi, että ehkä kannattaisikin tehdä niin lyhyitä pätkiä ettei se ehdi kerätä kierroksia, esim vaan 5min ja vaikka kontaktin ottoa/namin syöttöä ja pois. Että ei sitä väsyttämällä väsytettyä saa. Joo, huomattu on. Tyhmä minä, kokeillaan siis jatkossa sitä miten pentukoiraa normaalistikin opetetaan, niin kauan vaan, että onnistuu - eli lyhyitä pätkiä. Että sitä tunteekin itsensä taas tyhmäksi!
Käytiin me sitten esteilläkin. Puomin alastuloa naksuttelin nyt muutaman setin, ja ihan kohtalaisesti meni. Hyvin se siinä pysyy, mutta kun yritin sitten pari kertaa laskea sen kontaktille niin, että olisi pitänyt muutama askel ottaa ja sitten käydä maahan, se tuppasi valahtamaan sivuun tai menemään alasasti maahan. Maahan käymisen se on kyllä hiffannut (sen se nyt hiffaa jokapaikassa ainajajatkuvasti, argh), mutta se oikea paikka vaan on tietenkin vielä hakusessa.
Yritin sitten ottaa myös hyppyä riman kanssa, niin Silakkahan roiskaisi täysiä päin, tai sitten ali. Mitä, eikö se osaa hypätä!?! No ei tietenkään, kun ei sitä ole opetettu... Pistin sitten 2 rimaa ja ristiin, ettei pääse ali ja alkoihan sitä hyppyäkin sieltä löytyä. Se vaan käy niin kuumana, etten ole ollenkaan varma, että se itse edes tiesi mitä se teki. No - jatketaan harjoituksia.
Pussinkin se meni ohimennen hupsista vaan. Meinasin ensin mennä pussin päästä nostamaan helmaa, ja jätin sen maahan pussin suulle, mutta sehän tuli tietenkin ohi. Kokeilin sitten normaalitekniikalla vaan lähettää sen pussiin ja sinnehän se vilahti, kun silakka ikään. Että eipä sitten tarvitse sitäkään sen enempää opettaa.
Kohta voisi alkaa niitä keppejä pohtia, vinokepeillä meinasin. Ongelma vaan on, että ne on hallissa, ja sinne me ei kyllä voida mennä harkkaamaan silleen, että siellä on muita, siitä ei tule yhtään mitään. Irtokepithän hommasin kaverilta, joten ne pitäisi kai tuohon pihalle pykätä, mutta syksyn sateiden myötä piha alkaa kohta muistuttaa savivelliä, joten hirveästi ei innostaisi keppirevitystä siihen yhdistää. Pohditaan.
Torstaina ammuttiin, yritin palkata kontaktista ja avustaja ampui. Ekaan paukkuun Kit reagoi kääntymällä katsomaan ja lopettamalla kontaktin tarjoamisen. Sitten se pynnöstä palasi hetkeksi, mutta oli vähän hukassa, ja toisen laukauksen jälkeen meni taas hihnan mitan päähän katsomaan, ja palasi luokseni vasta kun avustajakin palasi, ikäänkuin muistaen: "nyt sitä namia". Tällöin se sitten palkattiin taas "kissanruoalla" ja sen jälkeen leikillä, ja leikki ihan ok eikä sille jäänyt mitään jälkeenpäin. Todettiin kuitenkin, että ens kerralla olen passiivinen, enkä vielä yritä vaatia siltä mitään tekemistä.
Paukuttelujen jälkeen otettiin rullan hakua. Taas meinasi mennä yleiseksi häsinäksi, kun Kit vaan mielisteli avustajaa. Otin sen sitten ihan käskyn alle sivulle, ja hyvin eleettömästi ja lyhyellä matkalla (pari metriä) saatiin pikkuhiljaa taas jotain aikaan. Kit tuppaa keräämään ekasta hausta kierroksia, ja palkkaa itseään toisella haulla liehittelemällä avustajaa. Ja toista kertaa palauttaessaan se meinaa myös tiputtaa, mutta jos toistaa käskyn se tuo kyllä sitten loppuun asti. Pitää yrittää olla mahdollisimman hillitty sen kanssa, ja paljon toistoa vaan ennenkun edetään yhtään, että saa tuota varmaksi.
Perjantaina - ei tehty mittään.
Tänään - ei tehty mittään. Paitsi vähän otettiin rullanluovutusta. Perjantaina nappasin iskän varastoista pari pätkää kaasuletkua rulliksi. Ne onkin Kitistä jotenkin kivempiä, kun aiemmat kovat putkenpätkät, ja se ei meinaa irrottaa!
Taitava luovutus edessä istuen.
Tassupipi on jo täysin parantunut, tiistaina jo oli tuon näköinen ja sen jälkeen en olekaan siinä mitään teippauksia enää pitänyt. n. 1.5 viikkoa kesti paraneminen, mukavan nopeasti se sitten meni. Anturat näyttäisivät vähän kuivettuneen sitomisen sivuvaikutuksena, ne kun ovat olleen niin pentupehmeät vielä.
Silakan pallopelit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti