Turvallisesti tehdasalueella

Sunnuntaina meillä oli treenit samalla tehdasalueella, missä lauantaina oli hälytreenit. Kyseessä oli Ruduksen turvapuisto, työturvallisuuden koulutukseen rakenneltua entistä Ruduksen tehdasaluetta.

Otin Kittylle jo selvästi vaikeampia piiloja. Tuuli oli hyvin voimakas (ehkä luoteesta) ja puhalsi mukavasti alueen halki. Ensimmäinen mm oli roskisalueen harmaassa laatikossa, laatikon kansi oli vain vähän raollaan.

Kuvan kelpie ei liity juttuun, toim.huom.

Kit oli lähes satavarma, että vieressä seissyt nukke oli maalimies ja yritti kovasti saada siihen eloa (kuten kuvan kelpie, joka ei liity tähän juttuun). Kit kävi myöhemmin moikkaamassa ja pusuttelemassa myös alueen muutkin nuket. Laatikkopiilo oli vähän vaikea, koska Kit ei ole vielä juurikaan opetellut tarkentamaan, kun ei olla oltu raunioilla. Ja kun se oli niin satavarma siitä nukesta, niin kesti hetken ennenkun se alkoi miettiä muita vaihtoehtoja. Se hyppäsi jopa laatikon päälle varmistelemaan nukkea, kunnes sitten alkoi pikkuhiljaa raksuttaa. Hyvin se kuitenkin työsti. Kun laatikon kansi sitten avattiin, se olisi halunnut edelleen hypätä "kannen päälle", ei meinannut ymmärtää, että sinne näkee sisään, kun nostaa etutassut laatikon reunalle.

Toinen maalimies oli alla olevan kuvan ylätasolla tuossa taitekohdan tuntumassa rappusilla (taso oli ritilää). Kit bongasi maalimiehen kuilusta tason alapuolelta, jonne pääsi vasemmanpuoleisen seinän takaa. Tosi hienosti se nosti nenää ylös ja osasi etsiä hajua ylhäältä! Kehuin sitä siitä, kun aikansa varmisteli ja toin sitten tuolle toiselle puolelle ja nostin sen tasolle. Reippaasti se liikkui ja meni maalimiehelle, vaikka ritilätasossa oli todella isot reiät pienille kelpientöppösille. Oli se hieno. Ja tulipa harjoiteltua nosteluakin.

Kolmas mm oli maan alle johtavassa kuljetinkuilussa. Kulku oli kuvan oiken laidan keltaisen portin läpi, taso vietti alas (ja oli muuten liukas!). Otin kuilupiilon, että näen miten se menee tuollaiseen pimeään paikkaan. Reippaasti se meni, päästin sen alhaalla liinasta irti, jotta sai vapaasti etsiä. Maalimiehen se bongasi vasta ihan kohdalla, ei tainnut hajut liikkua siellä alhaalla. Oli se reipas.

Ja lopuksi pientä verryttelyä.

"Oltiin jo melkein kotiin lähdössä, kun jääkarhu hyökkäsi kimppuuni, iski nyrkillä lapaluiden väliin, niin että meinasi ilmat (ja kieli) lentää pihalle."

"Se iski kiinni kurkkuuni, mutta minä taistelin!"

"Menin siltä piiloon ja purin jalkoihin..."

"...ja tein yllätyshyökkäyksen!"

"Nousin seisomaan ja pelottelin sitä"

"Ja iskin sen tantereeseen..."

"Alistu!"

Oikeasti Poju (10kk) käyttäytyi todella herrasmiesmäisesti ja hellästi pientä hurjaa kelpiä kohtaan. :)