Lauantaina Kittylle otettiin vielä lähinnä paikkoihin tutustumista ja ohjausta (tai sen yritystä), eikä niinkään vielä hajun paikallistamistreeniä. Maalimiehiä oli kahdessa kerroksessa, yhteensä kolme. Sisääntulokerroksessa (kellarityyppinen) tarkistettiin ensin muutama huone sekä vessat, niistä ei löytynyt ketään.
Sitten jatkettiin varsinaiselle alueelle. Ensimmäinen maalimies löytyikin heti alhaalta porraskuilusta portaiden alta. Kittyllä ei ollut mitään ongelmia mennä pimeään ja tavaroita täynnä olevaan tilaan, hienosti se työsti hajun ja löysi maalimiehen. Monet kokeneemmat koirat keräsivät hajua vasta portaista yläpuolelta, mutta Kit jostain syystä osasi mennä suoraan piilolle. Eikä itseasiassa varmaan portaissa hajun saatuaan olisi hirveän helposti osannutkaan paikallistaa piiloa. Tämä oli itseasiassa lauantain vaikein piilo.
Sitten jatkettiin varsinaisiin toimistokerroksiin. Matka kulki portaikkoa pitkin (viikonlopun aikana monta kertaa), eikä pimeässä portaikossa liikkuminenkaan tuottanut mitään ongelmia. Odota-käskyä piti käyttää, ettei se olisi huidellut portaita itsekseen ties minne. Toimistotiloissa oli huonetta huoneen perään (suurin osa huoneista oli tyhjiä kalusteista), sekä melkoista sokkeloa. Kittyn loput maalimiehet olivat näissä toimistotiloissa, eikä sillä ollut niiden löytämisessä mitään ongelmia, muistaakseni löysi molemmat aivan ilman minua, kun se ehti aina vähän väliä liihottaa edelle. Jonkun verran se työsti vanhojen piilojen hajuja, enkä itsekään sitten aina tiennyt onko se tuoreella vai vanhalla hajulla, mutta eiköhän me pikkuhiljaa molemmat aleta oppi sitäkin asiaa.
Sunnuntaina otin sitten jo astetta vaikeampia piiloja, niin että Kit joutui jo tekemään vähän töitä paikallistamisen eteen, kun tiesin ettei tilassa ja liikkumisessa ole mitään ongelmia. Testimielessä lähetin sen kuitenkin yhteen pilkkopimeään pitkään käytävään, jota ei lauantaina oltu huomattu, ja reippaasti se kävi tarkistamassa käytävän aivan päässä asti itsenäisesti.
Sunnuntain ensimmäinen maalimies oli suhteellisen avarassa tilassa, joka oli kuitenkin täynnä roinaa, ja todella hyvin Kit työsti maalimiestä jonkun aikaakin ennenkun sen löysi. Toinen maalimies oli huoneiden läpi kulkevan käytävän päässä, Kit lähti sinne itsekseen hyvin määrätietoisesti, kun luulin meidän työstävän ensin aulan johon oltiin tultu. Lähdin sitten sen perään, ja hädin tuskin ehdin nähdä sen reaktiota edellisessä huoneessa, että nyt on haju, kun se mennä vilisti sinne viimeiseen huoneeseen, missä maalimies istui ikkunalaudalla sellaisen lärpäkeverhon takana. Sinne se meni Kittykin ikkunalaudelle mukaan verhojen sekaan.
Viimeinen maalimies olikin sitten tooosi vaikea. Avara sisääntuloaula infotiskeineen ja naulakoinen kuljetti hajut melko mielenkiintoisesti, ja siinä oli monella kokeneellakin koiralla työstämistä. Kit teki kokoajan hienosti töitä, haki hajun reunoja ja etsi, kertaakaan ei tullut minulle piipittämään ongelmiaan, vaan ihan itsenäisesti toimi. Maalimies oli pimeässä naulakkosyvennyksessä lattialla, Kit oli siitä kerran ohi kipittänytkin, mutta kun hajut kulkeutui ihan jonnekin muualle, ei ne sillä kertaa sattuneet punanenään. Helpotimme hieman niin, että mm pisti vähän jalkaa ulos piilosta, ja pian tämän jälkeen Kit piilon löysikin. Melkoinen työstäminen, hienosti se jaksoi, mutta ihan noin vaikeita ei vielä voi kovin usein tehdä. Mutta nytpä tietää, että on sillä sitkeyttä niitäkin työstää.
Jäin sitten vielä kuvailemaan iltapäivän ryhmää, enkä malttanut lähteä pois, joten lopuksi Kit pääsi vielä pienelle uusintakierrokselle tekemään jotain kivaa. Otettiin alakerran sisääntulon kellaritilaan yksi, sen se teki hienosti ja nopeasti. Sitten tehtiin pieni hissiajelu, mikä meni oikein reippaasti (Kit ei ole ikinä ennen ollut hississä) ja otettiin kolmoskerroksesta toinen nopea, helppo ja kiva. Kit sai heti porraskäytävästä kerrokseen tultuamme hajun, mutta joutui hetken hakemaan käytävässä, livisti sitten itsekseen eteenpäin, kunnes lopulta sain ohjattua sen huoneeseen, jossa mm oli. Siellä sen ei tarvinnut kauaa työstää, kun kadonnut löytyi. Hieno likka! Tuulalle kiitos kuvaamisesta!Ja kotona raskaan päivän jälkeen: kuka pelais mun kaa palloa?!
"Kit, mitä sinun pallolle on käynyt? Miten se on noin räjähtäneen näköinen?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti