Mutta kai nyt jo saa laskea kuukausia, eikä tarvitse enää viikkoja laskea? Kitty on kasvanut ihan hirveästi, ei ole enää oleenkaan sellainen pieni jalkoihin tallottava. Valokuvaus on jäänyt ihan kokonaan, mutta yritetään huomenna paikata tilannetta, kun matkataan Laakson kentälle katsomaan agikisoja (Stadi Games) ja treffaamaan Maijaa ja Naxea.
Kittyn koirapelko on sitten mennyt jo ohi, täysin. Nyt se sitten haluisi tervehtiä joka koiran... että uskaltaudutaan siis agikisoihin turisteilemaan. Saa nähdä kuinka kestää narun toisen pään hermorakenne, kun pikkukissa haluaisi tervehtiä jokaisen koiran ja ihmisen.
Perjantaina käytiin hömpöttelemässä Puolarmaarin metsissä. Kit oli se joka eniten juoksi, Nuka ihan laahusti. Luulin, että no nyt on pentu väsytetty, mutta mitä vielä! Se otti puolen tunnin tirsat ja sitten alkoi iltajumpat. Tänään ollaan käyty parilla pienellä hihnakävelyllä koko porukka, hyvin menee. Olen nyt naksutellut ainostaan sivulla oloa. Kädellä ja namilla kyllä ohjaan sivulle ja kun istuu ja ottaa kontaktia saan naksun ja namin. Siirryskelin sitten alun jälkeen aina pari askelta eri suuntaan, ja kun käden pitää ohjausasemissa, se tulee nätisti ja istuu (tosin näyttää, että olisi nyt oppinut ihme pompun siihen mukaan), mutta jos ei tee kädellä mitään ohjauskuviota, se tulee kyllä vierelle ja ottaa kontaktin, mutta jää seisomaan. En ole alkanut odottaa tässä turhautumia, vaan ohjannut sitten kädellä. Ja taas kerran muistui mieleen, että se kosketuskeppi voisi olla poikaa tässä. En vaan ole tehnyt mitään sen hommaamisen eteen.
Tänään ostin pillin, ensimmäisen koirapillini! Kun nyt sattui osumaan silmiin koiranruokakaupassa. Karvasedät on oppineet vihellykseen, Nukaa opetin siihen enemmänkin ja se osaa sen, että lyhyt vihellys on seis. Kit ei näyttänyt reagoivan vihellykseen millään tavalla, joten sekin olisi ehkä hyvä opettaa. Mutta siis pilli. Se on ollut mielessä opettaa pojillekin (no osaa ne sen jollain tapaa), mutta nyt siis aloitetaan koko sakille kunnon kertausharjoitukset. Kittylle jo teinkin nappuloiden kanssa (kas, kuivanappulatkin toimii tuolle ahmatille jo palkkana!): vihellys > nami, vihellys > nami. Se vaan seurasi minun kintereillä keittiössä, joten ei siitä hirveän suurta harjoitusta tullut. Vähän niinkun naksuun ehdollistamista, mutta sitähän se pitäisi ollakin.
Nuka leikittää Kittyä entistä enemmän, Kit roikkuu sen kaulurivilloissa ja raahautuu monta metriä, kunnes karvat irtoaa. Sitten sillä on suu täynnä karvatuppoa, pitää ihan vahtia että ottaa aika-ajoin karvat sen suusta, ettei se niele niitä. Saa vielä jonkun suolitukoksen tai tukehtuu karvapalloon... Mutta kiva siis, että Kit saa leikkiseuraa ja Nukakin vähän piristyy. Jasu nyt ei tässä elämässään alentuisi leikkimään kakaran kanssa, mutta jo se sietää Kitiltä aamuiset ja töistätulon jälkeiset tervehdykset ja pusut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti