Sunnuntaipuuhat

Sunnuntain ohjelmistossa siis hakutreenit. Kitty pääsi taas tekemään hieman levitettyä makkararinkiä, niin että maalimiehiä oli polun (kuvitteellinen keskilinja) molemmin puolin. Autolta kun tultiin tuli polulla ensin vastaan "leiripaikka" reppuineen. Kun Kit haistoi sen, alkoi takapuoli heilua hännän mukana, eli puoli koiraa heilui, mutta samalla se silti nosti varuiksi sekä hännän juuresta takaselän karvat että niskavillat ihan pystyyn, kuin pieni lohikäärme ;D Tais vähän hämmästyttää ja jänskättää tuo yllättävä ihmisten haju keskellä metsää. Sama kävi ensimmäisellä maalimiehellä, jonne se kyllä sai hyvin hajun jota lähti seuraamaan, mutta kun se näki ihmisen nousi villat pystyyn ja pikkukissa oli hetken ihmeissään ja hieman varuillaan, kunnes tajusi "jee, nää onkin ihmisiä!" Ja sitten se alkoi, ees taas maalimieheltä toiselle rallaaminen (tai ei olisi kyllä jättänyt yhtään, mutta kutsusta siirtyi sitten eteenpäin) ja koko pieni koira heilui, kun takapää heilutti niin kovasti. Kyllä oli kivaa! Mutta kyllä myös selvästi rankkaa pienelle koiralle, näki kuinka se alkoi jo väsyä ja sitten lopettiinkin niin, että into vielä säilyi.

Treenien jälkeen Kitty pääsi taas painimaan Dixin kanssa. Tällä kertaa varovainen tutustuminen kesti vain hetken ja sitten alkoi armoton rähinäpaini, joka välillä muuttui mutapainiksi ja puskaralliksi. Onpa kivaa, kun se on löytänyt tasaveroisen painikaverin.




Lauantaina ei tehty paljon muuta, kun otettiin pari settiä purkin päällä seisomista. Eka meni pieleen, kun koira ei oikeen ollut vireessä ja tarjosi vaan makaamista. Toinen sen sijaan meni taas aivan loistavasti, pystyin jo pidentämään purkinpäällä seisomisaikaa ennen naksua. Lauantai meni itseasiassa koirilta aika pitkälti kotona yksin oleiluksi, toki useassa erässä, kun itse kiidin paikasta toiseen välillä vain kävin kotona kääntymässä.

Treenien ja painien jälkeen Kitty oli selvästi väsynyt, mutta se ei silti estänyt osallistumasta kotipihalla myyräjahtiin isojen poikien mukana. En tiedä mikä myyrä se oli ehkä metsämyyrä, pitkä häntä sillä ainakin oli (biologina pitäisi tietenkin tietää...) , mutta Nuka bongasi sen nurkkapuskasta ja Jasu sitten jahtasi sitä pidempäänkin terassin reunalta. Kit hyöri ymmyrkäisenä mistään mitään tietämättä mukana ihmettelemässä "mitä täällä tapahtuu", myyrästä se ei tainnut tajuta tuon taivaallista vielä.