Hälyleiri 28.-29.5.

Kukonlaulun aikaan lauantaiaamuna starttasivat Kaksi Pientä eli Roa ja Kitty kohti Tammelaa. Mustialan tilalla vietettiin kaksi päivää Espyn hälyleirin merkeissä. Kouluttajiksi olimme saanet lauantaiksi Nina Pullin ja Annika Himasen. Sunnuntaina Annika jatkoi meidän kouluttamista. Tykkäsin kovasti!

Ensin vietimme tovin sisätiloissa sateen suojissa käyden läpi koiria. Maastossa aloitimme metsätiellä yksinkertaisella ilmaisutreenillä. Kittylle otin kiintorullalla. Eihän se voinut muutaman edellisen koiran tapaan edetä suoraan tiellä näkyvälle tyypille, vaan piti koukata riemukiemura metsän kautta. Ilmaisu oli nopea, täsmällinen ja hieno.

Ensimmäinen varsinainen harjoitus tehtiin metsässä kuten seuraavan normitreenin olisimme tehneet. Otin ekan vastatuuleen, niin että tyyppi oli edennyt hieman keskilinjan suuntaisesti. Sama kakkosella myötätuuleen ja kolmosella vastatuuleen. Irtorullilla. Pistot oli hienoja! Mutta Kit tuli sitkeästi omia jälkiä takaisin, vaikka yritin itse edetä reippaasti. Kakkosella sain vinkin avustaa eli kehua sitä, minkä seurauksena se tiputti rullan ja tuli luokseni hieman hölmistyneenä. Ehdin hädin tuskin kysyä mitä nyt, kun se lähtikin hakemaan tiputtamaansa rullaa parinkymmenen metrin päästä ja toi sen sujuvasti vierelle. Kolmas ihan ok, en kutsunut, kulki omia jälkiään. Se ei osaa tuota kutsumista, joten se pitäisi harjoitella ensin kentällä. Sain hieman noottia, etten ole auttanut koiraa. Miten se voi osata, jos ei sitä neuvota. Eli sen ottaessa rullan kehun "hyvä", joka samalla kertoo koiralle missä itse olen ja ohjaa sitä etenemään keskilinjalla. Lisäksi muistutettiin, että olisi pitänyt ajoittain palata treenaamaan ilmaisua kentällä ja sitä omaa etenemistä. No eipä ole tosiaan tullut mieleen, kun mielestäni ne on olleet ihan hyviä (sitä etenemisen puutetta lukuunottamatta).

Päivän vikat treenit tehtiin parkkipaikalla. Muille "cross barking" risti, eli ohjaaja seisoo keskellä ja lähettelee koiraa kello 12, 15, 18 ja 21 suuntiin. Siinä voi treenata motivaatiota, yliheittoja, ilmaisua, erilaisia maalimiehiä ja mitä ikinä keksiikään. Rullalle se ei ole oikein hyvä, kun ei siinä ohjaaja etene, joten me tehtiin ihan perinteinen parkkisilmaisutreeni. 2 tyyppiä parkkiksen reunoilla ja lähetin siirtyville vuoron perään itse edeten joten kuviosta tuli kolmio. Juuri koiran ottaessa rullan (irtis) kehuin "hyvä". Loistosuoritus keepiltä.

Härdelliä

Sunnuntai vietettiin koko päivä tilan nurtsijalkapallokentällä. Toiset tekivät cross barkingia, me tehtiin härdelliä. Se on se josta aiemmin mainitsin, mutta jonka tyrmäsin tyystin ja olin ymmärtänyt hieman väärin. Kun se nyt selitettiin juurtajaksain ja kehuttiin kuinka se oikeasti toimii, uskaltauduin kokeilemaan.

Härdelli siis harjoittaa koiran itsenäiseen risteilyyn, ilman ohjaajan painostusta ja keskilinjalle pysäyttelyä, sekä siinä sivussa myös etenemistä. Toimii hyvin myös motivaattorina ja vahvistaa ilmaisuakin. Kaikki samassa paketissa, kätevää.

Hieno yliheitto!

Ensin löytö vasemmalle. Juuri koiran lähetyshetkellä piilossa oleva avustaja kutsuu koiraa > ilmaisu, ohjaaja etenee reippaasti keskilinjaa. Sitten koira autoon, ja seuraava koira tekee saman. Toisella kerralla lähetys vasemmalle, avustaja kutsuu ja ohjaaja etenee samalla reippaasti, mutta juuri kun koira saavuttaa avustajan (koiran pitää oikeasti tulla ihan liki ettei ala ennakoimaan!) tämä nousee ylös ja lähtee kävelemään keskilinjan suuntaisesti eteenpäin. Ohjaaja kutsuu koiran keskilinjalla, "ottaa kiinni" ja heittää yli. Samalla hetkellä oikealta avustaja kutsuu koiraa > ilmaisu. Koira autoon, ja toinen välissä. Kolmannella kierroksella sama alku, mutta oikeankin puolen avustaja nousee ylös, ohjaaja kutsuu, heittää yli ja vasen puoli on edennyt ohjaajan tasalle piiloon ja kutsuu koiraa > ilmaisu.

Tehtiin näitä kaksi erää, aina väleissä koira autoon. Tehokasta, karkeasti kuusi treeniä tunnissa kahdella koiralla. Välissä tosin toiset treenasi ristiä ja härdellikoirat lepäsivät miettien kokemaansa.

Nyt pitäisi jatkaa näitä sen verran, että saataisiin siirrettyä homma maastoon, että voisi sitten tehdä omissakin treeneissä. Eli ensin nurtsilla, sitten avoimessa metsässä. Ongelma on vaan löytää paikkoja. Lopulta sinne väliin sitten otetaan välityyppejä piiloon, eli koiralla pitää olla nenä auki "koskaan ei voi tietää mistä löytyy mitä".

Koirilla oli tosi kivaa, ja systeemi toimi loistavasti!

Samalla supertreenillä saatiin sisäänajettua Kittyn uusi loppupalkka karvalelu, kun loppupalkkoja tuli kuusi niin tiheesti. Alkoi karvalelun arvo nousta, ja se jo leikki sillä vieraidenkin kanssa. Tai mielummin repi sitä, kun hyppi tyyppien päälle. Hyvä Killi!