Jälkiä

2 viikkoa meni, eikä tehty jäljen jälkeä, joten sunnuntaina piti vähän tsempata. Aamulla tehtiin nurtsijälki n. 20-30m jossa 7 keppiä. Jälki oli U:n mallinen, ja kunnon 90-kulmat vasemmalle. Tallasin kulmat vähän tiiviimmin. Jälki meni hienosti, kulmat loistavasti, mutta kepeistä en muista miten meni... vissiin vähän hutiloiden, eli odottelin että olis mennyt maahan muttei malttanut.

Iltapäivällä mentiin sitten metsään (Veikkolan "hirviaidalle") tekemään Kittyn elämän ensimmäinen metsäjälki kepeillä. Siitä tuli n. 300m pitkä ja keppejä tais olla kuusi, alussa muutama metri namia. Tein siihen yhden kulmankin. Vanheni n. tunnin, josta viimeiset 15min sataa ripotti vettä. Jäljestys oli aivan superloistavaa, rauhallinen ja tarkka. Olin tyhmä, ja odotin, että olis mennyt kepeillä maahan, kun sitä jo osas nurtsilla tarjota. Ei mennyt, joten jouduin pysäyttelemään ja pyytämään, kun olisi mielummin jatkanut matkaa. Ääliö ohjaaja, olisi pitänyt koiran reaktiosta kehua, sillon se olisi varmaan aika pian tarjonnut sitä maahanmenoakin. Opitaan sitten kantapään kautta.

Hipsu-hapsu

Maanantaina tehtiin aamulla paikkausta sunnuntain kepeille, eli yllättäen nurtsijälki pihalle. Sama sarja, mutta nyt kulmat oikealle U:n mallisesti, ja sitten vielä yksi vasemmalle ja loiva oikealle, jälki oli vähän pidempi. Nyt kehuin joka kepillä heti kun näytti ne, ja menikin jo paremmin.

Sitten illalla jälkikurssin vikat treenit Kellonummella. Tein jälleen n. 300m jäljen 6 kepillä, alussa namia pari metriä. Maasto oli hakkuualueen reunaa, merkkaus oli aika haasteellista ja välillä tuli pientä tenkkapoota jäljen teossa, kun oli isoja kuoppia (traktorin uria), tai valtavia risukasoja suoralla linjalla. Vanheni vajaan tunnin. Namit jäi syömättä, alkoi aika hinaamalla korkealla nenällä, mutta ekan kepin jälkeen rauhoittui ja jäljesti jo paremmin. En odottanut kepeillä, vaan kehuin heti reaktiosta ja pian se jo tarjosikin sitten maahanmenoa. Yhdessä kohtaan hukkasi jäljen syvässä traktorin urassa, ja yhdessä kohtaan liian harvassa merkkauksessa olin jarruttamassa sitä oikeaan suuntaan menosta.. mut hyvin se sen kestää, ja hienosti löytää jäljen, jos se hukkuu. Vaikeat paikat meni tosi hienosti, kallion reunan ja risukasan. Yksi keppi mentiin vauhdilla yli, ja kun ei siihen mitenkään reagoinut, en alkanut palauttaa takaisin. Kerran kaaduin itse, senkin kesti hienosti. Loistava Killi! Siitä tulee vielä hieno jälkikeepi. :)

Nyt pitäisi sitten vaan vahvistaa keppejä, modifioida jälkiä (kulmia, ikää, matkaa, maastoa), alkaa harjoitella janaa. Saas nähdä miten ahkerasti tulee treenattua, kun kurssi loppui...

Siskonlikka Kalju-K-Kojootti ja Tätikoira Puma 10vk

Maanantaina ennen jälkitreenejä käytiin katsomassa Kittyn "tätiä" Pumaa (Cefeus Thunderbird II). On se soma. Kittyä ei pentu kiinnostanut, pari kertaa se sitä vähän haukkua pölläytti, mutta vielä siitä ei leikkiä saatu aikaan. Ehkä parin kuukauden päästä. Kit on kuvissa ihan kauhea raahka - ja on se luonnossakin, karvoista ei ole kohta kun hapsut jäljellä.

Söpöys!

Tää ei niinkään...

Tänään Kit kävi fyssarilla. Ei ollut pahoja jumeja, ja nyt selkäkin pysyi suorana eikä yhtään köyristellyt sitä. Vasen etujalan taus ja oikea takajalan lonkanojentaja oudosti ristikkäin eniten jumissa. Mutta ei pahasti. Uimista se harrastaa ahkerasti.