Terveiset Ruotsista

Täällä sitä nyt ollaan Gävlessä, aamulla tultiin Viikkarilla Tukholmaan ja ajeltiin suoraan uroksen luo. Päivä siinä kosiskeltiin, Kitty oli minulle täysin yllättäen varsinainen viettelijätär! Mutta Exit ei ihan vielä syttynyt hommaan, intoa ja kiinnostusta kyllä oli. Enkä ihan usko, että aikakaan on vielä oikea. Mutta toivottavasti ei montaa treffiä enää tarvitse odotella lopputulosta. Perjantainahan käytiin progessa ja tulos oli 0.2 eli ei vielä mitään, joten myöhässä ei olla.

 

 

Sunnuntaina päästiin osallistumaan Cefeus-treffeille tokopäivän muodossa. Oltiin Sipoossa sisähallissa. Päätin tehdä mukaellun pk-tottiskaavion jäävineen ja eteenmenoineen. Lisäksi noutoa ja ruutua. Kitty oli juoksujensa takia viimeinen ja virtaa piisasi parin tunnin autossa odottelun jälkeen. Seuruu oli ihan kivaa, juoksussa se ulvahteli (koskaan ennen ei ole!) eli kierrokset oli aika korkealla. Mutta meidän perusasennot on ihan peestä. Koira ei osaa tulla kunnolla perusasentoon ja minä teen yläkropalla avustavia liikkeitä, kun olen yrittänyt kurkkia missä se on. Voihan perusasiat! Se olisi nyt hyvä ottaa työn alle, olisi olisi... kun ottaisi. Jäävät ihan kivat, eka istuminen hieman epävarma, mutta istui vaikka minä olin näkevinäni, että etutassut meni maahan ja siksi sekoilin. Luoksetulossa annoin vielä käsiavuilla merkin tulla eteen, tuli ok ja lujaa. Eteenmenossa meinasi valmistavassa osuudessa ihan keulia ja joku ulvahdus sieltä taas kuului. Jillamaisia piirteitä kehittymässä, kohta se alkaa sikailla?

Lindan kanssa keskusteltiin meidän "pk-urasta" ja todettiin, että ei kyllä uskalla metristä hyppyyttää leikatun polven takia. Että kun on hyvä tottis muuten, se riittää. Ja kun en aio sitä HK1:stä pidemmälle, vaikka Linda muuta väittäääkin :D Pitää vaan päättää ja treenata siihen hyppynoutoon metriselle joku valinnaisohjelmisto.

Sitten jumpattiin noudon heiton kanssa. Valuu ja menee ihan hypnoosiin, tuijottaa vaan kapulaa eikä pysty ottamaan kontaktia. Sitten kun aloin vaatia kontaktia ja ryhdikästä istumista, se ei lähtenyt sitten noutoon. Oivoi. Treeniä siihenkin. Teki kyllä yhden varsin mallikelpoisen noudon, ja toinen tehtiin vauhtinoutona.

Ruutua lähinnä pelleiltiin, kun eihän sitä eikä alustaa olla tehty juuri ollenkaan. Kun laitoin alustan ruudun takareunaan ja namin valmiiksi, homma toimi hyvin ja suoraviivaisesti. Koira juoksi suoraan alustalle ilman haahuiluja, söi namin ja kääntyi ja sanoin "seis". Tästä sitten vaan eteenpäin ja varmuutta rakentamaan. Kiva oli treenata, kiva oli nähdä sukulaiskoiria ja tutustua ihmisiin. Kiitos, että saatiin tulla mukaan.

Rivistö aitoja Cefeuksia, seassa pari puolikasta. Kuva © Marko Osala