Lauantaina treffattiin Lindaa ja saatiin hyvää briiffiä pk-tottikseen. Tosin sitä nyt ei sitten tiedä miten meidän pk-uralle käy operoidun polven myötä. Metristä en ainakaan uskalla hyppyyttää, mutta ehkä muuten hienolla suorituksella pisteet riittäisivät. Joten ei auta kun alkaa viilata, kunhan koira toipuu siihen malliin. Tehtiin pientä treeniä ja sain hyviä vinkkejä, etenkin siihen miten treenit rakennan jatkossa. Mehän joudutaan meneen ihan kentälle :o Koko paketti kannattaa treenata koejärjestyksessä, toki tarvittavia liikkeitä vahvistellen ja mahdollisesti toistaen, niin koiralle tulee rutiini ja se tietää aina mitä tehdään seuraavaksi, vaikka ohjaaja töpeksisi kokeissa. Ja treeni loppuu aina huisinhauskaan eteenmenoon, josta koira saa palkan.
Oltiin liukkaalla kentällä, ohjaaja töpötti, ehkä koirakin töpötti, seuruu oli surkeeta. Täyskäännökset teen liian löysästi ja nopeasti, koira ei pysy perässä. Paljon paikallapyörimistreeniä,eteenpäin ja palkka vasta, kun koira on suora. Jäävät aina valmistelevien askeleiden kanssa ja pitää treenata myös tarpeeksi pitkä välimatka. Eteentulo pitää opetella nyt erikseen esim jakkaralla istuen tai seinään nojaten jalat "tiellä" niin että joutuu kiertämään ja hakemaan sitä asentoa, tai sitten vaan avustamalla, mutta niin helpotettuna että tekee aina oikein, eikä tarvitse korjata. Luoksetuloon ja noutoon vauhtia, vauhtia, vauhtia ja vielä kerran vauhtia!! Noutoja ja hyppyjä ei käyty läpi sen enempää. Ja eteenmeno sitten lopuksi siinä seuruun pitkällä suoralla, missä myös jäävät tehdään, että oppii menemään sitä hajuvanaa. Patukan voi jättää maahanmeno-luoksetuloliikkeen yhteydessä jo sinne valmiiksi.
Ampumisia pitää testailla vaikka imuttamalla sitten, kun ollaan siinä kunnossa, muuten niitä ei tarvitse ja kannata hirveästi jankata, ettei ala miettiä turhaan. Ja niitä odotuksia pitää treenata vähän joka väliin, että koira pysyy paikoillaan, mutta skarppina vaikka seistäis 5 minuuttia perusasennossa. Myös jäävissä ja noudon palautuksissa.
Sunnuntaina oli vuorossa rakennusetsintää Lintuvaaran homekoulussa. Tehtiin kaksi kierrosta, ensin ylä- ja sitten alakerta. Perumisten vuoksi meitä oli vaan 4/ryhmä, joten sai vain 2 figua, mutta se riitti. Yläkertaan otin ensin yhden umpparitreenin, eli rako, mutta ei pääse luokse, jos ottaisi kiintiksen. Mutta voi jessus, se työsti ja tohotti, tosi sitkeästi jaksoi työstää ja yrittää, mutta sillä ei nyt sattunut käymään pienessä mielessäkään ottaa kiintorullaa. Ihme juttu, kun välillä se on sitä sitten ottanut, vaikka olis irtiskin tarjolla. Lopulta raotettiin hyllykköjä, niin että pääsi luokse ja sitten otti kyllä kiintiksen. Eli tosi vahvassa on se luokse pääseminen, mikä sinänsä on hyvä juttu. Toinen oli luokkahuoneessa pulpettien ja tuolien seassa, helppo nakki.
Sitten kellarikerros. Halusin viimeisen treenin ennen saikkua olevan keepille kivan, joten ei tällä kertaa yritetty umppari-kiintistreeniä, vaan otin teemaksi yläpiilot ja sieltä tiputettaisiin rulla lattialle (jos se sitten jatkossa helpottaisi kiintiksen ottamista näistä yläpiiloista). Ensin tehtiin yksi käytävä luokkahuoneineen ja veistosaleineen. Keepi reagoi yläkertaa enemmän, koska nyt vanhoja hajuja oli selvästi enemmän. Mutta osasin sitten kuitenkin lukea koirasta, että alue on tyhjä. Jatkettiin toiseen käytävään, jossa tiesin figun olevan ylhäällä leveällä ikkunalaudalla. Hienosti keepi sitä työsti, aikansa etsi ja pyöri, haki hajun reunoja ja sitten alkoi nostella ylöspäin. Näki myös rullan tiputuksen ja toi sen, vaikka hetken taisi miettiä, että mitä ihmettä. Toinen oli samanlaisella ikkunalaudalla suihkupukuhuoneessa, mutta tila oli valoisa ja avara ja keepi oli kuulemma nähnyt silmillään, joten oli jo figulla ottamassa maasta tiputettua rullaa, kun tulin paikalle. Siihen jäi keepin etsintätreenit ennen saikkua hienoihin onnistumisiin. Ja voi että oli keepillä kivaa, ei meinannut nahoissaan pysyä! Vauhti ja liukkailla suditus oli myös melkoista, mutta polvi kesti sen kyllä hyvin.
Maanantaina käytiin vielä Veikkolavuorolla tottistelemassa. Tein nyt yllämainitun mukaisesti Lindan ohjeilla liikkeitä kaaviomaisesti, tosin täyttä pituutta ei hallissa mahtunut tekemään, ehkä vaan 30 askelta max (ja yritin kovasti laskea, se kun on niin hurjan vaikeeta). Seuruu oli nyt ihan superia, niinkun se tuolla hallissa aina on. Istuminen ihan priimaa. Liikkeestä maahan ei osannut mennä! Meidän satavarma liike... Maahanmenosta otiin eteentulon n. 20-30 askelta, mitä siinä mahtui tekemään. Pienellä avulla tuli eteen ihan ok, vaikka liike kaarratti sivulle aluksi. Jätin patukan ja käytiin tekemässä nouto, se oli varsin kiva, laukalla tuli ja luovutus paikka hyvä, pidensin irrotusaikaakin. Ja lopuksi eteenmeno tuhatta ja sataa. Tämä kuvio tehtiin kahteen otteeseen tunnin aikana, välissä puuhattiin muuta, ja meni molemmilla kerroilla tosi hyvin.
Väliohjelmina tehtiin sitä sun tätä. Täyskäännöksiä, kaukokäskyjä, esine-ilmaisua, "nolo"-temppua ja kuhan leikittiin. Keepi oli kovin onnellin. Tosin, vielä onnellisempi olisi ollut, jos olisi päässyt aksaesteille.
Huomenna Kii pääsee vielä Riin ja Roon luokse kylään ja leikkimään.
Perjantaisen diagnoosin jälkeen ollaan käyty pienillä metsälenkeillä ja nuo treenit, keepi on kaivanut lumikasaa ja pomppinut, treeneissä patukan revittelyäkin, mutta Nukan kanssa leikkiminen on kielletty, eikä polvi ole lumpsahdellut kertaakaan, ainakaan kiljumisten kera niin että olisin huomannut. Välillä sitä miettii, että kestäisikö se paremmin ilman leikkausta, kun sen tulos kyllä melkoisesti arveluttaa, mutta kun se viikolla kuitenkin 4-5 kertaa lumpsahti, niin ei se tule kestämään. Aika näyttää miten leikkaus menee ja toipuminen etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti