Polvileikkaus

Polvileikkaus oli eilen 7.3. Espoon Eläinsairaalassa. Lääkäri Jan Räihä oli kovin vakuuttunut, että tässä tilanteessa kannattaa tehdä tämä leikkaus, vaikka itse hieman kyseenalaistin vielä sitä, että kestääkö se. Tämä kun ei ole mikään perinteinen perinnöllinen rakennevika-patellaluksaatio. Ja "ilman muuta se kuntoutuu normaaliksi ja kestää agilitynkin". Leikkauksessa tehtiin seuraavat toimenpiteet: kapseli ja lihaskalvo kiristetty kirurgisesti ja laitettu "ankkurilanka" pitämään lumpiota paikoillaan.

Vein keepin lääkärille 7:45 ja niin se lähti iloisesti häntää heilutellen hoitajan mukaan. Alunperin oli puhe, että 14-16 aikaan voisi hakea pois. Soittoa ei vaan alkanut kuulua, meinasi jo hermostuttaa. Mutta sitten puoli viiden aikaan ilmoitettiin, että potilas haluaisi jo kotiin. Kovin oli surkea pikkuinen siellä :( olo oli pöhnäinen, sattui ja kaulurikin pistetty päähän. Sain hoitajalta paljon ohjeita, mitkä meni suurin osa ihan ohi, onneksi ne sai myös kirjallisena. Varattiin 2 viikon päähän tikkien poisto, niin että lääkärikin on paikalla katsomassa jalkaa. Sitten saan ohjeet jatkokuntoutukseen. Siihen asti lenkkeillään hihnassa pihalla. Jalkaa pitää alkaa käyttää heti, liikkua pitää maltillisesti ja "jumpata".

Ensimmäinen ilta

Kotona laitoin keepin lainahäkkiin, mutta sama se missä se olisi ollut, koska se ei juuri liikkunut. Inutti kurjaa oloaan. Sitten kun otin kaulurin pois, se sai vähän ruokaa ja käytiin ulkona (kakkasi melkeen istuallaan!) olo helpotti ja inutuskin väheni hieman. Illalla käytiin vielä pissalla ja sai vähän lisää ruokaa ja Rimadylin. Se saa nyt viikon-pari ½ tbl 2xpv 50mg Rimadyliä. Hyvin se liikkui heti alusta asti kolmijalkaisena, pääsi 2 rappustakin ylös ja alas, vaikka sanoin että "odota, nostan" niin en ehtinyt, kun ovea avatessani se oli kiivennyt raput.

Yö oli hieman levoton. Se nukkui omalla paikallaan sängyn vieressä villahaalarissa ilman kauluria, mutta melko paljon sitä kitisytti. Mietin, olisiko ollut vielä pissahätä, mutten jaksanut lähteä sitä ulos viemään.

Ensimmäinen päivä, vielä väsyttää ja ennenkaikkea masentaa.

Aamulla tuli taas vaan pissat, ruoan se söi jo ihan omasta kupista omalla paikalla seisoviltaan. Aamulla vielä kitisytti vähän ennen kun seuraava Rimadyl alkoi vaikuttaa. Päivän mittaan se siitä sitten reipastui ja piristyi, vaikka toki se vaan makoilee. Käytiin pariin otteeseen ulkona ja lopulta se sai pieniä pipanoitakin tehtyä. Seistessä se jo vähän laittaa jalkaa alaskin, liekö pientä painoakin sille varaa ja ulkona hitaasti kävellessä alkoi kipeäkin jalka ottaa maahan. Ehkä tämä tästä, pikku hiljaa!

Meinasin ensin rakentaa sille potkupuvun jostain vanhasta pitkähihaisesta t-paidastani, mutta Cittarista sai 5 eurolla pikkulasten housut ja päätin kokeilla niiden istuvuutta. Hyvin nuo yöpyjamasta menee, niin ei tarvitse öisin kauluria pitää. Sitten kun jää yksin, niin pistän kyllä kaulurin.

Toinen ilta ja uudet pöksyt.
Miksen ostanut niitä vaaleanpunaisia Hello Kitty pökiä?

Ei jaksanut kameraan vaihtaa putkea, joten ihan kännykällä otin suttuisia kuvia.