Aamulla vielä uikutti ajoittain, makoili. Iltapäivällä jo pirteämpi, käytiin ulkona useamman kerran lumipenkoissa vessassa, mäki ylös ja alas, pisut tuli joka kerta, kerran pienet pipanat. Illalla jo liikkui selvästi vilkkaammin, hitaasti kun kävelytti, alkoi varata painoa jalalle. Illalla hyppäsi sohvalle (ei ole kiellettyä, jos tekee sen hallitusti), varmuuden vuoksi en antanut hypätä pois vaan nostin alas. Haavalappu oli lähes irti toisesta reunasta, joten vaihdoin sen uuteen, vaikka kohtahan sen saisi ottaa poiskin. Yöksi laitoin ostamani lasten pöksyt jalkaan.
2 vrk pe 9.3.:
Yöllä oli askarrellut housut pois jalasta, mutta antanut haavan olla. Nukkui hyvin, ei kitisyjä, nukkui jo normiasennossa silakkarullalla. Aamulla tohotti pirteänä ja meinasi lähteä poikien kanssa normisti ovesta ulos sata lasissa... Yritti nousta vasten takajaloille, mutta se sattui. Aamu-ulkoilulla kun jarrutti vauhtia, se käveli tosi hyvin jo kipeälläkin jalalla. Pisuhätä oli kova, ja lopulta tuli se isohätäkin. Sisällä käveleskeli jo varsin kivan näköisesti neljällä jalalla, linkaten toki. Illalla sitten mentiinkin jo lähes pääsääntöisesti neljällä jalalla. Lelujakin kaiveskeli esiin.
Penu kainalossa
3 vrk la 10.3.:
Koko päivän kulki jo neljällä jalalla, eikä näyttänyt edes ontuvan. Ihan kun mitään ei olisikaan. Haava on hyvä, illalla laitoin taas uuden lapun, kun ei meinaa pysyä paikoillaan. Se onkin sitten viimeinen, huomenna varmaan joutuu ottamaan sen pois. Pissalenkeillä pihalla teki välillä äkkinäisiä pyrähdyksiä, kun ei vaan enää millään malttaisi. Meinasi kaivaa hankea. Kun vanhempani tulivat käymään iltapäivällä, piti keepi laittaa häkkiin, kun olis muuten ihan riehunut. Illalla tehtiin pieniä jalan liikkutteluja ja venytyksiä. En sitten tiedä kuinka paljon sitä tarvitsee varsinaisesti jumpata niiden mini-ohjeiden mukaan mitä saatiin (kutittelua varpaista yms pientä), kun se täysin jo käyttää sitä ja liikkuu sisälläkin varsin paljon. Housuihin ompelin henkselit, jos pysyisivät paremmin jalassa.
4 vrk su 11.3.:
Sama meno kun lauantaina. Aamuyöstä meinasi nakertaa haavanreunaa, pitää jatkossa laittaa sille pöksyt yöksi tai kauluri, jos haava meinaa alkaa ahdistaa. Liekö sitä kutittaa. Kävelee täysin ontumatta neljällä jalalla, ulkona meinaa tulla jo hepuleita... Otin illalla haavateipin pois, kun ei enää pysynyt kiinni. Haava on ihan mielettömän siisti, ollut koko ajan. Illalla vähän hieroin kaikkien jalkojen lihaksia ja selkää, sekä venyttelin ja tein muutaman kerran varovasti ojennus-koukistus sarjaa leikatulle jalalle. En tiedä kuinka paljon sitä olisi hyvä tuolleen jumpata, tai onko niistä mitään hyötyä, kun koira kuitenkin käyttää jalkaa ainakin näennäisesti täysin normaalisti.
Miksi minä en saa riekkua ja nauttia lumesta?
5-6 vrk ma-ti 12.-13.3.:
Liikunta täysin normaalia, tuppaa hinaamaan hihnassa ja tarpeilla tekee kyllä hirveästi pyörimistä. Jäi ekoja kertoja päiväksi kaulurin kanssa, ja hyvin oli pärjännyt. Ei meinannut pysyä nahoissaan, kun tulin kotiin, joten piti ottaa ylirauhoitteleva mieliala ja asenne, ettei se olis pyörinyt kun väkkärä. Tiistaina illalla kotiin tullessa huomasin, että haava-alueella oli selvää turvotusta. Ei paljon, mutta kuitenkin, kun tähän asti ei ole ollut niin yhtikäs mitään. Ja ihan pikkaisen oli jotain nesteitä tihkunut uloskin. Putsasin betadinella, pidin illemmalla myös hetken kylmää. Ja käytiinkin sitten taas vaan tiukasti auratulla pihalla lumenkaatokasoilla tarpeilla.
7. vrk ke 14.3.:
Aamulla turvotus oli lisääntynyt selvästi, vaikka mitään ei ollut haavasta tihkunutkaan, joten käytiin näyttämässä hoitajalle, joka kutsui sitten Räihänkin paikalle. Ei ole tulehdusta. "Se on vain liikkunut liikaa. Voi olla joku tikki irronnut". Mitään muuta ei olla tehty, kun pihan sijaan käyty jokunen kerta aidan toisella puolella tallattua polkua. Kakkapaikkaa etsissä se on pyörinyt hangessa jonkun verran, ehkä se on siis ollut liikaa, tai sitten se täpinöinti, mitä se on pitänyt, kun olen tullut töistä kotiin, kun ei meinaa pysyä nahoissaan. Pidin haavan päällä kylmäpussia, ja turvotus näyttäisi jo lähes tulkoon laskeneen. Tai sitten se on valahtanut jonnekin. Mutta nyt yritetään ottaa tosi iisisti vielä seuraava viikko. Yritetään.
2 kommenttia:
Paranemista Kittylle!
Voin kuvitella, että tuo "iisisti ottaminen" on helpommin sanottu kuin tehty... Paranemisia pikkupotilaalle!
Lähetä kommentti