Lisää saikkua

Helmikuun päivitykset olivat lähes pelkkää sairaskertomusta, ja sama tulee jatkumaan. Maanantaina ilmennyt jalan oireilu ei mennyt ohi, vaan toistui tiistaina vasemmalle jalalle (annoin tarkoituksella mennä ja remuta) , ja aloin miettiä, että ehkä se maanantain mielikuva oikeasta jalasta oli siis väärä, tai sitten vika onkin selässä. Keskiviikkona soitin lääkäriä, ja sain ajan jo heti perjantaiksi Espoon Eläinsairaalaan ortopedi Jan Räihälle.

Polvi ei menoa haitaa, hyvin kestää lumessa rymyymisen.

Hetken aikaa Räihä oli sitä mieltä, että ei hän löydä mitään, mutta kun vasen takajalka oli aivan suoraksi venytetty, meni polvilumpio pois paikoiltaan. :( Otettiin sitten kuvatkin. Polven rakenne on kunnossa, telaura on syvä eikä polvi luksoi normaalisti kuten patellaluksaatiossa jalkaa koukistaessa. Räiha sanoi, että jos nyt veisin sen polvitarkkiin, se saisi nollat, ei sitä kukaan löytäisi normitarkissa. Hetken hän mietti kirjoittaisiko meille lausunnon "trauman aiheuttama", muttei sitä sitten tehnyt, kun polvia ei ole ennen terveiksi tutkittu. Mutta siis tilanne on se, että normistikin Kittyllä nousee molemmat lumpiot melko ylös urassa, kun polvi ojennetaan täysin suoraksi ja nyt vasen polvi on saanut tärskyn, joka on löysyttänyt siteitä (joko sivuttaisia nivelsiteitä tai polvilumpiojännettä) ja sen seurauksena yläasennossa ollessaan (polvi suorana) lumpio pääsee yläkautta pullahtamaan ulos urasta.

Leikkaukseen on useita vaihtoehtoja ja käytiin niitä hyvin seikkaperäisesti läpi. Räihä haluaa nyt yrittää vähiten invasiivisella, jossa kierretään lumpion ympäri ankkurilanka estämään lumpion liike urasta polven sisäsivulle. Tilanteen nähtyään hän päättää kiristääkö myös todennäköisesti venynyttä nivelkapselia. Etuna tässä on, että itse niveleen, siteisin eikä luihin kajota ollenkaan. Muita vaihtoehtoja olisi normaali paltellaluksaation korjaus tapa, jossa ymmärtääkseni pitkää suorasidettä (polvilumpiojänne) siirretään hieman toiseen kohtaan luupalan kanssa. Ja se kaikista suurin, joka muistuttaa ristisideleikkausta (TTA), jossa sääriluuhun sahataan pystysuora uurre ja kammetaan luuta vinoon (ja annetaan sitten luutua se väli kiinni), jolloin polvilumpion suoraside kiristyy.

Kun Keepi kivelle kiipesi.

Helpoimmassa vaihtoehdossa hihnalenkitystä n. 2 viikkoa, jos nivelkapselia kiristetään 4vk. Tuossa vaikeimmassa 6vk, koska siinä on luuhun kajottu ja luun pitää luutua. Lepo ja kuntoutusajat selvinnevät tarkemmin sitten leikkauksen jälkeen. Netistä kun lukee, niin 2-4vk kuulostaa kovin vähäiseltä, monilla toipuminen on vienyt useita kuukausia, jopa vuoden. Ja kestääkö se lanka??? Vähän hirvittää. Mutta lääkäri oli luottavainen, ja hänen mukaan siitä saadaan ihan hyvä kisakoira. Itse taidan kyllä valmistautua henkisesti luopumaan agi- ja pk-urasta. :( Mutta ei vielä heitetä kirvestä kaivoon, katsotaan.

Mistä tärsky sitten on tullut, en tiedä. Syyllinen voi olla Nuka, jonka kanssa ne ovat nyt edellisen sairasloman päättymisen jälkeen remunneet joitain kertoja, koska muuta tärskyä tässä välissä ei tietääkseni ole sattunut. Tai sitten jo ennen kennelyskää, kun kerran Veikkolan hallivuorolla se kyllä kolautti polvensa pk-esteeseen. Mutta mielestäni kolaus oli aika pieni, eikä se reagoinut mitenkään sen jälkeen ja hypittiinkin vissiin vielä. Ja tosiaan siitä on kulunut jo yli kuukausi, mutta levossahan tuossa oltiin. Ja polvi ei luksoidu normilenkeillä, vaan vasta kunnon riehunnassa.

Leikkaukseen asti saa liikuttaa vapaasti, joten nyt käydään pienillä metsälenkeillä ihan normaalisti ja treentaan ne muutamat treenit mitä tässä on (ilman hyppyytyksiä toki), koska sitä ei sitten tiedä millon seuraavan kerran päästään. :( Leikkaus on keskiviikkona 7.3.


Lääkärissä Keepin paino oli 13,75kg, mutta vaaka oli eri, joten sitä nyt ei tiedä onko se lisääntynyt sen vajaa puoli kiloa vai ei. Mutta jo edellisen saikun aikaan keepi selvästi alkoi jo kerätä painoa, joten pitää vähentää ruokaa. Saisi nyt ne juoksut edes osua tähän saikkuun, saas nähdä...