Agitreenien jälkeen käytiin lenkillä, Kit sai hetken huilata autossa, ja sitten pitikin jo hakuilla. Mynttilässä, reipas tuuli, n. +9C, juuri ennen treenejä ripsautti pari pisaraa vettä vaikka muuten paistoi aurinko.
Pistoja. Haamuilla, tosin hyvin pienillä sellaisilla. Eka tuuleen hyvä, toinen myötätuuleen johdatti koiran taas rinteeseen, vaati kaksi uutta lähetystä. Kolmas kohtalainen. Neljäs valmis myötätuuleen, meni kyllä hyvin, mutta tuli tyhjinsuin takaisin. Tällä kertaa ei uusia lähetyksiä, en tehnyt mitään, seisoin vaan. Hetken se mietti vieressäni kuten viimeksi, että mitvit. Lähti sitten ihan itsekseen täysin suoralla pistolla ja toi tällä kertaa rullankin. Kouluttajat pohtivat, että sitä on ihan liian herkästi autettu. Eli jatkossa ei sitten tehdä mitään. Ja rauniot, joilla se ei saa irrota ja kokoajan sitä käskytän, sotkee ehkä nyt kuvoita. Kouluttajien mielestä nyt olisi siis paras keskittyä jompaan kumpaan. Me toki valitaan metsä, eli rauniot jääkin nyt sitten talvitauolle ennen aikojaan. Pitää kysyä käykö kouluttajille, että käyn edelleen raunioilla, mutta meidän treenit tehdään läheisessä metsässä pistoina...
Ihme juttu nuo pistot, miten siitä onkin muodostunut niin suuri tapaus. Kun muuten se tuntuu olevan niin fiksu ja nopeaopinnen, niin miksei tää toimi? Ehkä siksi, että itse säädän liikaa. Mitenhän pistot voisi naksutella? Ehdin jo kysyä, että onko ihan tyhmää edes tahkoa niitä, jos siirryttäisi suosiolla partiointiin. Mutta kokeillaan nyt ensin yhtä muuttujaa (rauniot pois). Eihän tässä tosin ole kauttakaan paljoa jäljellä, virallisia treenejä enää vissiin neljät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti