En jaksa enää laskea rauniotreenejä. 20 treeniä takana ja summauksena voisi listata, että koira on perin taitava. Hyvin pystyy ottamaan jo vaikeita piiloja, ilmaisut toimivat irtorullilla hienosti, vaate- tai ruokahäiriöt ei haittaa, koira pysyy hallinassa, jos sitä hallitsee, mutta välillä kyllä kaahaisi ihan itsekseenkin ohjaajan näkymättömiin, etenkin jos on hajulla. Melut ei juurikaan haittaa, paukut näytti aluksi ettei haittaa, mutta koira kiihtyi niistä, joten nyt ollaan hetki ilman ja otetaan paukkuja erikseen. Hyvin on siis edennyt.
Torstain treenikeli oli kovin edellisten kaltainen, n. +10°C tai meidän vuorolla jo vähän alle, heikko tuuli. Pimeä, koska oltiin viimeisenä. Melukasetti päällä, ei ammuttu, vaan otin Kittyä kolmen eri koiran suorituksen aikana autosta tielle kuuntelemaan paukkuja. Ja se kyllä reagoi, jos ei tehty mitään, mutta esim seuraamisen aikana ei juuri reagoinut ja palautti kontaktin namikäteen hyvin. Passiivinen leikki keskeytyi eikä jatkanut leikkiä kovinkaan nopeasti paukun jälkeen. Hmm... eli ei paukkuja radalle, vaan harjoitellaan niitä taas lisää erikseen.
Radalle mentiin siis pimeässä, piilot 2 vaikeaa ja 1 helpompi. Ensimmäisenä oli sukellusvene (pari metriä korkealla talon seinustalla muovinen sukellusveneen mallinen putki), joka on vaikea monelle kokeneellekin koiralle, ja kyllä Kitty joutuikin tekemään kovasti töitä piilon löytääkseen, mutta hienosti ja itsenäisesti se ongleman ratkaisi.
Toinen mm oli giljotiinissa, josta hajut tuppaavat leviämään ihan miten sattuu. Giljotiinin päällä on myös megafoni, josta melukasetti suoltaa meteliä. Kit oli jo aloittanut hajun työstämisen hieman kauempaa, kun megafonista tuli joku megamökä ja sitähän piti hetken ihan ihmetellä, että mikä/kuka kumma täällä möykkää. Katsoi jopa minua että "mitä pitää tehdä", mutta kun en reagoinut, se pian jatkoi hommia ja alkoi tosissaan työstää hajua. Taas se joutui vähän pähkimään ennen kun löytyi oikea kolo mistä rullan sai.
Kolmas oli sitten alakasan päässä palkin alla pressun takana. Kit sinkosi jossain vaiheessa toiselle puolelle kasaa enkä tiedä missä se hiippaili, mutta jossain välissä se sitten löysi oikean kohdan ja se olikin sitten nopea löytö.
Se on kyllä niin helppolukuinen, kun olla ja voi (jos sen vaan näkee!). Koko koira heiluu hännän mukana ja nykyään se tehostaa toimintaansa ääntelemällä sitä kovempaa ja intensiivisemmin mitä lähempänä hajua on. Jotain piippauksen, vikinän ja ininän sekamelskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti