Tänään oltiin sitten häly-½:ssa, teemana Miljöbana. Kokoontumispaikkana oli Veikkolan teollisuusalue. En ottanut mitään varsinaisia etsintävarusteita mukaan, koska kuvittelin miljöbanan sisältävän jotain muuta kun etsintää. Mutta idea olikin, että tulee jotain yllätyksenä, ei voi tietää mihin joutuu ja mitä tekemään, pitää osata soveltaa ja toimia ryhmässä. Kaikki odottivat miljöbanaa ja jouduimmekin etsintään. Ja sen kyllä huomasi sekä koiravalinnoista että varustetasosta.
Ensin tehtiin ryhmässä (4 koiraa, joista 2 alle vuoden, Kit siis toiseksi vanhin!) tienvarsietsintää. Epäilin liekö Kit ollut hommissa ollenkaan, vaan lenkillä kavereiden kanssa (juurinhan oltiin edellisenä päivänä siellä kävelty). Tienvarresta (eri puolelta mitä me etsimme) kuitenkin löytyi lopulta henkilö, joka piti kantaa baareilla sairaalaan. Henkilö vastasi kysymyksiin vain kyllä tai ei, ja kun koirat sähläsivät jaloissa, oli tehtävä hieman haastava ja suhteellisen kaoottinen. Potilasparka.
Sairaalan pihalla potilas toipui, ja pelastusryhmä juotui peräkärryajelulle, sekä ihmiset että koirat kärryyn ja menoksi. Kittyä taisi jännittää jonkun verran, mutta osa jännityksestä tuli varmaan vieressä sähläävistä noutajista.
Sitten suunnistimme pimeässä metsässä rastilta toiselle erilaisten gps-koordinaatien mukaan. Suunnistus päättyi tehtävärastille, jossa oli esine-etsintää. Löysin yhden ja hieman vinkkaamalla sain Kittyn tuomaan sen minulle. Tästä meidät napattiinkin suoraan eroon ryhmästämme uuteen tehtävään.
Saimme etsintäalueen ja vinkin, että kadonneella on jopa irtorullat. Joten eikun hommiin, vaikka hieman mietin, että tietääköhän se mitä tehdään, kun ei ole vermeitä mukana. Päätin mennä myötätuuleen (kun siltä reunalta tultiin) siksakaten alueen (joka oli suhteellisen pieni). Alussa olikin kuitenkin hyvin jyrkkä kallion reuna, joten tein takaisin suuntaavan halkaisun läheltä aivan kallion alareunasta, joten ensimmäisestä siksakista tuli hyvin pieni. Kit pysytteli aika lähellä, mutta meni kuitenkin jollain tavalla osoittamiini suuntiin. Tulimme takaisin tielle, ja aloitin toista pistoa kohti (länttä?? eihän minulla ollut kompassiakaan) takareunaa ja sillon näin (vähän vaikeaa se oli, kun ei ollut valjaita, heijastimia, valoa, kulkusta, ei mitään), että Kit irtaantui hieman kauemmas ja selvästi etsi jotain (silmät sentään loistaa hyvin, joten mitä sitä valoja tarviikaan...). Sitten oma valoni osui maalimiehen heijastimiin, joten näin että oikeilla jäljillä oltiin. Pian Kit kaahasi takaisin ja huomasin suussa rullan, voi jee! Näytölle mentiin hihnassa hienosti. Osasi se. Partioimalla, pimeässä, ilman työvermeitä, kesken lenkin ja ilman että itsekään tiesin missä mm on. Hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti