Täysin tyyni keli, alle +10°C. Alueena ylä-, keski- ja alakasat. Sama kuvio kun viimeksi. 3mm, 3 paukkua.
1. paukku kun tultiin alueelle, tällä kertaa en seuruuttanut, joten Kittyhän reagoi (ei se mikään kuuro ole!), terästäytyi ja alkoi kovan sähellyksen "hommiin, hommiin". Olisi se tehnyt sen saman varmaan ilman paukkua, mutta mainitsin kouluttajalle että kohta se ehdollistuu tuohon paukkuun, että "jee, hommiin"
1. mm oli yläkasan ekassa kaivossa puukannen takana, rulla tuli kannen raon välistä. Kit tutki ensin kasan alussa olleen vanhan piilon ja piipaili vähän sille. Kaivon löysi hienosti, rullan joutui ottamaan suuhun päästä kuin sikarin ja se tippuikin sitten matkalla, mutta tokihan se korjasi sen nopeasti. Erehtyi vaan henkilöstä ja meni luovuttamaan rullaa vieressäni seisseen treenikaverin sivulle. Höpsö. Näytölle mentiin yhdessä varovaisesti, ettei hyppäisi kaivoon.
Toinen paukku tuli hetki kaivolta lähdön jälkeen ja nyt oltiin samalla puolella kasaa. En huomannut mitään reaktiota, Kit oli kovassa vauhdissa kasaa pitkin ja jatkoi etenemistä samalla vauhdilla samassa asennossa. Se eteni itsenäisesti aika pitkälle, ja oli jo alakasan päässä, kunnes tuli kohti keskikasaa. Tässä sitten kaahattiin ja kierrettiin hetki, se tarkasti taas L-putken kuusen juuressa olleen vanhan piilon ennenkun alkoi saada hajua oikeasta. Piilo oli betonirappusten päässä oleva n. 2m korkea tötsä, jossa piti siis kiivetä portaat ylös nähdäkseen tötsään. Hyvin meni, näytölle menin mukaan miniliinasta kiinni pitäen, ettei hyppäisi maalimiehen niskaan.
Tästä jatkettiin alakasalle ja Kit ehti juuri kasan taakse kolmannen paukun aikaan, joten en taaskaan nähnyt reaktiota. Maalimies oli hetekassa, mutta Kit kaarsi kasan takana ja ympäri aika laajaa kaarta eikä kunnolla työstänyt kasan päällä. Se oli aika paljon minulta näkymättömissä, kun olin itse ala- ja keskikasan välisellä polulla. Lopulta nousin itsekin kasan päälle ja Kittenikin sitten löysi mm:hen. Oliko se viimeinen vaan vaikea, vai vaikuttiko paukut siihen, en tiedä. Jotenkin omituista kaahotusta sillä viimeisellä.
Kouluttaja meinasi (ehkä alussa mainitsemani kommentinkin johdosta), että ei paukuteltaisi nyt hetkeen, jos se kerran noin sitä kiihdyttää. Että "en ole nähnyt sitä ennen noin kaahaavana". No enpä tiedä kaahasiko se nyt sen enempää. Jälkeenpäin mietin, että käskytin sitä selvästi vähemmän. Olen aikaisemmin pitänyt sitä tiiviimmin näkösällä ja pyytänyt takaisin, mutta nyt en sitä tehnyt vaan annoin mennä, koska kaahaukset tapahtuivat kuitenkin lähellä seuraavaa maalimiestä, enkä halunnut kutsua sitä mahdolliselta hajulta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti