Pääsimme rataa ihan suht kivasti esteelle 10 saakka, mutta siihen tyssäsi. Alettiin keskustella kontakteista, ja siihen se meidän aika sitten lähinnä menikin, sekä takaaleikkauskohtaan 9-11. Sen pidemmälle ei rataa sitten ennätetty tehdä edes. Juha kehui Kittyä kovin hyväksi ja vauhdikkaaksi, ja että pitäisi harjoitella esteiden hakua (niin pitäisi!) että sitä voisi juurikin lähettää ja siirtyä jo itse seuraavaan kohteeseen. Olin kokoajan myöhässä, koira seuraa liikettäni tosi tarkkaan ja tulee paljon kysymyksiä "minne sitten" kun en ajoissa kerro minne pitäisi mennä, eikä se vielä osaa itse hakea esteitä.Kontaktit Kit teki taas äärettömän hiiiitaaaasti hiipien ja itse piti olla juoksemassa alastuloon, että se vajui sinne alas. Ei hyvä. Juha vähän sivulauseessa suositteli nenäkosketusta (nosetouch), jossa koira nenällä koskettaa maata kontaktin päässä. Tuntuu olevan ilmeisen suosittu huippujen keskuudessa tänäpäivänä. Ei ole häivytettäviä targetteja ja koira tekee homman itsenäisesti sillä aikaan, kun ohjaaja voi tehdä vaikka sirkustemppuja. Palkaksi (sitten myöhemmin) koira vapautetaan lelulle tai seuraavalle esteelle, minkä takana on lelu. Jep, targetti ei meillä toimi, eikä se, että joudun sitä pysäyttämään, koska se vaatii oman läsnäoloni.
Ajattelin nyt siis kokeilla tuota nenällä maan tökkimistä. Mitäänhän se ei vielä sotke, ennenkun sen vie puomille. Ensin siis kotona kosketellaan, ja myöhemmin erinäisissä paikoissa ja lopulta puomin alasmenolla. Jos saisi sen nyt viikonloppuna jonkunlaiseen kuosiin, niin voisipa jopa kokeilla maanantaina hallivuorolla ottaa puominpään alas ja nenutella. Nopeastihan se näytti homman hiffaavan: ensin pari settiä ihan vaan matolla, että pysyi seisomassa ja jujun juoni löytyi. Sitten otin mukaan vanhan tutun leikkuulaudan (ja ensimmäisenähän se tarjosi siihen vanhasta muistista maahanmenoa), ja muutaman yritelmän jälkeen homma alkoi luistaa. Tässä noin viides setti (ihan ensimmäiset mattoyritelmät mukaanlukien), nopeaoppinen etten sanoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti