Koiramaista äksöniä Tammelassa, ja eka haveri

Saana-kaverin 10v-synttäreitä vietettiin tänään Tammelassa mahtavissa olosuhteissa ja ihanassa ilmassa. Tarjolla oli hyvää seuraa, kota ja ulkoilmaevästystä sekä koirille rutkasti seuraa ja treeniä. Koiria oli jos jonkin sorttista.

Onnittelut vielä Saanalle, ja kiitos kaikille, etenkin järkkärille sekä treenikamuille! Oli mahtava päivä!

Tarkoitus oli tehdä Kittylle "vaan jotain pientä, kuten rullanhakutreeniä" mutta homma vilahti siihen, että kokeiltiin pitkästä aikaa pientä jälkeä ja sitten tehtiin vielä muutama hakupisto... ja muun ajan adhd-silakka hulinoi ympäriinsä. Kit löysi ensin samanhenkistä seuraa tutusta kaverista Roa-lagotosta, ja myöhemmin karvakasa- Emmasta (jolla oli juoksu ja josta Jasu meni ihan umpisekaisin).


Tein siis pellolle jäljen, kokeiltiin jäljennostoakin ja musta se nosti sen aika hyvin, ihan itsenäisesti ainakin löysi jäljen alun. Jännä, kun se kohelsi ihan hirveästi pellolle tullessa, mutta kun namijälki alkoi, koko koiran olemus muuttui. Ja se jäljesti selvästi rauhallisemmin kun kesällä. Alussa jouduin jonkun verran sitä jarrutelemaan, mutta suht siististi meni. Ihan joka namia en pakottanut sitä tuolta heinikon seasta syömään, joka jäljen se kyllä kävi läpi. Mun mielestä aika hienosti, kun tää oli kuitenkin alle 10s. jälki, edellisestä yli 2kk aikaa. Jälki oli ehkä 15m pitkä ja 15min vanha.

Ja sitten tehtiin pistoja. Tuulen alapuoliset oli haamuja, ja yritettiin tuuleen yksi pisto ilman haamua, mutta se taas epäonnistui. Eka haamu meni tosi loistavasti, toinen oli tuulen ja lähetin ehkä hieman väärään suuntaan, en tiedä oliko tuuli pyörinyt, mutta Kit haki ja haki paikkaa missä edelliselle oli oltu, muttei kertaakaan yrittänytkään sinne suuntaan missä mm lopulta oli. Otin sen sitten haamuna, ja sitten meni hyvin. Otettiin sitten vielä "yksi helppo" suora haamu tuulen yläpuolle. Kit ei varsinaisesti itseasiassa nähnyt haamua, mutta näki jonkun matkaa kun mm meni. Se lähti hienosti, mutta painalsi hieman ohi ja kuului menevän toooosi kauas. Huhuilin sitä takaisin päin, ja tullessaan se saikin hienosti hajun maalimiehestä, ja löysi. Eli oikeestaan tosi hieno suoritus oli se viimeinen, oli tehnyt piston ja palatessa löysin mm:hen.

Evästelyn jälkeen lähdettiin maatilalle katsomaan hevosia, lehmiä ja poniajelulle, ja tässä välissä huomasin että Kitillä oli anturassa viiltohaava. Ensiavuksi huuhtelin ja teippasin sen, ja kun ei se näyttänyt vaivaavan mitenkään, Kit pääsi pikkaisen vilkaisemaan eläimiä. Ensimmäinen kohtaaminen kärryjä vetävän ponin kanssa aiheuttu hurjan haukkuryöpyn, mutta nopeasti se tottui, eikä sitten hirveesti edes välittänyt hevosista. Poniajelu kärryssä tuntui ilmeisesti melkoisen jänskältä.

En nyt sitten lähtenyt sitä tassuhaavaa viemään mihinkään, en tiedä kuinka kauan se oli ehtinyt olla, häkissä pedissä oli jo kuivuneet veriläntit, joten jonkusen aikaa vanha se jo oli. Olisko sitä enää edes ommeltu - tai ylipäätään ommeltu, ja kun asiantuntija raati sanoi (itsellä ei ole kokemusta tassuhaavoista, karvasedillä ei koskaan ole ollut!), ettei se niin paha ole, teippaa vaan kiinni. Tai jos ei se umpeudu, niin sen räyskäleen saa siitä poiskin siististi. No kassotaan sitten. Kotona sitten suhkuttelin sen kunnolla, putsasin betadinella, pistin vielä varmuuden vuoksi terrapolyä ja pumpuli+teippi-side alimmaiseksi, ja cobania päälle. Ei toi sitominen kyllä hirveetä rasitusta kestä, enkä tiedä olisko se parempi antaa olla auki, vai yrittää teipata kiinni. Ja antaako se teippauksien edes olla, pitääkö mun huomenna lähteä etsimään sille kauluria jostain....


Niin joo, perjantaina käytiin raunioilla (kun ei keksitty muuta paikkaa näin ens hätään) kaverin kanssa ekaa kertaa ampumassa. Tehtiin niin, että itse pidin Kitiä ja kaveri ampui, ensin yhden ja hetken päästä toisen. Kit reagoi ensimmäiseen tottakai kuuntelemalla "mikä se oli", otin sen kanssa kontaktiharjotusta ja naksuttelin, kun kaveri ampui toisen ja nyt reaktio ei ollut niin selvä. Sillä kertaa ei sitten otettu enempää. Kaveri itse on käyttänyt toisenlaista menetelmää nk. kissanruokamenetelmä (vai mikä se olikaan), pitää tutustua, että kokeiltaisko mekin silleen vai vaan itse palkkaamalla ja leikkimällä.
Huomenna olis raunioilla kokeet, pitää miettiä meniskö sinne kuuntelemaan (toki hyvän matkan päähän) meteliä ja ampumisia.