Silakka vastaan villisika

Tässä muutamana lähipäivänä Silakka on kohdannut suuria vaaratekijöitä ja joutunut puolustamaan koko meitä muuta laumaa, ja ansiokkaasti on puolustanutkin, ainakin kai omasta mielestään. Edellisen kirjoituksen yhteydessä käydyn metsäkaahauksen lomassa Kit kohtasi yllättäen metsässä hurjan villisian ja nosti sellaisen älämölön, että siinä olis villisikakin juossut karkuun, jossei olisi ollut kangistunut muovinen väärennös. Oltiin näet jousiampujien radalla, joka on täynnä moisia pelottavia otuksia, mutta aikaisemmin Kit ei ole niitä huomannut, taikka muuten noteerannut. Nyt ilmeisesti tulokulma oli sellainen, että se huomasin tuon hurjan pedon, ja haukkui kaikki niskatukka ja häntäkarvat pystyssä metrin päässä kuin suurempikin taistelukoira. Kun Nuka kurvasi läheltä ohi villisiasta piittaamatta, Kit huokaisi ja päätti luovuttaa ja vihelteli muina neiteinä pois paikalta. Pyysin sen kuitenkin lähemmäs katsomaan, ja kyllä se aika varovaisesti hiipi ja venytti koko pituuden, että uskalsi haistaa - todetakseen sitten ilmeisen väärennöksen ja petkuhuiputuksen.

Perjantaina sitten Kit joutui puolustamaan meitä pellolle mennessä, kun jo iltahämärässä polunmutkan takaa yllättäen tulikin vaarallinen setä ja tappajakoira. Kit huusi kuin hyeena ja pomppi takajaloillaan kuin karhu, ehkä näyttääkseen suuremmalta (vaikkakin se tappajakoira oli se lähemmäs karhun kokoinen). Lopulta Kit kuitenkin alistui käskyyni ja tuli vastahakoisesti luokse. Ja sama toistui iltapissalla, kun mutkan takaa tuli kävelijä - keskellä yötä nyt tolleen hiippailla, varmaan olis käynyt kimppuun, jos ei hurrrrja Kit olisi puolustanut meitä. Hmph...

Se myös haukkuu ja murisee, kun katson Eläinsairaala tv-sarjaa, ja siellä joku koira haukkuu tai vinkuu. Mutta kun olen yrittänyt kokeilla huvin vuoksi, saisiko sille rakennettua haukkuilmaisua (ei, en ole siihen siirtymässä, ainakaan vielä), niin en saa siitä pihahdustakaan aikaan.

Tänään taas kaahattiin pellolla, Kit juoksee siellä ihan juoksemisen ilosta sata lasissa eteenpäin, pysähtyy ja katsoo "tuutteko te", ja jatkaa hullunrallilla heinikkoon. Ja juoksee, juoksee, juoksee. Mitähän se sitten tekee, kun tulee lunta (jos sitä nyt tulee), saatta hepulit olla melkoiset?! Nukankin se sai vähän hetkeksi villiintymään, mutta vain vähän.

Tassuhaava on kestänyt peltokaahaukset hyvin, ja oli näin siistin näköinen. Mutta sitten jätin teippaamatta sen illaksi, ja tuo reuna aukesi taas. Koska se on tosi kuiva, epäilin liekö se jää enää kiinni, joten leikkasin sen sitten pois. Eiköhän se tästä.

Silakkalla on tuo paikallaolo aika hyvin hallinnassa. Tässä harjoitellaan paikallaoloa kylppärin lavuaarin reunalla.

Ei vaan, ohjelmassa on tassuhaavan huuhtelua. On se vaan näppärää, kun sen saa hoidettua lavuaarissa, eikä tarvitse koko kylppäriä kastella. Koitappas nostaa karvapallosetä tuohon...