Olen tehnyt nyt pelkästään lelulla. Aluksihan en pystynyt lelua juurikaan käyttämään, kun koira veti silmän päälle ja vaipui paimennusmoodiin. Mutta kun palkka harvenee, niin lelu toimii ikäänkuin loppupalkkana. Olen tehnyt tosi paljon nyt liikkeitä putkeen pelkällä iloisella välikehulla ilman nameja tai lelua ja jatkanut aina sinne liikkeestä seisomiseen asti, josta sitten tulee se lelu. Tai siis toki myös tehnyt muita sarjoja ja palkannut muistakin, mutta aina myös tuosta seisomisesta pidemmän palkattoman jakson jälkeen. Tämä on tuottanut tulosta, ainakin kotipihalla. Nyt pitäisi päästä treenimään häiriön alle ja mieluiten myös liikkurin kanssa.
Paikallaoloa ei olla tehty oikeastaan ollenkaan, mutta en usko, että siinä on mitään ongelmaa. Toki sitäkin pitäisi päästä treenaamaan. Myöskään avo-hyppyä ei olla tehty, mutta uskon että se on melkeen helpompi, kun alohyppy. Nouto tuottaa päänvaivaa sen osalta, että keepi ei luovu kapulasta vauhtinoudoissa. Miten siis palkkaan sen, kun se mielummin pitää kapulan, kun tarttuu leluun?? Ilman vauhditusta luovutus on sellainen semi-hidas, saattaa tulla laukalla, mutta hitaalla ja saattaa tiputtaa raville. Kaukoissa ensimmäistä nousua pitää vahvistaa, muuten se kyllä tekee ne hyvin. Ei siinä mitään, lisää reeniä vaan!
Torstaina käytiin korkkaamassa Veikkolaan väkerretty uusi luontopolku. Tai ei ollut tarkoitus, mutta metsässä kolutessa osuttiin sille. Ei siellä ole paikoin edes polkuja vielä, kun on vedetty puhtaaseen maastoon, mutta oli merkitty hyvin. Kiva reitti, vaihtelevaa maastoa, oli sammalkuusikkoa, synkkää aluskasvitonta ryteikköä, jäkäläkallioita, ihania soita pitkospuineen eikä ristin sielua. Vielä, mutta tuskin tuonne kannattaa jatkossa hirveästi mennä, eiköhän sinne tavallinen tallaaja ala kohta löytää tiensä ja suosio kasvaa. Matkalta tarttui mukaan litran verran vasta puhjenneita hienoja kanttarelleja. Ihana syksy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti