Ihmeellisyyksiä

Listaan tähän sitten putkeen koko viikonlopun treenit, joihin osui pieniä ihmeellisiä juttuja...

Lauantaina yli kuukauden tauon jälkeen omat rauniotreenit teemalla pientä kivaa ennen koetta. No eipä mennyt ihan niin. Ilman oli hieno, pieni tuulenvire pellolta päin. Otin meluryhmän vaatemiinojen lähelle ja siihen yksi sovepiilo. Lisäksi keskitalon ylin kerros. Kit halusi nostaa ensin talon, joten sinne mentiin, vieressä paukuttettiin roskiksen kantta (aika hiljaa). Kit sai hajun, muttei osannut paikallistaa eikä lähtenyt nousemaan rappusia vaikka niitä kävi haistelemassa. Lopulta autoin sen verran, että otin askeleen pari rappusia kohden, jolloin se vipelsi ylös. Ilmaisu (kiintiksellä) hieno.

Sitten keskialueelle meluryhmän luokse kohti vihreää koppia. Kit sai hajun, juoksi vihreää koppia vasten aukeavan putken suulle, tuli vierelleni istumaan ja otti siinä rullan suuhun. Mitä!?! Juha huusi, ei ole oikein. Otin rullan pois, sanoin höpsis, ja lähetin uudestaan "etsi". Meni putkeen uudelleen, ilmaisi enkä taaskaan hyväksynyt. Liikuin itse pikkuisen eteenpäin, nyt se meni sitten tämän putken takana samassa linjassa olevan putke suulle, työnsi hieman päätä raollaan olevan kannen sisään ja otti rullan, kelpuutin. Se kelmi ilmaisi hajua työstämättä sitä loppuun, voi kerpele! Toisaalta se oli ihan oikeassa, koska tuulenvire toi hajun putkesta toiseen, mutta ei se tollalailla olisi saanut heti hajua ilmaista, vaan olisi pitänyt tarkentaa!

Otettiin sitten vielä kolmas Teantornin alaosaan. Ja sepä ei löytynytkään ihan helpolla, tovin jos toisenkin keepi joutui työstämään, etsi ylä- ja alakerrat moneen kertaan ennenkun löysi. Nyt toimi aivan loistavasti, eikä sille tullut pieneen mieleenkään ilmaista hajusta. Hieman jäi pelonkutkutus että mitä se keksii kokeessa... Tästä eteenpäin loppukausi käytetään sitkeästi vaan irtorullia!

Lauantaina treenien jälkeen kartturoin nk. pitkissä sellaisen 2,5h (26 ha) etsinnän Kerkolle, Kit pääsi mukaan hömpöttämään, kun "sehän kuitenkin vaan pyörii jaloissa". No niinhän se teki. Eihän se toki hommissa ollutkaan vaan lenkillä, mutta voisi se silti vähän juoksennellakin.

Sunnuntaina rauniokokeen jälkeen olin luvannut mennä minitreeneihin kolmanneksi henkilöksi, että saivat treenin kasaan. Oltiin Haapapurontien ja motarin välissä, lievä vastatuuli kalliota pitkin (keskilinja). Otin vain yhden tuuli-irtoamisen. Keepi kyllä juoksi ja kaahasi, kyseli välillä, suhasi jälkiä, ei ihan saanut tuulesta kunnolla hajua, kun figu olikin hieman eri kohdassa kun olin ajatellut eli ei tultu aivan tuulen alapuolelta. Mutta ihan suht jees vaikka alussa kyselyä oli aika paljonkin.

Sitten illalla omissa treeneissä (Kattis1 kallion päällä) oli tarkoitus jatkaa samalla teemalla eli tuuli-irtoamisia. Tuuli oli vaan jo aika tyyntynyt ja tapahtui jotain perin kummallista.

1 figu oli keskilinjan vasemmalla tuulen yläpuollella ehkä n. 50 metrissä kallionreunan alapuolella niin, että pää jäi kallion tasalle. Kit irtosi ihan superhienosti, juoksi itsenäisesti, ei kysellyt. Mutta sitten se vaan jatkoi ja jatkoi sitä juoksemista. Ees taas ees taas. Ihan päätöntä. Välillä se kävi luona, jatkoi taas. Välillä otin sen sivulle ja lähetin uudelleen, mutta se vaan jatkoi suhaamista, mitä ihmettä!?! Kerran se tuli vierelle ja yritti ottaa rullaa suuhun, mutta se oli niin tiukalla ettei saanut (irtiksillä siis oli tarkoitus pelata). Se tiesi missä figu oli muttei nostanut sitä. Lopulta ajoin sen figulle, olin itse ehkä 10m päässä, niin Kit meni kallionreunan alas (mielestäni ei ollut aiemmin käynyt sielä alhaalla, en tajunnut kysyä figulta) ja toi irtiksen. Ihmetys oli suuri, missä mätti...

Toinen oli sitten samalla syvyydellä keskilinjaa eteenpäin, mutta ei palattu keskilinjalle vaan jatkettiin siitä suoraan kohti kakkosta. Taas Kit irtosi, kääntyi ja katsoi, pysähdyin (kouluttaja jarrutti pitämällä treeniliivistäni kiinni :D ) ja se jatkoi, pientä suhausta ja löysi maalimiehen ja ilmaisi hienosti. Tämä meni sitten just niinkun piti.

Nyt ohjeeksi itselle: annan sen ensin irrota reilusti ennenkun itse lähden liikkeelle. Jos se pysähtyy kyselemään, minä pysähdyn ja odotan, että se jatkaa itsenäisesti. Ja taas vasta hetken perästä lähden liikkeelle. Tosin, tämän sijaan Päivi ehdotti kylläkin itsenäisyyden harjoittelemiseen ennemminkin härdelliä - eli tavoitteena koira, joka risteilee ohjaajan edessä omatoimisesti. Jep, ehkä voisi olla syytä palata siihen, sitähän aloitettiin kesällä, mutta se jäi kesken.

Kotona sitten märehdin vielä tuota ykkösfigua ja tuli mieleen, että olisiko siinä käynyt niin, että Kit tosiaan ei käynyt kallionkielekkeen alla, vaan löysi figun siitä kallion päältä. Figun pää oli kallion tasalla, yritti ottaa kiintorullaa ilmaistakseen (koska ei tietenkään siinä irtorullaa ollut tarjolla) ja koska ei kiintistä saanut, totesi ettei tätä sitten ilmaista ja siirtyi sijaistoimintona (?) juoksentelemaan ees taas. Tätähän se teki sillon, kun kiintorulla oli epävarma. Täytyy kysyä figulta ensi sunnuntaina. Käytös oli tosiaan kerrassaan omituista, kun se juoksenteli niin voimakkaasti ees taas, eikä reagoinut enää figuun millään tavoin.

Melkoisen rankka ja pelastuskoirajuttujen täyteinen viikonloppu pikku keepille. Nyt se saa koko viikon toipua näistä hommista ja pääsee tuulettamaan aivojaan ainoastaan aksan merkeissä!