Maanantain Veikkolavuorolla saatiin näperrettyä varsin näppärä keppi-kontaktitreenirata.

Takaaleikkaus 1-2 välillä ja kepeille lähetys kaukaa, toimi hienosti. Kepeillä veti ensin putki > tuli kolmannesvikasta välistä ulos. Sitten aloin itse kiihdyttää kovemmin, painostaa ja vedättää > tuli taas ulos. Eli johan saatiin niitä virheitä. Aika monta kertaa sai treenata, että kesti. Pienellä ääniavulla "mene vaan" toimi ehkä pikkaisen paremmin. Toki, jos en itse vedättänyt tai kääntynyt koiraan päin, se toimi hienosti. Mutta kun sitä juuri harjoiteltiin. A alkoi löytyiä parin räpistelyn jälkeen ihan kivasti putken takaa. Puomi oli namialustalla vauhdikas. A:ta treenattiin jonkun verran erikseen myös.
Keskiviikon treeneihin Juha oli väkertänyt tällaisen varsin mielenkiintoisen ja haastavan radan, jossa vaikeutena perin kinkkinen kepeillevienti.

Meille vaikeaa oli aluksi takaaleikkaus ja -kierto 3-5 välillä, kun ryysin. Mutta kun rauhoituin, hidastin 3:lla ja maltoin tehdä rauhallisen takaaleikkauksen, homma toimi ja keepi kääntyi. 6-8 väli tehtiin valssilla ja yritin valssia myös 7-8 väliin putken väärän suun eteen, mutta paremmin toimi puolivalssi, niin ei tarvinut ohjaajan pyöriä kokonaan ympyröitä.
Kepeille viennissä piti tehdän ensin kuivaharjoituksia ilman leieröintieste 3:sta, koska keepi ei meinannut huomata koko keppejä. Mutta hienosti saatiin toimimaan leieröinti kunhan oma rintamasuunta oli oikein. Jos käänsin liikaa oikealle, keepi tökkäsi kakkosväliin, jos käänsin liikaa vasemmalle, keepi hyppäsin 3.sen. Kepit meni yhtä fibaa lukuunottamatta hienosti, mutta pysyttelinkin niissä koiran takana. Kovasti jankattiin ja hiottiin, hyvin meni, mutta sitten alkoi loppua ohjaajalta kunto, enkä pystynyt enää ohjaamaan riittävän tarkasti. Oli se keepikin ehkä jo vähän naatti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti