Sovekoehan on periaatteessa suht aloitteleville koirille tarkoitettu koe, jossa mitataan ylipäätään koiran soveltuvuutta rauniotyöskentelyyn, eikä siinä vaadita kovin kummoista osaamista. Figut (kaksi kolmesta) pitää löytää helpoista avopiiloista, niitä ei tarvitse ilmaista, yksi valeilmaisu jopa on sallittu. Alue on pieni (n. 30x30m), hallinta varsin lepsua, ammutaan seuruussa ja alueelle lähdössä (+ 5min välein), savut ja metelit vaimeita, ei vaate tai ruokahäiriöitä, aikaa 10min. Perin helppoa siis. Me vaan ei olla sovea tehty, koska Kit ei ole oikeastaan juuri ollenkaan toiminut raunioilla suorapalkalla, vaan sillä on hyvin alusta asti ollut ilmaisu (irtorullat) mukana. Ja jos irtorullaa ei ole, se on ollut perin hämmästynyt ja tulee pois maalimieheltä (=jättö), joten meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun odottaa, että kiintorulla on koevalmis.
Aamu oli kirkas ja kylmä! Tuulta ei juuri nimeksikään ja sekin pyöri miten sattui. Saatiin arvonnassa numero 2, ihan jees. Seuraaminen oli talojen takaa pellon reunasta kanaparrulle. Perässä peesasi testaaja (ja kouluttajakollegani) Juha sekä sihteeri iki-ihana Ressu (ja joku kolmas vielä). Ei meinannut keepi pysyä nahoissaan... Kun sitten asettui, oli seuraaminen sellaista "laamana kuljen mukana". Paukku tuli edestä käärmekasalta ehkä 20m päästä. Ei mitään suurta reaktiota, ehkä pikkaisen meinasi lähteä eteenpäin ja piti huomautella.Paikallamakuuseen meinasin jättää irti, mutta Juha sanoi, että pistä se nyt mallin vuoksi kiinni. No pistettiin. Kun jätin, keepi nousi istumaan, mitä ihmettä. No, käskin alas ja hyvin pysyi. Yritin savuista katsoa tuulen suuntaa, mutta se tosiaan pyöri, enimmäkseen näytti kuitenkin tulevan pellolta kasoille päin. Alueena oli alakasa ja pelto. Päätin mennä alakasan yläreunaa tuulen alapuolella kasan päähän ja palata sieltä sitten kasan toista reunaa takaisin ja sen jälkeen vielä kiertää pellon rakennelmat.
Lähdettiin siis käytävälle, paukku tuli kun koira kaahasi käytävää, eikä minä tai testaaja sen reaktioita kyllä nähty, oli se pysähtynyt ja katsoi että tulenko, ja kun näki että tulin, jatkoi kaahaamista. Se ehti kiertää keskikasan yläkäytävälle meluryhmän luokse, kutsuin pois ja hyvin tuli. Siinä se sitten hetekan takana tuntui saavan hajua ja lähti siihen päälle pyörimään, kävi myös kurkkimassa siihen isoon vihreeseen roskissysteemiin ja ajattelin, että figu on jossain siinä hetekassa tms. Mutta sitten keepi lähti kasan taakse kohti peltoa, jolloin sanoin, että muutan suunnitelmaa ja menen perässä. Se pyöri peltokasan ympärillä, tutki kerrostalon ja sitä kasaa. Haju oli siis nenässä. Mutta sitten sillä menikin jalka rullaan, joten piti rientää auttamaan. Siitä se kuitenkin hyvin jatkoi, autoin kiertämällä kasaa ja lopulta valkoisen lauta/pressupiilon (klubitaloko?) sisuksista tuli ilmaisu. Hyvä Killi!Ja eikun jatkamaan. Kerroin, että muutan suunnitelmaa ja jatkan kasan pellonpuoleista reunaa enkä palaa kasan toiselle puolen. Kit juoksi ensin kasan sivua, mutta kiipesi pian kasalle ja alkoi tohottaa pressupiilon lähellä. Vähän jännitti, että miten käy, kerranhan se jätti tuosta piilosta kiintiksellä ilmaisematta kun alusta oli vino ja se oli siinä liukunut. Mietin hetken nostanko käden vai odotanko ilmaisua. Nyt kuitenkin tuli rulla, en vaatinut sitä sivulle, vaan otin sen siitä kasalta itse alhaalla seisten "kiitoksella" ja lähetin näytölle. Pätevä Killi.
L-putkessa Ressu piti keepistä kiinni, minä kutsuin toisesta päästä ja sieltähän se vipelsi läpi perin onnellisena. Lopuksi kanaparru, rauhallisesti ja maltillisesti. Koe hyväksytty! Erinomaista ykköstä oli Juha merkannut joka ruutuun. Kysyin, että eikö me saada mitään sanallista palautetta. "Mitä siitä sanomaan, erinomainen suoritus". :) Aikaa kului vissin jotain 3-4 min kieppeillä.
Kuvat on Imatran rauniovierailulta, kuvaaja Jari Miettinen. Lisäsin Imatran retken tarinaan kamerastani yllättäen löytyneitä kuvia myös meistä, kiitos kuvaajalle, kuka lienetkin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti